Kaupungin tulevaisuusinvestoinnit

Hämeen Sanomien 24.10. pääkirjoitus puolustaa ansiokkaasti moottoritien katetta, ja Hämeenlinnan kaupungille siitä aiheutuvia 10 miljoonan kustannuksia tulevaisuusinvestointina. Päätökset on tehty ja vankkurit liikkeellä, mutta joitakin kaupungin kustannusten perusteluja kannattaa hieman avata, ellei muuten niin opiksi. Muitakin hankkeita on käynnissä.

Paasikiventien ja Turuntien siltojen uusiminen on kaupungin hommia, se on selvää. Puretaanko vanhat ja rakennetaan uudet, vai modernisoidaanko vanhat, en tiedä, mutta Tiehallinnon sillanrakennuksen kustannuslaskentatietoja käyttäen näiden kahden sillan uusinnan hintalappu voisi olla yhteensä suuruusluokaltaan 2 – 2,5 miljoonaa, riippuen mm. kaistojen määrästä.

Hankkeessa on kyse yksityisen toimijan liiketaloudellisesta toiminnasta. Koko hanke ja sen hyöty perustuvat siihen, että kaavoittamalla tehdään mahdolliseksi alueen käyttömahdollisuuden muutos, sekä luodaan uutta rakennusoikeutta. Nyt logiikka menee niin, että kaupungin on luotava uusi rakentamiseen soveltuva alue kattamalla moottoritie vain, jotta pääsee myymään sen rakennuskuluja vastaavalla hinnalla NCC:lle. Kun normaalisti rakennuspaikan pohjarakennustyöt kuuluvat rakentajalle, niin tästä näkökulmasta NCC sai tontin ja 45.490 k-m2 rakennusoikeutta ilmaiseksi.

Liittyen kaupungille lankeaviin yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin, pääkirjoitus julistaa kaupungin kiistattomaksi tehtäväksi osallistua asuinalueiden ja ostoskeskusten rakentamiseen kustantamalla niihin tiet, kadut, valaistuksen ja muun tarpeellisen infrastruktuurin.

Näin ei maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kuitenkaan yleisesti ottaen ole.

Kunnalla on, ellei muuta sovita, oikeus periä hanketta palvelevasta yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvista kustannuksista kehittämiskorvausta, joka on korkeintaan 60% tontin arvonnoususta. Lain ja kaava-alueen arvonnousun tarjoamissa puitteissa hanke olisi ollut mahdollista toteuttaa niinkin, ettei kaupungille siltaremontin lisäksi infrakuluja olisi juuri jäänyt.

Nyt on sovittu muuta, ja kaupankäyntiähän kaavoituskin lopulta on. Käsillä olevat miljoonat ovat voineet olla viimeinen punnus NCC:n vaa’assa hankkeen puolesta. Se, että kaupunki ”investoi” suuryrityksen yksityiseen projektiin kauppa- ja työpaikkojen, asuntojen ja niiden luoman vetovoiman vuoksi, herättää kuitenkin kysymyksiä.

Kuten, missä sitten menee tasapuolisuuden raja ja kokokynnys, eli minkälaisiin ja kokoisiin hankkeisiin kaupungin pitäisi investoida tai muuten osallistua, jos sille tielle yleensä lähdetään?

Jos ”Isä, Poika ja Ämpäri Ky” rakentaa rivarin tai pienkerrostalon hyvälle paikalle, lisää sekin alueen ja kaupungin vetovoimaisuutta asuinpaikkana, ja tarjoaa mahdollisuuden asukasluvun kasvulle. Missä kaupungin apu tai investoinnit? Jos joku aikoo synnyttää viisi uutta työpaikkaa, kuka piittaa? Tai kaksi, tai vain yhden työpaikan, esim. ryhtymällä yrittäjäksi ja näin vapauttamalla työmarkkinoille yhden paikan? Saisiko tämä orpo yrittäjä alkuvaiheessa joltain kaupungin projektilta esim. työtilan ilmaiseksi, tai hankerahaa? No ei saa, vaikka olisi miten ”luova”.

