|
Kantolan Kiinteistöt Oy on Hämeenlinnan kaupunkikonsernin strateginen tytäryhteisö, jonka toimintaa ja tavoitteiden toteutumista seuraamaan Kh on nimennyt apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuon.
Isosuo on myös Kh:n nimeämä kaupungin yhtiökokousedustaja.
Konserniohjeiden mukaan mm:
”Kaupunginhallitus käsittelee kaupungin strategisten tytäryhtiöiden liiketoimintasuunnitelmat, merkittävät strategiset hankkeet ja liiketoiminnan muutokset.”
HäSa etu24 uutisoi parhaillaan Sunny Car Centerin 25.1.2012 koolle kutsutusta ylimääräisestä yhtiökokouksesta, jossa päätetään mm. Kantolan Kiinteistöt Oy:lle suunnattavasta osakeannista.
Saatavissa olevien tietojen perusteella osakas- ja sijoitussopimus Kantolan Kiinteistöt Oy:n ja Sunny Car Centerin välillä on tehty jo viime kesänä. Sijoitus on vajaa 300.000 €.
Isosuon mukaan suunnatussa osakeannissa on kyse teknisestä asiasta. Tämä on taas kerran kaupungin johdon omaksumaa puhetapaa, jossa huomio siirretään pois itse ydinkysymyksestä!
Näet, kaupunginhallitus ei ole käsitellyt Kantolan Kiinteistöt Oy:n tekemää, vajaan 300.000 € sijoituspäätöstä missään vaiheessa.
Kantolan Kiinteistöt Oy:n hallitusta johtaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapio Vekka. Muita yhtiön hallituksessa istuvia kaupunginhallituksen jäseniä ovat Aarne Kauranen ja Anna-Kaisa Häppölä.
Luki Kantolan Kiinteistöt Oy:n strategiassa mitä hyvänsä, lähes 300.000 € lisäsijoitus Sunny Car Center’in tapaiseen projektiyhtiöhankkeeseen ei ole ”business as usual”, vaan erittäin riskipitoinen sijoitus, suorastaan lahjoitus. Koska kaupunki takaa Kantolan Kiinteistöt Oy:n kaikki lainat, välittyvät yhtiön rahoitusriskit kaupungille.
Oli selvää, että Sunny Car Centerin rahat loppuvat jossain vaiheessa: ainakin kolmien arkkitehtisuunnitelmien ja kuvien teettäminen, Kiesin lennättäminen pitkin poikin, ja kuran lappaminen eivät ole halpaa hommaa. Kuran lappaminen on keskeytyksissä, ei maapohjan yllättävän vetisyyden vuoksi, vaan rahojen loppumisen vuoksi. Osakeantirahoilla päästään lappamaan lisää kuraa.
Kaupunkikonserniyhtiön käyttäminen Sunny Car Centerin lisärahoittamiseen tässä vaiheessa on suoranaista yhteisten sääntöjen ja päätöksentekojärjestelmän pilkantekoa. Kaupungin johto näyttää kokevan itsensä kaikkivoipaiseksi, joka voi tehdä mitä haluaa.
Viimeistään tässä vaiheessa luulisi kaikille selviävän ettei ole mitään väliä sillä, mitä kaupunginjohdon ja -hallituksen asettama porukka kirjaa konserniohjeisiin, jos kaupunginjohdolla ja -hallituksella ei itsellään ole aikomustakaan niitä ohjeita noudattaa.
Verohallinnon Sisä-Suomen perintäyksikkö kaipaa FMS-Palvelut Oy:ltä 8.573 € saatavia.
FMS-Palvelut Oy (FMS) on Innoparkin 100% tytäryhtiö, jolle valtuusto myönsi 2009 keväällä 1.168.154 € rahaa Innosteel Factory Oy:n (ISF) konekannan lunastamista varten. Lunastamisen sijaan koneiden leasingsopimukset vain siirrettiin FMS:lle. Ainakin yhden koneen osalta rahoittaja ei hyväksynyt siirtoa, ja kone jäi ISF:lle, joka sai rahat leasingmaksuihin FMS:ltä.
Keväällä 2011 kaupunginhallitus sai Teknologiakeskus Innopark Oy:n toimitusjohtajan Mikko Koivulehdon 1.6.2011 allekirjoittaman selvityksen FMS:lle annettujen rahojen käytöstä.
Selvityksen ja mm. tilinpäätösasiakirjojen mukaan FMS:llä oli 31.12.2010 rahaa noin 408.000 €, leasingvastuita 267.000 €, sekä tietysti ne koneet.
Koivulehdon selvityksen mukaan FMS selviää jäljellä olevista leasingvastuistaan tilillään olevalla rahalla. Lisäksi Innopark on 19.5.2011 esittänyt Kh:lle (30.5.2011 § 17) koneiden realisoinnista jäävän yhtiön kassaan pääomia.
JO VAIN olisi pitänyt jäädä pääomia. Nyt tuhannen taalan kysymys on, minne ne pääomat ovat joutuneet?!
ISF:n / FMS:n koneet eivät ole olleet normaalissa tuotannollisessa monivuorokäytössä, joten niiden kunto lienee ollut erittäin hyvä. Koneet on ollut mahdollista realisoida epäedullisimmillaankin siten, että uusi omistaja ottaa koneet ja leasing-sopimuksen siirtona, tai maksaa sopimuksen loppuvelan pois. Koneet ovat olleet vähintäänkin leasing-sopimustensa loppuvelkojen arvoiset.
Näin ollen koneiden realisoinnissa FMS:lle olisi pitänyt jäädä merkittävä summa rahaa, useita satoja tuhansia euroja.
Sen sijaan yhtiö on 30.12.2011 verottajan kanssa mahastaan kiinni 8,573 € summasta?!
Huomattavaa on, ettei Innopark tai Kh tehnyt keväällä 2011 Innoparkin järjestelyjen yhteydessä mitään selkoa siitä, mitä purettavien / fuusioitavien yhtiöiden vastuille ja varallisuudelle tapahtuisi? Käytännössähän ainoita reaalisia varallisuuseriä edustivat FMS:n tilillä olevat rahat, ja ISF:n / FMS:n hallinnassa olevat koneet.
Puhallus jatkuu:
Innoparkin ja Kh:n esityksissä on luotu kuva, jossa rahat, koneet ja leasingvastuut nollaavat toisensa. Näin ei tietenkään ole - koneet ovat vastanneet vähintään leasingvastuita, ja jäljelle olisi pitänyt jäädä satoja tuhansia euroja rahaa.
Joko joku on saanut koneet kutakuinkin ilmaiseksi, tai todennäköisemmin Innoparkin-konsernin kaupungin johdon siunaama puhalluspolitiikka on jatkunut vielä alkuvuoden 2011.
Innopark on Kh:n siunauksella (!) kevättalvella 2010 ”vipannut” FMS:n rahat, ja lainannut ne ISF:lle. ISF hankittiin Innoparkin tytätyhtiöksi vain tätä tarkoitusta varten. Innoparkin laina FMS:ltä ja vakuudeton lainaus konkurssikypsälle ISF:lle on osakeyhtiörikos.
1.11.2010 Innopark tarvitsi Kh:lta kipeästi lainaksi 900.000 € hanketoiminnan käyttöpääomaksi. Tosiasiassa suuri osa tuosta rahasta meni siihen, että Innopark palautti FMS:ltä vippaamansa rahat vuoden vaihteen ajaksi, jotta tilanne ei paljastuisi tilinpäätöksessä.
ISF kuitenkin jatkoi ”toimintaansa” kesään 2011 asti. Mistä rahat?
Aijjuu, vuoden vaihteen ja tilinpäätöshetken jälkeenhän FMS:n rahat saattoi taas vipata Innoparkille ja ”lainata” ISF:lle. Täytyy muistaa myös se, että Innopark ei ole enää vuosiin tuottanut lainkaan rahaa korkojen ja lyhennysten maksuun. Mistä se raha tulee?
