Hämeenlinnan stressitesti

Alanurkassaan (HäSa 27.11.) päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen perää kokonaisuuksien hahmottamista. Samassa lehdessä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapio Vekka puhuu luottamushenkilöiden vastuusta kokonaisuudesta.

Viime kuukausina käyty keskustelu hahmottaakin kokonaisuutta todella mielenkiintoisella tavalla. Ketkä keskusteluun osallistuvat, mitä he mistäkin asiasta sanovat tai saisivat sanoa, miten keskustelua pyritään ohjaamaan ja keiden toimesta, ovat kaikki paljastavia seikkoja, jotka tulevat näkyviin vain kokonaisuutta, ei yksittäisiä aiheita tarkastelemalla.

Kun mitä tahansa vallitsevaa olotilaa tai järjestelmää rasitetaan poikkeuksellisesti – puhutaan nyt vaikka stressitestistä – paljastuu normaalisti vaikeasti havaittavia piirteitä, odottamattomia syy-seuraussuhteita, etupiirejä, heikkouksia ja murtumalinjoja, mutta toivottavasti myös vahvuuksia.

Muualta Hämeenlinnaan tulleelle on erityisen mielenkiintoista havaita, miten retoriset rakenteet tai diskurssit eli puhetavat ovat muuttuneet alueelle kulttuurisiksi ominaisuuksiksi, jotka säilyvät vaikka toimijat vaihtuvat. Sekä vanhojen kaupunkilaisten että ”uushämeenlinnalaisten” haastattelut ovat olleet valaisevia. Kaupunkiorganisaation sisältä saatavat signaalit ovat nekin erittäin kertovia.

Lintukoto kuitenkin natisee, kun vetovoimaiseen Hämeenlinnaan kohdistuu muutto- ja muutospaineita mm. sisäisen muuttoliikkeen, kuntaliitoksen sekä taloudellisen toimintaympäristön muutoksien kautta. Uudet asukkaat ja toimijat eivät solahda ”Hämeenlinnan tapaan” itsestään selvästi tai mutinoitta.

Kulttuurisesti, taloudellisesti tai poliittisesti vallitseva puhetapa pyrkii säilyttämään ja vahvistamaan itseään. Asiat ovat ”hallinnassa”, vaikka pannuhuoneessa niitit sinkoilevat. Esimerkiksi jäähalliyhtiön laina-asian käsittelyä tai Innoparkin kehittymistä nykyiseen tilanteeseensa ei niitäkään tule nähdä yksittäisinä ilmiöinä, joiden retostelu on kokonaisuuden laiminlyöntiä, vaan oireina ”Hämeenlinnan tapaan” liittyvistä ongelmista.

Hämeen Sanomat on päätoimittajansa johdolla ottanut keskeisen roolin vallitsevan puhetavan säilyttämisessä. Toisaalta lehti vannoo keskustelun vapauden nimeen, toisaalta ohjaa ja teemoittaa keskustelua varsin kovalla kädellä ja poikkeavia näkemyksiä voimakkaan negatiivisesti arvottaen.

Valtuustossa keskustellaan jos se tapahtuu ”pelisääntöjen” mukaisesti. Ehkä pelisääntöjä pitäisi joskus rikkoa – yhteistä tunnetuille talouskriiseille on se, että harhatilaa on pyritty ylläpitämään kunnes on ollut myöhäistä. Julkisesta taloudestamme näyttää puuttuvan varhaisen puuttumisen tahto ja taidot.

Käytävä keskustelu on Hämeenlinnan stressitesti. Sitä parempi mitä arempia asioita koetellaan.

Jätä kommentti

css.php