Yhdeksänkymmentäyhdeksän (99) prosenttia Suomen yrityksistä työllistää kuitenkin alle 50 henkeä, edustaen 47% henkilöstöstä ja 32% liikevaihdosta. Näissä yrityksissä raha kiertää suhteellisesti eniten palkkasumman kautta, ja näiden yritysten tulisi kasvaa jos meillä mieli maksaa vanhat ja nykyiset velat tulevaisuuden tuloilla.

Moottoritien katteen juna meni jo, joten miksi pillitän laiturilla? Koska toivon, että ajattelevat ihmiset näkevät asioihin muunkin näkökulman kuin sen ”virallisen”.

Mega-autotalon hanke on lähtenyt liikkeelle kaupungin panostuksen auttamana. Eli 80 miljoonan hanke tarvitsi kaupungin muutamaa sataa tonnia päästäkseen liikkeelle? Edessä on vielä monta yhtiön pääoman keräämiseen, investointeihin ja mm. kaavoituskysymyksiin liittyvää porttia, joiden kohdalla voitte olla varma, että kaupunkia pyydetään, tai se päätyy suoraan tai epäsuorasti maksu- tai takuumieheksi.

Yrittäjän näkökulmasta näyttää olevan niin, että mitä vähemmän hankkeiden puuhahenkilöiden omat rahat ovat pelissä, sitä olemattomampi on yritystoimintaan keskeisesti kuuluva riskin tunne, ja sitä suuremmalta osin into ja usko korvaavat tosiasiat.

Yritykset Hoi
nyt kaikki Hämeenlinnaan
sehän investoi

2 kommenttia artikkeliin “Kaupungin tulevaisuusinvestoinnit”
  1. avatar iisakki sanoo:

    Terve,

    muutama huomio:

    NCC:n näkökulmasta, siis siitä, mikä on oleellinen hankkeen käynnistämiseksi, yritys maksaa tontista ja rakennusoikeudesta 15 miljoonaa euroa.

    Jokainen ymmärtää, että kyse ei ole nyt ihan tavallisesta tontista. Mutta yhtälailla, kun kaupunki perustaa esimerkiksi uuden omakotialueen, se käyttää paljon rahaa ns. pohjatöihin. Tonttien myyntihinta on peristeisesti asetettu sellaiseksi, että myyntitulot kattavat ainoastaan menot. Eli voittoa ei jää. Voitto tuleekin siitä, että tulee uusia asukkaita ja veronmaksajia. Toki myös palveluiden tarve lisääntyy, mutta väestönkasvu tupataan katsomaan positiiviseksi ilmiöksi. Samoin palveluiden.

    Tontteja, kuten hankkeitakin, on kuitenkin paljon erityyppisiä. Esimerkiksi autokeskuksen kohdalla kaupunki kattaa moninkertaisesti kulunsa, jos kehitysyhtiö saa hankkeen toteutumaan. Tontin ja rakennusoikeuden myyntihinta on siellä viiden miljoonan tienoilla. Rakentamisen jälkeen kiinteistö tuottaa kiinteistöveroa kohtuu mukavasti, puhumattakaan sitten työpaikoista ja niiden tuottamista veroista.

    Voisihan kaupunki tietysti tehdä myös passiivista elinkeinopolitiikkaa. Ei olla mukana suunnittelemassa ja käynnistämässä yksityisiä hankkeita ja yritystoimintaa. Odotettaisiin vain, että jotain tapahtuu, jos tapahtuu. Nykymaailma vain on sellainen, ettei juuri mitään tapahdu, ellei ole itse aktiivinen. Yritysmaailma odottaa sitä, ja kaupungit kilpailevat keskenään hankkeista.