No, esim. siitä, että viimeisten vajaan 15 kk:n aikana Innopark on saanut 2,2 M€ pääomaa, ja sen lisäksi 900.000 € ”käyttöpääomalainaa”, ja edellisten LISÄKSI Innopark Programmesin konsernitililimiitti on kasvanut nollasta 1,5 miljoonaan. Kun yhtiö ei tuota lainkaan käyttökatetta, se maksaa vanhojen lainojen korot ja lyhennykset uudella velalla.
Innoparkin johdossa olisi kannattanut laittaa hattu kiertämään ja kerätä verohallinnon saatavat vaikka omasta pussista.
Tapahtuipa yhtäällä:
Olipa kerran julkishallinnon ja –talouden tilintarkastaja (JHTT), joka tarkasteli Hämeenlinnan tilejä turhan tarkkaan. Kaupunginjohtaja soitti tarkastajan työnantajan, JHTT-tilintarkastusyhteisö Audiatorin toimarille, joka itsekin entisenä kaupunginjohtajana ymmärsi tuskan. Tilintarkastajan työsuhde purettiin (siis ei irtisanottu, vaan purettiin) laittomasti. Hämeenlinnan vastuullinen tilintarkastaja vaihdettiin.
Tarkastuslautakunta pyysi JHTT-lautakunnan lausuntoa JHTT-yhteisön riippumattomuudesta. JHTT-lautakunta on valtionvarainministeriön alainen JHTT-tilintarkastajien toimintaa valvova lakisääteinen lautakunta.
Ko. lautakunta lausui, jotta uusi nimetty tilintarkastaja ei ole jäävi?!
:-/
Tapahtuipa toisaalla:
Hämeenlinnan virka- ja luottamushenkilöjohto, yhdessä kaupungin tytäryhtiöiden johdon kanssa, on sössinyt ja sössii edelleen pitkään, hartaasti ja urakalla. Kaupunki maksaa ko. töpeistä miljoonia, eikä touhulle tai laskulle näy loppua. Esimerkiksi, Innoparkin tilintarkastajat huomauttivat yhtiön Innosteel Factorylle antamasta lainasta, eivätkä puoltaneet yhtiön johdolle vastuuvapautta ko. asiassa. Valtuusto ei saanut koskaan tietää tätä asiaa. Toinen asia kokonaan on se, että Innoparkin KHT-tilintarkastajat eivät noteeranneet Innosteelin lainoituksen olleen osakeyhtiörikos…
Kaupungin JHTT-tilintarkastaja toimii virkavastuulla. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. tarkastaa
- onko kunnan hallintoa hoidettu lain ja valtuuston päätösten mukaisesti;
- onko kunnan tilinpäätös ja siihen kuuluva konsernitilinpäätös laadittu tilinpäätöksen laatimista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti sekä antavatko ne oikeat ja riittävät tiedot tilikauden toiminnasta, taloudesta, taloudellisesta kehityksestä ja taloudellisista vastuista;
- onko kunnan sisäinen valvonta ja konsernivalvonta järjestetty asianmukaisesti.
Jos tilintarkastajat havaitsevat, että kunnan hallintoa ja taloutta on hoidettu vastoin lakia tai valtuuston päätöksiä eikä virhe tai aiheutunut vahinko ole vähäinen, tilintarkastuskertomuksessa on tehtävä asiasta tilivelvolliseen kohdistuva muistutus.
Julkishallinnon hyvä tilintarkastustapa kuvaa tilintarkastuksen tehtävää mm. seuraavasti:
”Tilintarkastuksen tehtävänä on tarkastaa ja arvioida tarkastuskohdetta laillisuuden näkökulmasta sekä havainnoista raportoimalla palvella ensisijaisesti ylimpien päätöksentekijöiden tiedontarpeita. Ylimpiä päätöksentekijöitä ovat valtiolla eduskunta sekä kunnilla ja seurakunnilla valtuusto. Tämän ohella tilintarkastajan tehtävänä on edistää julkisen hallinnon taloudenhoidon yleistä luotettavuutta ja julkishallinnolle kuuluvan tilivelvollisuuden asianmukaista toteuttamista.”
Voidaan kysyä kuin vanhassa katekismuksessa: Mitä se on?
Se on sitä, että VAIN valtuusto voi päättää vastuuvapauden myöntämisestä. Kaupunginhallitus ei voi päättää töppien, etenkään omien töppiensä villaisella painamisesta, eikä tilintarkastaja saa huomioida mahdollisia yrityksiä. Tästä hyvänä esimerkkinä jäähalliprojektin valtuuston päätöksen vastainen laajennus ja viranhaltijoiden valtuudet ylittävä rahoitus. Vekan ”esimiesalaiskeskustelut” eivät vapauta tilintarkastajaa velvollisuudestaan esittää asiasta huomautus tilintarkastuskertomuksessa.
Valtuusto taas voi päättää vastuuvapaudesta sitovasti vain, jos se saa riippumattoman ja objektiivisen tilintarkastuskertomuksen kaupungin hallinnosta ja koko kaupunkikonsernin konsernitilinpäätöksestä. Tällaisen kertomuksen edellytyksenä on mm. tilintarkastajan ja hänen taustayhteisönsä vankkumaton riippumattomuus…
Ei voida siten ajatella, että kaupungin JHTT-tarkastaja voisi antaa tilintarkastuskertomuksen ja puoltaa tilivelvollisten vastuuvapautta ennen kuin kaupunkikonsernin strategisten yhtiöiden tilintarkastus ja tarkastuskertomukset ovat valmistuneet. Nimenomaan näin kuitenkin kävi, ja siksi valtuusto ei esim. koskaan saanut tietää, ettei Innoparkin johdolle puollettu vastuuvapautta.
Mutta mitä tapahtui johdannaisille:
Innoparkin johto pyysi kirjanpitolautakunnalta eli KILA:lta lausuntoa Pohjolan kanssa solmimiensa johdannaissopimusten kirjanpitokäsittelystä. KILA:n mukaan Innoparkin tilinpäätös ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa yhtiön tilasta. KILA ei ota kantaa yhtiön vuoden 2010 tilipäätöksen oikeellisuuteen, minkä arviointi perustuu viime kädessä näyttöön ja on siten tuomioistuimen tehtävä.
Ja kenenkäs haaviin em. asioiden olisi pitänyt jäädä? Innoparkin KHT-tilintarkastajien, ja lopulta kaupungin JHTT-tilintarkastajan haaviinpa hyvinkin. Ei jäänyt…
Sen sijaan jää ilmeisesti yksityisen kansalaisen harteille yrittää järjestää tuo KILA:n mainitsema tuomioistuinkäsittely.
Kuka sanoo viimeisen sanan?
Churchillin sanomaksi on laitettu kaikenlaista, mm: ”It has been said that democracy is the worst form of government except all the others that have been tried” eli vapaasti kääntäen ”Demokratian on sanottu olevan huonoin hallinnon muoto, lukuunottamatta kaikkia muita kokeiltuja”.
Hämeenlinnassa Churchillin sanat muuttuvat lihaksi siten, että kunnallisdemokratia ei näytä pystyvän minkäänlaiseen itsesääntelyyn. Asioista päättämään valitsemamme henkilöt eivät pysty olemaan mitään mieltä, kun tulisi ottaa kantaa onko jokin asia oikein, vai ei. Teetetään erityinen tarkastus, jonka sanomaa ei edes haluta ymmärtää. Pyydetään KILA:lta lausuntoa antamatta keskeisiä asiakirjoja, ja saadulla lausunnolla pyyhitään… TALA ulkoistaa tehtäväkseen saamansa arvioinnin ”ulkopuoliselle asiantuntijalle”.