    Hämmästelen kovasti myös näkemystäsi pienyrittäjien kohtelusta tai ainakin palvelujen olemattomuudesta. Kyllä kaupunki ja julkinen valta tukee merkittävästikin aloittavia yrityksiä, on uusyrityskeskukset, starttirahat, teknologiakeskuksen palvelut ja Kehittämiskeskus auttaa muiden tukien, projektien ja rahoituksen kanssa. Kaupunki neuvottelee myös toimitilaratkaisuista aina erikseen, eikä pienempiäkään hankkeita ole tarkoitus väheksyä.

    Luovista yrittäjistä muuten sen verran, että Kehkellä on käynnistynyt Luova tila -hanke Wetterhoffilla, mikä nimensä mukaisesti kokoaa luovia yrittäjiä yhden katon alle edullisiin toimitiloihin ja tarjoaa näille muitakin palveluita. Ei nyt ilmaiseksi, mutta eivät tontit ilmaisia NCC:lle tai Sunny Car Centerillekään todellisuudessa ole, kaikkea muuta.

    Täydelliseen tasapuolisuuteen ei varmasti koskaan päästä erilaisten yritysten välillä, mutta valtuusto on juuri hyväksynyt elinkeinopoliittisen strategian, joka antaa suuntaviivoja toiminnalle. Täyttä paskaahan se paperi tietysti on yksittäisen yrittäjän kannalta, mutta on sen teossa kovasti yritetty kuunnella esim. yrittäjäjärjestöjen näkemyksiä ja jotain hyväksyntääkin saatu 🙂

  2. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve terve!

    Siitähän tässä juuri onkin kyse, että miksi kaupungin pitää juuri moottoritien katteen kohdalla jäädä siltojen uusiminen huomioidenkin 7-8 miljoonaa pakkaselle?

    Nyt maan arvonnousu kuluu kokonaisuudessaan rakennuskelvottoman alueen muuttamiseen ”tontiksi”, kun normaalisti kaavoittamalla aikaansaadusta arvonnoususta leikataan joko maankäyttösopimuksella, tai maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella kehittämiskorvauksella vähintään infran rakentamisen kustannukset pois.

    Jos maa olisi kolmannen osapuolen omistuksessa, juuri näin toimittaisiin, koska muu menettely merkitsisi hirmuista tulonsiirtoa maanomistajalle. NCC taas vastaisi itse alueen kunnostamisesta rakennuskelpoiseksi.

    Vaikka NCC maksaa 15 milliä tontista ja rakennusoikeudesta, se saa ne ilmaiseksi, koska sen ei tarvitse maksaa 15 milliä moottorien kattamisesta, vaan saa suoraan rakennuskelpoisen alueen. Jos sama rakennusoikeus olisi ollut saatavissa tasaiselta maalta samalta hintavyöhykkeeltä, olisi kaupunki pistänyt rakennusoikeuden arvon 11-12 milliä taskuunsa, ja maksellut siitä mukavasti infran kustannukset.

    Mutta olen havainnut, että isot yhtiöt pyyhkivätkin säännöllisesti kunnilla ja kaupungeilla neuvottelupöytää. Tapa jolla hanke toteutetaan, merkitsee suoraa monen miljoonan euron lisää NCC:n hankkeen viivan alle. NCC-konsernin tilikauden 2009 voitto oli luokkaa 137 miljoonaa euroa – Suomen lukuja ei julkaista erikseen.

    Kuvasit hyvin tuon omakotialueen perustamisprosessin kaupungin omalle maalle. Ei oteta voittoa, mutta maan ja infran kustannukset katetaan. Jos asuntoalue kaavoitettaisiin kolmannen osapuolen maalle, infrakustannukset veloitettaisiin maanomistajalta maankäyttösopimuksella tai kehittämiskorvauksella. Pörssiyhtiön hankkeesta sen sijaan otetaan pataan kunnolla.

    Kysymykseni pienempien hankkeiden tuesta perustuikin juuri suhteellisuuteen – jos 150 millin hanke saa ainakin 5 miljoonaa ”starttirahaa”, niin miksei 1,5 miljoonan hanke saa 50 tuhatta? Kyllä se kelpaisi. Suhteessa kaupungille tulee hyvää ihan yhtä paljon.

    Kehut, että kaupunki ja julkinen valta tukevat merkittävästikin aloittavia yrityksiä, on uusyrityskeskukset, starttirahat, teknologiakeskuksen palvelut ja Kehittämiskeskus auttaa muiden tukien, projektien ja rahoituksen kanssa.

    Kyllä on pienelle ja aloittavalle yritykselle ilmainen raha kiven takana. Starttiraha on liki ainoita vastikkeettomia tukimuotoja, jonka vastaanottaminen ei ihan tapa. Itse en ole enää aikoihin sekaantunut näihin EU- ja Tekes-rahoihin, mutta asiakkaissa olen nähnyt monen monta surullista tarinaa, missä yrittäjälle suunnatut tuet ja lainoitus on täytynyt käyttää myös ”suunnattuihin ostopalveluihin”, ja lopputuloksena on ollut hengiltä dokumentoitu hanke ja velkainen yrittäjä. Kuin heinäsirkat ruohon loputtua, yritysarvioijat ja konsultit siirtyvät seuraavaan hankkeeseen. Aloittavalle yritykselle ja yrittäjälle ensirahoituksen järjestäminen on kynnyskysymys, eikä se paljoa auta jos jälkikäteen, ja suurella omalla vaivalla tai kalliilla vieraalla konsulttiavulla saat 20% avustusta.

    Miljoonat ja sadat tuhannet eurot liikkuvat sujuvasti, pikku rahojen eteen pikku yrittäjä saa tehdä töitä niin, että lehtiä jakamalla pääsee paremmalle tuntiliksalle.

    Liittyen ”Luova tila” –hankkeeseen, kehottaisin tutustumaan miten se ilmenee itse yrittäjille. Se on taas yksi esimerkki loputtomassa jatkumossa, jossa projektin rahoitus kuluu sen itsensä pyörittämiseen.

    Kaikki peukut Kirstulan alueen kehittämiselle. Muutama huomio ja kysymys voisi olla kuitenkin olla paikallaan…

    Miksi 7 millin liikevaihtoa tekevä ja 12 millin taseen omaava yritys tarvitsee Hämeenlinnan 250.000 euron sijoitusta projektiyritykseen?

    Kannattaisi ehkä lukea (ymmärtäen) kumppanin tasetta hieman tarkemmin. Jos joku halajaa uudeksi Sukariksi, niin tällä oli sentään jatkuvaa kassavirtaa takova ketju takana siten, että pystyi pitämään hankkeen narut omissa käsissään.

    Projektiyhtiön osakkaista investointikykyä, tai oikeammin vakuusarvoa, on vain Hämeenlinnalla. Aiesopimuksessa edellytetään ulkopuolista oman pääoman ehtoista, eli riskirahoitusta ja/tai normaalia lainarahaa. Riski- tai lainarahoitusta ei rahoituslaitoksilta saa ilman osakkaiden omaa panosta ja vakuuksia. Jos hankkeeseen saadaan ulkopuolinen muu riskisijoittaja, se vie joko koko hankkeen (peukut pystyyn, mutta ei liene kumppanimme intresseissä), tai edellyttää sekin riskin jakamista. Onneksi ei projektista into tai usko lopu kesken.

    Voidaan siis olla ihan rauhassa. Joko projektiyhtiö syö pääomansa ja kuolee pois (tulisi halvimmaksi), tai Hämeenlinnalta pyydetään jossain vaiheessa lisäsijoitusta tai vakuuksia. Aiesopimushan ei velvoita, mutta ei kielläkään vakuuksien antamista.

Jätä kommentti

css.php