Keväällä 2011 lupasin tehdä kaupungin tunaroinneista kantelun oikeuskanslerille, ja sen myös teen. Ongelma on vain se, että sutta ja sekundaa syntyy nopeammin kuin minä ehdin saada asiakirjoja, tutkia ja kirjoittaa. Kyseessä on varsinainen ”never ending story…”.
Projekti onkin kesän ja syksyn tilinpäätös- ja tilintarkastusfarssien myötä laajentunut niin, että oikeuskanslerin lisäksi kaupungin ja sen tytäryhteisöiden asioista lähtee kantelut myös JHTT-lautakunnalle sekä keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnalle (KHT-tilintarkastajien valvontaelin).
JHTT-lautakunnan kantelu (37 sivua, 39 liitettä, yht. n. 350 sivua) lähti 30.12.2011. Sen vuoro oli ensiksi, sillä JHTT-tarkastaja toimii virkavastuulla. Siten hän pääsee hyvään seuraan oikeuskanslerin kanteluun.
Lisäksi finanssivalvonnalle on toimitettu Pohjolan vakuudettomia, tosiasiallisesti Innoparkin pitkäaikaiseen luotottamiseen käytettyjä johdannaisia koskevaa informaatiota. Sopimusten oikealla luonteella on suuri merkitys paitsi Innoparkin kirjanpidolle, myös Pohjolan vastuille ja riskienhallinnalle. Kyseessä ei ole kantelu, vaan tarkastusvinkki. Finanssivalvonta ei raportoi löydöksistään takaisinpäin, mutta Pohjolan ja sen vastuuvalvojan välillä käytäneen lähiaikoina tiivistä viestienvaihtoa.
Loput kantelut lähtevät parin viikon sisällä.
Moraalinen nihilismi on asiaintila jota on vaikea hahmottaa ennen kuin se hierotaan omaan naamaan. Ilmiön syvyys ja laajuus Hämeenlinnan johdossa on ollut elämän suuntaa kääntävä järkytys. Ainakin yhtä pikkuista naivia uskoa silti yhä hellin: poliittisen johdon moraalinen nihilismi on tauti johon käynti vaaliuurnalla auttaa.
Aloitetaan harjoitus parilla tässä yhteydessä käytettävällä peruskäsitteellä:
Liiketoiminnan tuotot on se rahamäärä, jonka yritys saa myynnistään (liikevaihto) ja liiketoiminnan muista tuotoista.
Käyttökate (tässä harjoituksessa) on se rahamäärä joka jää, kun liiketoiminnan tuotoista vähennetään materiaalit ja palvelut, henkilöstökulut ja liiketoiminnan muut kulut.
Toisin sanoen, käyttökate on se rahamäärä, jolla yrityksen tulee suoriutua mm. velkojensa lyhennyksistä ja koroista.
Käyttökate-% (tässä harjoituksessa) on käyttökatteen prosenttiosuus liiketoiminnan tuotoista. Käyttökateprosentin normaali suuruus riippuu toimialasta. Alla muutama tilastokeskuksesta kaivettu toimialakohtainen käyttökate-% vuoden 2010 tilinpäätösten mukaan (ennakkotieto):
PK-yrit. Kaikki Toimiala
8,4 % 8,2 % Kaikki (A-S)
8,5 % 7,6 % Teollisuus
7,7 % 15,4 % Informaatiopalvelut
4,4 % 3,5 % Kauppa
5,5 % 5,5 % Majoitus- ja ravitsemustoiminta
9,3 % 7,5 % Rakentaminen
10,2 % 9,1 % Liike-elämän palvelut
Eli keskimäärin suomalainen liike-elämä tekee tuollaista 8 - 9 % käyttökatetta liiketoiminnan tuotoista.
Innoparkin kumulatiivinen käyttökate vuosilta 2003-2010 on 2,6 %.
Innoparkin kumulatiivinen käyttökate vuosilta 2007-2010 on -0,4 %.
Innoparkin käyttökate vuodelta 2010 on -0,2 %.
Yhtiön varsinaisesta liiketoiminnasta ei ole viime vuosina jäänyt LAINKAAN rahaa korkojen tai lainanlyhennysten maksuun.
Asiaa voidaan tarkastella myös toisin päin: kun tiedetään lainanhoitokustannukset (nettokorot + nettolyhennykset) ja liiketoiminnan tuotot, paljonko yrityksen pitäisi tehdä käyttökatetta, ja mikä käyttökateprosentin pitäisi olla, jotta yritys selviäisi koroistaan ja veloistaan?
Huomioiden nyt kesän ja syksyn aikana valtuustossa hyväksytyt ”tervehdyttämistoimet”, Innoparkille jäävä velkakuorma sekä se, ettei yhtiö voi enää käyttää korkojohdannaisten tuottoja menoihinsa, tarvitsee Innopark jatkossa luokkaa 1,3 M€ käyttökatetta vuodessa. Jos liiketoiminnan tuotot ovat 5 M€, muodostuu tarvittavaksi käyttökateprosentiksi 26 %!
Tässä kohtaa kannattaa jokaisen kuntapäättäjänä olevan yrittäjän tempaista oma viimeinen tasekirja näppiin, ja yrittää hahmottaa miten omassa bisneksessään saisi käyttökateprosenttinsa hilattua 26 prosenttiin… oli kyse sitten onnikka-ajelusta, kaivinkoneilusta tai nurmikonleikkuusta…
Suomeksi, Innoparkin menojen pitäisi pienentyä tuon 1,3 M€ liikevaihdon kärsimättä, ja/tai liikevaihdon pitäisi kasvaa 1,3 M€ kulujen kasvamatta… Mistäs otettaisiin?
Vuoden 2010 hanketoiminnan tuotot avustuksineen oli 1,6 M€. Muistutettakoon, että avustukset määräytyvät yleensä prosentteina kuluista, ja meille on kaupungin päättäjien toimesta vakuutettu, että ”hanketoiminta ei sinällään tuota voittoa tai tappiota”. Myös julkista rahoitusta koskeva lainsäädäntö edellyttää, etteivät hankkeet saa tuottaa voittoa - itse asiassa, hankkeet eivät tulo- ja menorakenteensa puolesta tuota edes käyttökatetta.
Hanketoiminnasta ei siten ole saatavissa käyttökatteeseen tilkettä, muodostuu toiminnan taso tulevaisuudessa miksi tahansa.
Entäs sitten toimitilabisnes? Vuoden 2010 vuokra-, palvelu- ja muut tuotot olivat 3,36 M€, joka saavutettiin tilojen 87% vuokrausasteella. Vuokrausasteen nousu 100 prosenttiin tuottaisi 0,5 M€ lisää vuokratuloja ilman kovin merkittäviä lisäkuluja. Enää jää 0,8 M€ vajaaksi, no senhän saa kun vuokraa ensin tilat sataprosenttisesti, ja nostaa sitten vuokria 21 %…
Juu varmaan…
Suomessa toki on yrityksiä ja toimialoja, joiden käyttökate-% voi huidella 25 % paremmalla puolella. Innoparkin toimialayhdistelmä ei sellaisia prosentteja pysty tuottamaan. Otetaan verrokiksi pari lähiseutujen teknologiakeskusta.
TechVilla Oy:n käyttökate-% vuonna 2010 oli -0,13 % ja vuonna 2009 -4,1 %. Käsittääkseni Hyvinkää rahoittaa TechVillaa sadoilla tuhansilla vuosittain, joten huononakin kuva on todellisuutta ruusuisempi. Hyvinkääkin on joutunut pääomalainoittamaan teknologiakeskustaan.
Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n (LTYP) käyttökate-% vuonna 2010 oli -2,45 % ja vuonna 2009 1,24%.
Se mikä erottaa Innoparkin kahdesta viimeksi mainitusta, on Innoparkin poskettoman velkainen tase.
Viime vuonna TechVillan tuotot olivat 2,3 M€ ja taseen loppusumma 828.000 €, LTYP-konsernin tuotot 7,6 M€ ja taseen loppusumma 6,1 M€.
Innoparkin tuotot 5 M€ ja taseen loppusumma 35,5 M€. Velat/liikevaihto on käsittämätön 721 % ja omavaraisuusaste -1,5 %. Tämän täytyy olla jonkinasteinen Suomen ennätys!
Mahdoton yhtälö nimeltä Innopark:
Tosiasiaksi jää, että Innopark kuolee velkataakkansa alle. Sillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä velanhoitokuluistaan liiketoiminnastaan saatavissa olevilla tuotoilla. Piste. Vaikka yhtiön liiketoiminta saataisiin tuottamaan normaali tai jopa hyvä käyttökatetaso, yhtiön velat ovat silti moninkertaiset sen kantokykyyn nähden.
Koska Hämeenlinnan kaupunki takaa lähes kaikki Innoparkin lainat, tulee kaupunki jatkossa maksamaan vuositasolla tuon 1-1,5 M€ jotka yhtiö tarvitsee velkojensa hoitamiseen.
Tavalla tai toisella.
PS. Veikkaan, että seuraavaksi kuulemme kummia Kehkestä. Maksaja tulee olemaan sama.
Näin otsikoi HäSa tänään 10.11.2011 pääkirjoituksensa, ja todisti sitten otsikkonsa oikeaksi.
Oppositiolta tivataan vastausta kysymykseen akuutin ongelmatilanteen laukaisemisesta. Vastausta on yritetty kertoa, mutta se ei tunnu menevän yhden totuuden hallitukselle jakeluun.
Velkakriisiä ei voida hoitaa velkaantumalla. Ei ole koskaan voitu. Kansantalouksien velkakriisiä on aina seurannut pankkikriisi, taantuma, talouden supistuminen, ja rankka velkaantumisasteen vapaaehtoinen tai pakotettu supistaminen.
Kriisin ratkaisujen markkinoinnissa turvaudutaan mielikuviin ”palomuureista” tai ”tartunnan torjumisesta”. Näillä mielikuvilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kun kyse on kaikkien kehittyneiden maiden kaikkien taloussektoreiden yhtäaikaisesta velkakriisistä, on tässä vaiheessa ihan turha kuvitella, että Italian tai Kreikan päämisterin henkilöydellä olisi mitään todellista vaikutusta kriisin kulkuun.
Yritetäänpä hahmottaa hiukan mistä velkakriisissä on todellisuudessa kyse – perusasiat ovat jääneet täysin valtioiden velkaongelmien varjoon, vaikka ne ovat vasta viimeinen indikaatio todellisesta ongelmasta.
Otetaan esimerkiksi muutaman maan kokonaisvelan rakenne:
Japani
Kokonaisvelka 641 % bruttokansantuotteesta, jakautuen:
Julkinen velka: 233 %
Pankit: 188 %
Yritykset: 143 %
Yksityistaloudet: 77 %
Iso-Britannia
Kokonaisvelka 847 % bruttokansantuotteesta, jakautuen:
Pankit: 547 %
Yritykset: 118 %
Yksityistaloudet: 101 %
Julkinen velka: 81 %
Irlanti
Kokonaisvelka: 1166 % bruttokansantuotteesta, jakautuen:
Pankit: 689 %
Yritykset: 245 %
Yksityistaloudet: 123 %
Julkinen velka: 109 %
Nykyään pankit eivät lainaa enää vain niihin talletettua rahaa, vaan lainaavat itse tarvittavat varat markkinoilta. Taantuman tullessa pankkien oma lyhyt- ja pitkäaikainen rahoitus vaikeutuu, ja samaan aikaan realisoituu yksityis-, yritys- ja julkisen talouden luototuksen riskit. Onko pankeilla omaa pääomaa 5, 10 vai 15 % ei tässä tosipaikassa paljoa merkitse. Millä rahalla kukaan kuvittelee pääomittavansa pankit? Eka kierros, ehkä, jakamalla velat uudelleen kaikkien kannettavaksi. Sen jälkeen ei mitenkään. Näin on velkakriiseissä tapahtunut aina, ja käy nyt.
Ero aikaisempaan on se, että kaikki ns. kehittynyneet taloudet ovat samassa tilassa yhtäaikaa samalla, kun väestökehitys kääntyy dramaattisen epäedulliseksi. USA:n ja etenkin Euroopan kehitys näyttääkin nyt yhdentyvän Japanin vastaavaan, jossa on menossa jo toinen ”menetetty vuosikymmen”.
Kehittyneiden maiden talouskasvu on jo vuosikymmeniä perustunut kokonaisvelan kasvuun, kehityksen vain kiihtyessä 2000-luvulla. Vuosina 2000 – 2008 pelkästään Kanadan, Ranskan, Saksan, Italian, Japanin, Etelä-Korean, Espanjan, Sveitsin, Englannin ja USA:n kokonaisvelka kasvoi 40 biljoonaa (eng. 40 triljoonaa, eli 40 tuhatta miljardia) dollaria (2008 valuuttakurssein), jakautuen suunnilleen tasan julkisen talouden, yksityistalouksien, yrityssektorin ja rahoitussektorin kesken.
Mielikuva Kiinasta istumassa valtavien omaisuuksien päällä on väärä. Vaikka Kiinalla on suuret valuuttavarannot, kasvoi Kiinan kokonaisvelka vuosina 2000 – 2008 4,7 biljoonaa (eng. 4,7 triljoonaa eli 4700 miljardia) dollaria. Uutiset Kiinan sisäisestä tilanteesta kertovat valtavasta kiinteistökuplasta ja yksityissektorin velkaongelmasta – Kiinan romahdus on vain ajan kysymys ja liipaisua vailla. Liipaisu taitaa tulla lännestä… ei ihme ettei ERVV:n vivutus meinaa kiinalaisille maistua.
Sillä hetkellä, kun EU ja euroalue meni perustamaan vakausvälineet, eli järjestelmän, jolla yksittäisen maan tai jatkossa pankkien vastuita voidaan ottaa yhteiselle kontolle, kriisiytymisen mekanismi muuttui automaattiseksi riippumatta pääministerien nimistä. Kun valtioiden rahan kysyntä on tunnettu ja taattu, ja markkinoiden valittavana on maan suora rahoittaminen tai vakausvälineen rahoittaminen, markkinat toimivat vain ja ainoastaan rationaalisesti valitessaan jälkimmäisen. Valinnan mekanismi on maan suoran rahoittamisen koron nostaminen kunnes rahoitus siirtyy vakausvälineeseen.
Jos Italia jollain ihmeellä saadaan hoidettua, mitä sitten? Ainoa epävarmuustekijä Italian jälkeen on kriisiytyykö seuraavaksi Espanja vaiko sittenkin Ranska, jossa pelkkä ajatus AAA-luokituksen menetyksestä saa kollektiiviset pissit housuun.
Mitä kaikki edellä oleva surkeus tarkoittaa Suomelle?
Kriisi purkautuu ainoastaan siten, että koko kehittyneessä lännessä seuraa erittäin pitkä ja tuskallinen velkaantuneisuuden purkamisen aikakausi (deleveraging), johon välttämättä liittyy talouskasvun pysähtyminen, ja ehkä jopa osin hallitsematon taantuma ja lama. Kutsutaanpa nykyistä kriisiä jo nimellä ”The Second Great Contraction” eli toinen suuri taantuma, ensimmäisen ollessa tietysti 30-luvun ”The Great Depression” eli suuri lama.
Opposition sanoma hallitukselle on ollut se, että kun Rooma palaa, meidän ei ehkä kannata tuhlata ainoata vesiämpärillistämme sen sammuttamiseen.
Sen sijaan meidän tulisi nyt keskittyä niihin asioihin, joihin voimme todella vaikuttaa: oman taloutemme tasapainottamiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan perusteiden pelastamiseen. 90-luvun alussa pelastettiin pankkeja, mikä oli kardinaalivirhe, kun olisi pitänyt pelastaa pankkien asiakkaita: yksityistalouksia ja yrityksiä.
Suomen pitää ottaa tiukkaan kontrolliin ulkoisen velan kasvu, eikä ottaa enää mitään ylimääräisiä ulkopuolisia vastuita, sillä Suomen velaksi ottamilla miljardeilla ei EU:n tai euron ongelmia enää ratkaista.
Hallitus tivaa periaatteessa vastausta kysymykseen: miten pidämme rahahanat auki?
Vastaus: emme mitenkään.
Oikea avainkysymys hallitukselle on millä tuemme kotimaisia kotitalouksia ja yrityksiä sitten kun rahahanat menevät kiinni?
Ja ne menevät kiinni, se on varmaa.
Lähteitä:
Reinhart, C. ja Rogoff, K. (2009) “This time is different – Eight Centuries of Financial Folly”
McKinsey Global Institute (2010) “Debt and deleveraging: The global credit bubble and its economic consequences”
Aamun (5.10.) HäSa kertoi Sibelius-opiston ja Vanaveden opiston vuokrien huikeista nousuista. Mistä on kyse?
Jutussa käytetyn sanamuodon sekä esitettyjen prosentti- ja euromääräisten nousuesimerkkien valossa näyttää siltä, että vuokrasopimuksien KOKO vuokra on sidottu täysimääräisesti kiinteistön ylläpidon kustannusindeksiin.
Tämän indeksin tarkat indeksiluvut ovat Tilastokeskuksella maksullisia, mutta indeksin vuosineljänneksittäin tapahtuneesta prosenttinoususta voi karkeasti arvioida, että:
Q2/2009 – Q2/2011 indeksi nousi kumulatiivisesti n. 18%, ja
Q2/2008 – Q2/2011 indeksi nousi kumulatiivisesti n. 29%!
Numeroesimerkeistä voi myös laskea, että maksetut neliövuokrat ovat valmiiksi varsin korkeita – siihen ovatko ne vuokrasopimusten alussa olleet epätavallisen korkeita en osaa ottaa kantaa, mutta selvää on, että tiloja vuokrattaessa ns. pääomavuokran osuus on ollut erittäin merkittävä.
Mistä tullaan itse asiaan:
On sulaa hulluutta ja täysin kohtuutonta korottaa pääomavuokran osuutta kiinteistön ylläpidon kustannusindeksillä. Käytetty indeksi tosiasiassa kuvaa ainoastaan vuokran ns. hoito-osan kustannuksien nousua.
Kun vuokrat näyttävät olevan nyt jopa n. 16 – 19 €/m2/kk, on hoitokulujen osuus tästä muutama euro. Vertailukohtana esim. asunto-osakeyhtiöiden hoitovastikkeet 3-4 €/m2/kk. Vaikka Verkatehtaan hoitokulut julkisena tilana saattavat olla isommat, puhutaan silti ehkä luvusta joka on ollut luokkaa 30-40% alkuperäisestä vuokrasta.
Joten kohtuullinen vuokrasopimusten indeksiehto olisi erottaa vuokrasta pääoma- ja hoito-osuus, ja kohdistaa kiinteistön ylläpidon indeksi ainoastaan hoito-osuuteen. Pääomavuokran osuuden muutoksiin voidaan käyttää jotakin muuta perustetta, periaatteessa pääomavuokraa ei tulisi muuttaa ellei määräytymisperusteissa tai pääomarakenteessa tapahdu jotakin vuokralla oleville tiloille jyvitettävissä olevaa muutosta.
Esimerkinomaisesti, jos hoito-osuus on ollut alunperin 1/3 vuokrasta, nostaa nyt käytetty indeksin 10% nousu oikein käytettynä kokonaisvuokraa 3,3%, ei 10% kuten HäSa:n jutun esimerkki vuokrien korotuksista kertoo.
Jos asia on kuten numeroesimerkit näyttävät, ovat Vanajaveden opisto ja Sibelius-opisto subventoineet Verkatehdasta sadoilla tuhansilla viimeisten 3-4 vuoden aikana.
Tässä valossa luulisi olevan mahdollista kohtuullistaa selkeästi kohtuutonta vuokrasopimuksen ehtoa joko neuvotteluteitse, tai lainsäädännön määrittelemin keinoin.
Poika laittoi aamun iloksi pientä kevennystä…
Uutisissa on kauhisteltu Tiedon ja Accenturen testauttaneen VR:n lippujärjestelmää Intiassa ennen käyttöönottoa. Intian rautateillä on 1,6 miljoonaan työntekijää ja 6 miljardia matkustajaa vuodessa, joten luulisi testausalustan olevan pätevä?
Tieto ja Accenture ovat löytäneet täsmälleen oikeat asiantuntijat testaukseen.
Käykää itse katsomassa:
https://www.indianrailways.gov.in/indianrailway/common/PortalLoginPage.seam
Vaihtoehtoinen otsikko tämänkertaiselle tekstille olisi voinut olla vaikka ”Hajuton hallitus” johdettuna siitä, ettei maamme hallituksella tunnu olevan hajuakaan missä mennään. Valittu otsikko viittaa elokuvaan, jonka tuottamasta allegoriasta pidän enemmän.
Lars von Trier’in lisäksi innoittajina ovat toimineet mainioilla blogeillaan mm. Kari Ventola ”Poliitikot ja markkinavoimien niskalenkki” ja Teija Arvidsson ”Minne menet, Hämeenlinna”. Kumpikin ansaitsisivat omat vastauksensa, mutta kokoan niiden herättämiä ajatuksia nyt yhteen paikkaan tähän kirjoitukseen. Merkittävänä motivaattorina on myös EU-päättäjien yleensä, ja Suomen hallituksen erityisesti, velkakriisistä sekä sen syistä ja hoidosta (ml. kuntauudistus) jatkuvasti syöttämän soopan aiheuttama hatutus.
Budjetti on katastrofi
Urpilaisen budjetin kuvailu vastuulliseksi ja ylivelkaantumista ehkäiseväksi on käsittämätöntä mustan selittämistä valkoiseksi. VM:ssä ja eri taloudellisissa instituutioissa varmaan heitetään volttia ja revitään hiuksia, kellä niitä vielä on.
Valtiot eivät velkaannu sen perusteella, mikä niiden julkisen talouden velan tai vajeen suhde on bruttokansantuotteeseen (BKT:een). Aivan kuten me taviksetkin, valtiot velkaantuvat menojen ollessa tuloja suuremmat. Urpilaisen esikoisessa tulot alittavat menot 7.100.000.000 eurolla – 13,6 % menojen rahoituksesta katetaan uudella velalla.
Luvusta saa käsityksen jos laskee, että ensi vuoden alijäämän kattamiseksi jokaisen Suomen työllisen pitäisi maksaa valtiolle nettoansioistaan 2.960 € ”avustusta”. Ja 2013 uudelleen. Vuosina 2014-2015 riittäisi, kun työssä kävijät laittaisivat netostaan 2.500 egeä pottiin vuosittain.
Kataisen hallituksen esitykset eivät käytännössä lupaa muuta kuin laittaa Suomen sekaisin, talouden tasapaino ei budjetilla parane pätkääkään. Mainostetut 1,1 miljardin menosäästöt ja 1,1 miljardin veronkiristykset netottuivat budjettiriihen muilla muutoksilla 0,5 miljardiin. Kuten myöhemmin tulen osoittamaan, on suuri todennäköisyys sille, että BKT:n reaalitaso lähtee laskuun, tai ei ainakaan nouse pitkään aikaan. Tämä tarkoittaa 2012 budjetin ja 2013-2015 kehyspäätösten tulopuolien pahaa pettämistä. Supistuvassa taloudessa tulojen kasvattaminen veroja lisäämällä tai kiristämällä ei vain toimi.
Talouden perusteiden pysyvä muutos
Olemme tilanteessa, jossa julkisen talouden menoihin tulisi saada pysyvä, vähintään 10 – 15 % tasokorjaus alaspäin, jotta nettovelkaantuminen edes pysähtyisi. Suomen rapakuntoisimpia maita parempi tilanne tarkoittaa vain sitä, että meillä saattaa olla aikaa korjaaviin toimenpiteisiin, kun monen maan tiimalasista on näiden edes tajuamatta hiekka jo loppunut.
Mitä tekee hallitus ja Urpilainen tällä ajalla? Aikoo istua maaliskuuhun asti käsiensä päällä!
Jutta Urpilainen Ylen Aamun peilissä 14.9.2011: ”Se on totta, että talouden näkymät ovat menneet huonompaan suuntaan kesän aikana ja tää epävarmuus on lisääntynyt. Mutta juuri tän epävarmuuden vuoksi mihinkään paniikkiratkaisuihin ja hötkyilyihin ei kannata ryhtyä”.
Jos Urpilainen ei ymmärrä mitä puhuu, kannattaisi olla edes hiljaa. Epävarmuus on riskin isoveli, jolta suojautumiseksi emme voi tehdä muuta kuin pienentää omaa haavoittuvuuttamme. Talouden todellinen epävarmuus liittyy nyt siihen, saadaanko EU-maat pääomittamaan alueen pankit ja sitoutumaan eurobondeihin ennen kuin äänestäjät pääsevät kärryille, mistä valtioiden velkakriisissä on todellisuudessa kyse. EU ja EKP pelaavat nyt peliä, jossa Suomen ainoa tapa voittaa on olla pelaamatta.
Talouden uudelta aikakaudelta suojautumisessa ei tarvitse eikä voi hötkyillä, sillä vaikka heti alkaisi, tarvittavat toimenpiteet eivät valmistu ensi maaliskuuksi. Kyse on lähinnä siitä, aloitammeko välttämättömiksi osoittautuvat toimet nyt omin voimin, vai sitten kun olemme 25 – 40 miljardia enemmän velkaa, ja ”markkinat” + velkojat kertovat mitä tehdään.
Budjetti heti perusteiltaan uusiksi
VM:n arvio 2012 säästötarpeeksi on 6 miljardia, ja kestävyysvajeeksi arvioidaan jopa 10 miljardia, eli 2-5 % BKT:sta. Verrattaessa budjettia ja VM:n omia arvioita nähdään, että Kataisen hallituksen pää on hiekassa Urpilaisen sukkanauhoja myöten.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) julkisen talouden tutkija Hannu Kaseva kiteytti asian hyvin (AL 15.9.2011): Mahdollisimman nopeat menoleikkaukset ja veronkorotuksille seis. Pointti tässä on lähinnä se, että vaikka verotuksen rakennetta säädettäisiin, taantuvassa taloudessa verotulojen kasvuun nojaavan budjetin tulopuoli tulee pettämään. Menojen leikkaus on ainoaa varmaa rahaa kassassa, ja sekin vain leikkaukset viisaasti toteutettuina. Mikä on julkisten (l. valtion ja kuntien) menojen leikkausten yhteydessä viisasta, on kokonaan eri kirjoituksen ansaitseva kysymys.
Julkisen talouden taustalukemiseksi suosittelen alla olevaa linkkiä:
http://www.slideshare.net/evat…-numeroina
Mistä valtioiden velkakriisissä on kyse?
Kehittyneiden maiden yksityissektori on kuluttanut pitkään velkavetoisesti, ja on nyt saavuttaneet kyllästymispisteen. Esim. nykyisen euroalueen maiden yksityinen velka on kasvanut keskimäärin yli 6 % vuodessa ainakin viimeiset 20 vuotta.
Kuva 1: Yksityisen velan kasvu (miljardia)
Kyllästymispiste tarkoittaa tilannetta, jossa mikään määrä lisävelkaa ei enää aiheuta talouskasvua, koska velanhoitomenot kasvavat etuja nopeammin. Kulutuskysyntä ja sen vetämänä investointikysyntä on kasvanut velaksi, ja kansantalouksien kokonaisvelkamäärä on voinut kasvaa niin kauan, kuin työllisten määrä ja reaalinen palkkasumma on jatkanut kasvuaan.
Euroalueen yksityinen velka (= kulutuskysyntä muun tulonlisäyksen lisäksi) kasvoi 1998-2009 yli 700 miljardia joka ikinen vuosi. Onko ihme että talous ei oikein tahdo kasvaa, kun tuota kasvuhormonia ei ole enää käytössä?
Ikuisen talouskasvun illuusion imussa julkinen talous on kasvanut muuta taloutta valtavasti nopeammin.
Kuva: Julkisen sektorin työntekijät
Suomessa julkisen talouden osuus kansantaloudesta on jo yli puolet. Julkisella sektorilla on töissä enemmän ihmisiä (612.500), kuin esim. teknologiateollisuuden yrityksissä (596.000), jotka saavat aikaan 60% Suomen viennistä. Ai niin, näistä teknologiateollisuuden 596.000 työntekijästä jo yli puolet eli 306.000 työskentelee ulkomailla… Kotimaassa työskentelevien määrä on pudonnut vuodesta 2008 yli 40.000.
Ja ketkäs sitten työllistävät tällä hetkellä? Julkisista varoista rahoitettavia palveluita tuottavat yritykset, eli yo. kuvaajaa vieläkin suuremman osan työllisistä palkkasumma rahoitetaan julkisesta taloudesta.
Ns. valtioiden velkakriisi ei ole mikään itsenäinen, lisälainalla hoidettavissa oleva talouden häiriö. Kyse on varsinaisen sairauden oireista, joiden taustalla ovat samat perusongelmat, kriisiytymismekanismit vain vaihtelevat maasta toiseen. Perusongelmia ovat talouden painopisteen siirtyminen kehittyviin maihin, kiihtyvä ikääntyminen ja sen mukana heikkenevä taloudellinen huoltosuhde, sekä kehittyneiden kansantalouksien ylivelkaantuminen.
Velkavetoisesta talouden laajentumisesta ja terveen velkaantumisen kyllästymispisteen ohittamisesta on hyviä esimerkkejä, jotka edellä olevan valossa saavat uusia merkityksiä. Näitä esimerkkejä, pari mainitakseni, ovat mm. USA:n subprime –kriisi ja kehittyvissä maissa yleistyvät ns. käänteiset asuntolainat. Subprime –kriisissä rahaa lainattiin aikaisemmin hyljeksitylle maksukyvyttömien joukolle ajatuksella, että asuntojen ikuinen hinnannousu maksaisi velat. Syntyi asuntomarkkinoille kohdistuva kysyntä- eli kulutuspiikki, ja sitä seurannut hintakupla. Käänteisissä asuntolainoissa on kyse siitä, että lainansa ja asuntonsa jo maksaneet, perinteisesti lainamarkkinoilta poistuneet varttuneet hukutellaan muuttamaan asuntovarallisuutensa uudelleen kulutuskysynnäksi ottamalla asuntoaan vastaan velkaa.
Yhtälö ei enää vain toimi. Yhä suurempi osa ikääntyvästä väestöstä ei enää saa eikä voi ottaa velkaa, ja yhä suurempi osa työllisistä on jo velkaa työikänsä loppuosan vapaaehtoisen kulutusvaran verran. Kun vanhaa maksellessa ei voida ostaa uutta, hyytyy myös investointikysyntä. Investointikysynnän hyytyessä talouden kyky ylläpitää kulutuskysyntää heikkenee, ja negatiivinen kierre on valmis.
Vuoteen 2008 asti julkisilla talouksilla ei itse asiassa mennyt hassummin, ks. kuva alla:
Kuva: Euroalueen julkinen velka % BKT:sta
Subrime –kriisiin liittynyt notkahdus tulkittiin taas yhdeksi, joskin vakavaksi suhdannekuopaksi, jonka yli päästäisiin jättimäisellä elvytyksellä – keskuspankit huolehtivat markkinoille loputtomasti likviditeettiä (eli velaksi otettavissa olevaa rahaa). Kansantaloussääntö, jonka mukaan vain säästetty raha on lainattavissa, heitettiin romukoppaan. Nyt lainataan painettua rahaa.
Todennäköisin skenaario siis on, että kehittyneiden maiden BKT hyytyy paikalleen pitkäksi aikaa, tai lähtee jopa merkittävälle lasku-uralle, ja yksityinen talous yksinkertaisesti sakkaa julkisen talouden alta pois. Toinen erittäin todennäköinen skenaario on, että FED ja EKP käsi kädessä inflatoivat setelirahoituksella julkiset velat (ja samalla yksityiset rahavarat) olemattomiin, koska muuta ulospääsyä ei ole. Molemmat tarkoittavat kehittyneiden maiden kurjistumista, ja talouden painopisteen kiihtyvää siirtymistä maihin, joilla on joko luonnonvaroja ja/tai kasvava työikäisten kuluttajien joukko.
Julkisen talouden pysyvä tasapainottaminen on siten mahdollista ainoastaan menopuolen soputtamisella murenevaan tulopuoleen. Mikään lisämäärä maakohtaista tai yhteistä eurobond-velkaa ei muuta tätä perusasiaa.
MELANCHOLIA
Elokuvan nähneet tietävät loppukohtauksen, enkä ala selittämään ja pilaamaan leffaa sitä vielä näkemättömille.
Todellisen ongelman edessä Euroopan vakautusjärjestelyt ovat suunnilleen yhtä hyödyllisiä kuin Täti Steelbreaker’in koivunrangoista väsäämä planeettatörmäyssuoja, koko ”S”.
Lähteinä mm:
http://www.stat.fi/til/ktps/2011/07/ktps_2011_07_2011-09-12_kuv_001_fi.html
http://www.stat.fi/til/tyti/2010/12/tyti_2010_12_2011-01-25_tie_001_fi.html
http://www.teknologiateollisuus.fi/fi/uutishuone/tiedotteet/2011-5/kilpailukyvyn-heikkeneminen-vaarantaa-suomalaiset-tyopaikat
http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20110914Hallit/name.jsp
http://www.slideshare.net/evat…-numeroina
http://wallstreetpit.com/61005-did-the-year-2000-mark-the-debt-saturation-point
http://www.ecb.int/stats/keyind/html/sdds.en.html
Valtuusto on nyt päättänyt Innoparkin 4,13 M€ lainojen siirrosta kaksi kertaa. Näyttäisi mahdolliselta, että tarvitaan vielä kolmas kerta…
Viimeistä vastausta talousjohtaja Ismo Uusitalolta en vielä ole saanut, mutta tämän hetken tietojen valossa viime valtuustossa päätettyyn summaan sisältyvä ns. Lammin laina 1,3 M€ on kiinteistöosakeyhtiö Lammin Biokylä I:n rakennuslaina. Innopark omistaa Biokylästä 70 % ja Helsingin yliopisto 30 %.
Jos Biokylä ei lainaa kerran maksa, kaupunki joutuu ottamaan tuon alunperin Lammin kunnan takaaman lainan vastatakseen. Takausvastuu on kuntaliitoksen jälkeen kaupungilla. Valtuuston 5.9.2011 päätöksellä tuo siirto tosin ei tapahdu, koska päätös käsitteli ihan eri yhtiön eli Innoparkin lainoja.
Innoparkin kannalta hikka asiasta tulee siinä, että yhden yhtiön (Biokylän) lainan siirto kaupungille ei millään konstilla muutu pääomalainaksi toiselle yhtiölle (Innoparkille) valtuuston 5.9.2011 päätöksen mukaisesti.
Mielenkiinnolla odotankin talousjohtaja Uusitalon vastausta asiaa koskeviin kysymyksiin. Ehkä Innoparkilla on sittenkin toinenkin saman suuruinen Lammin laina, josta emme vain ole vielä tienneet…?
Tämä oli johdatus otsikon kysymykseen.
Juttelin asiasta erään päätöksentekoa seuraavan tahon kanssa.
Hän kommentoi hiukan ärtyneenä siihen suuntaan, ettei ole perehtynyt asian kirjanpidolliseen puoleen, ja mitä yhteiskunnallista merkitystä tällaisella yksityiskohdalla on? Hän jatkoi perusongelman kun olevan se, että Innopark on perustettu väärillä puheilla ja odotuksilla.
Hänen kysymyksensä ”mitä yhteiskunnallista merkitystä tällä on?” pysäytti minut tehokkaasti. Sanaton viesti oli, taasko sinä Ilkkala vouhkaat kirjanpitokikkailuista kun on tässä tärkeämpiäkin asioita…
Mitäpä merkitystä tosiaan, ja onko oikeasti niin, että tätä merkitystä ei Hämeenlinnassa näe sen paremmin päättäjät kuin päätöksentekoa työkseen seuraavatkaan?
Yritystoiminta on hemmetin vaikeaa niillekin, jotka tekevät sitä omalla riskillä ja elääkseen. Joka vuosi 20-25 tuhatta yritystä, 6-8 % yrityskannasta, lopettaa toimintansa. Ne korvaa n. 30 tuhatta uutta yritystä, joista valtaosa lähtee nollasta liikkeelle. Juuri saimme lukea miten Valkeakoskella Avilon ja sen omistava sijoitusyhtiö ovat vaikeuksissa. Taustalla on sentään keskiraskaan sarjan suomalaista yrittäjä- ja yritysosaamista, Renton suku.
Hämeenlinnassa kasvava osa kaupungin toiminnoista, rahavirroista ja kaupunkilaisten elämään vaikuttamisesta on siirtynyt ja siirtymässä yhtiöihin, viimeisenä esimerkkinä on Eteläranta Oy. Tämänkin yhtiön hallitus koostuu poliitikoista, joilla puheenjohtajaa lukuunottamatta ei ole oikeaa kokemusta yritystoiminnan pyörittämisestä, saati johtamansa yrityksen toimialasta. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Tapio Vekan yritysjohtajaura taas ei näytä altistaneen häntä yrityksen tuloksen ja taseen rakentumisen logiikalle.
Lienee siis yhteiskunnallisesti lisääntyvässä määrin merkittävää millaisella osaamisella, tarkoitusperillä ja rehellisyydellä kaupungin ja sen yhtiöiden asioita hoidetaan.
Keskustelukumppanini ei nähnyt yhteiskunnallista merkitystä siinä, että kaupungin virkamiehet ovat valmistelleet kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle esityksen, jossa yhden yhtiön rahoituslaitoslainaa esitetään muutettavaksi toisen yhtiön pääomalainaksi. Samaan aikaan hän kuitenkin arvosteli Innoparkin perustamisen filosofiaa.
Jos yrityksen perustamisen filosofia pohjautuu kutakuinkin täydellisen tietämättömyydeen suomaan varmuuteen, millaisia muotoja toiminta saa myöhemmin, kun virheitä ei haluta tunnustaa saati näyttää? Todistamme tuon toiminnan seurauksia parhaillaan, ja toimintaa korjataan tarjoamalla lisää ja yhä useampiin paikkoihin sitä kompetenssia, jolla ongelmat alunperin saatiin aikaiseksi. Vaurioita paikataan Kairon vesilaitoksen insinöörin taidolla, jolla reikä voidaan paikata toisella reiällä. Voimmeko luottaa, että päättäjämme tekevät suuret strategiset linjanvedot sekä toiminnalliset ja rahoitukselliset ratkaisut oikein ja viisaasti, jos he eivät hallitse edes alkeita?
On helppo virnuilla ”kirjanpitokikkailusta”, mutta nopea vilkaisu ympäröivän maailman nykyisyyteen ja lähimenneisyyteen kertoo karua kieltä siitä, miten juuri ”kirjanpitokikkailut” tulevat ja purevat meitä kaikkia persiiseen:
- Kreikan valtiovelkakriisi viime vuonna puhkesi, kun paljastui että Kreikka oli ”kikkaillut” talouslukunsa todellisia kauniimmiksi. Kreikan ja koko Euroopan valtionvelat eivät ole todellisen kriisin syy, vaan seurauksia.
- Kreikka itse asiassa pääsi euroon vain jenkkipankin konsultoimalla ”kirjanpitokikkailulla”, jonka avulla se täytti EMU-kriteerit
- Vuonna 2008 puhjennut Subprime –kriisi oli laajamittainen, usean toimijan arvoketjussa tapahtunut saamisten jalostaminen maksukyvyttömien amerikkalaisten kiinnelainoista AAA-luokan arvopapereiksi. Kirjanpitokikkailua par exellence.
- 2000-luvun alussa Enronin kirjanpitokikkailut maksoivat omistajille ja työntekijöille arviolta 100 miljardia. Hässäkän tuloksena tehdyt kirjanpito- ja tarkastustoimen parannukset eivät estäneet Subprime –kriisiä, mutta maksavat oikein toimimista yrittävälle maailmalle maltaita tänäkin päivänä.
- Rivisuomalainen ei ehkä lue aiheesta, mutta seuraava ”kirjanpitokikkailujen” äiti muhii Kiinan sisämarkkinoilla. Kiinalainen yritys- ja rahoitusmaailma on läpeensä korruptoitunut, ja maa on velkaantunut sisäisesti tähtitieteellistä vauhtia. Yhtiötalouksissa muhii mahtava kupla. Kun maa, jonka BKT on alle 10% maailman BKT:stä, kuluttaa noin puolet maailman teräksestä, betonista ja hiilestä, on jotakin pielessä. Mitä, tulemme saamaan selville epämiellyttävällä tavalla.
- Sen sijaan meistä jokainen lukee melkein päivittäin parhaillaan meneillään olevasta historian suurimmasta ”kirjanpitokikkailusta”, mutta harva tunnistaa asiaa siksi. FED:in ja EKP:n setelirahoitusoperaatiot tekevät koko ajan rahaa tyhjästä. Kikkavitonen, jolla tulee olemaan karmeat seuraukset.
Kaupungin ja sen yhtiöiden johtamisen tasoon, ja mm. viime päivinä uutisoituun sekoiluun naapurikuntien kanssa viitaten kysyn lopuksi, eikö yhteisten asioiden hoidossa asiat ole ihmisiä isompia? Jos asiat ei suju nykyisillä päättäjillä, voimme vaihtaa päättäjiä mutta emme asioita.
Valtuusto käsitteli Innoparkin talousvaikeuksia 20.6.2011, ja päätti 1. vaiheen toimenpiteinä mm. seuraavaa:
”Nordea Pankin Teknologiakeskus Innopark Oy:lle myöntämät lainat (Steel 1,16 M€, Iron 1,67 M€ ja Lammin laina 1,3 M€) yhteensä 4,13 M€ siirretään kaupungille – vastakirjaus on satunnaiset menot.
Edellä olevat menot katetaan siten, että elinkeinorahastosta otetaan 2.200.000 € ja yleisestä vahinkorahastosta 4.130.000 €.”
Satunnainen valtuutettu saattoi tämän jälkeen luulla, ettei näe tätä pykälää enää koskaan - asian luulisi olleen selvä?
No ei.
Tänään 5.9. valtuusto saa samaa asiaa käsittelevän Kh:n päätösesityksen, jonka mukaan helpotus annettaisiin Innoparkille pääomalainana (lue: lupa tehdä 4,13 M€ lisää tappiota), ja lisäksi sanatarkasti näin:
”Samalla kaupunginhallitus esittää kaupunginvaltuustolle, että valtuusto myöntää vuoden 2011 tilausbudjettiin antolainojen myöntämiseen lisärahaa 4,13 M€ ja talous- ja hallintojohtajan lainanottovaltuutta lisätään 4,13 M€.
Tilinpäätöksessä lainasumma kirjataan kaupungin kirjanpidossa varovaisuuden periaatteella satunnaiseksi kuluksi mutta laina säilyy yhtiöllä, jonka kirjanpidossa lainasumma kirjataan pääomalainaksi.”
Anteeksi maalaisuuteni, mutta onko Kh siis muuttanut mielensä valtuuston päätöksen jälkeen? Yleistä vahinkorahastoa ei käytetäkään Innoparkin töpin tilkkeeksi, vaan kaupunki ottaa (taas) lisää lainaa? Jos raha otetaan vahinkorahastosta, lainaa ei tarvita? Jos otetaan lainaa, rahastoon ei kosketa? Haloo?
JA: mihin tarvitaan 4,13 M€ antolainausvaltuus, jos kaupunki ei kerran anna lainaa? Juurihan edellä sanottiin, että erää ei kirjata saataviin lainaksi, vaan satunnaiseksi kuluksi?
Pääomalainan mainostaminen mahdollisella takaisinmaksulla on naivia - kaupunki ei näe näitä millejä enää ikinä, ne ovat menneet, niitä ei enää ole. Ne investoinnit joihin rahat on käytetty, eivät kuunaan tuota yhtiölle pääomalainan maksuun tarvittavaa yhtiötasoista jakokelpoista voittoa.
Pitkäaikaisen velan muuttaminen ”pääomaksi”, eli eräksi joka pääomalaskelmassa rinnastetaan omaan pääomaan, antaa yhtiölle 4,13 M€ lisää puskuria, jota vasten takoa tappiota. Lusikka ei nyt meinaa pysyä kädessä, ei sitten millään.
Syy miksi koko asia on nyt uudelleen valtuuston nenän alla voikin piillä tässä - yhtiössä on alkanut valjeta se ankea syystotuus, että tulevat alaskirjaukset ovat jo etukäteen syöneet vasta kesäkuussa saadun 2,2 M€ pääomaruiskeen. Yhtiö tullee menettämään pääomansa tuosta summasta huolimatta, koska jo 2010 tilinpäätöksessä on alaskirjattavaa yli 2,2 M€ edestä, ja korkojohdannaisten tulojen puuttuessa yhtiö tullee tekemään useita satoja tuhansia tappiota.
Iisakki, vuoden 2009 kevään Innosteel-päätösten yhteydessä väännettiin kovasti kättä, olisiko valtuutettujen ja Kh:n kokouksessa istuneen valtuuston puheenjohtajiston pitänyt honata tarjoiltu kupru?
Voisitteko nyt olla hereillä?
Aivan perusasia on, että Innoparkille ei pidä nyt mennä antamaan pääomalainaa. Kaupunki maksaa yhtiön investointilainat, joten kyseessä on faktisesti investointiavustus, ja sellaisena se tulee kirjata yhtiön kirjanpitoon. Vastaavalla summalla pienennetään poistopohjaa - tappiota jo muutenkin tekevän yhtiön ei todellakaan ole syytä tehdä poistoja investoinnista, jota se ei maksa.
Tällä yksinkertaisella toimenpiteellä teette valtuutetut paljon hyvää ilman sentinkään lisäkustannusta Kh:n esitykseen verrattuna: Innoparkin vuosittainen tulos paranee yli 100.000 euroa kuin taikaiskusta, seuraavaksi 40 vuodeksi.
|
|
|