Non sequitur – eli miten luottamushenkilöitä viedään kielen keinoin

Olen aikaisemminkin yrittänyt kiinnittää lukijoiden ja luottamushenkilöiden huomiota kaupungin virkamiesten valmisteluteksteissään käyttämään puhetapaan. Kyse on kielen käytöstä vallan välineenä.  Oleellista ei ole ainoastaan onko esittelytekstien sisältö totta, vaan myös miten ”totuus” esitetään. Usein näet esittelytekstien sisältö joko ei ole totta, tai vain tarkoituksenmukainen osatotuus, ja kielen keinoin peitetään todellinen tavoite ja motiivi.

Tuorein esimerkki käytetyn kielen vallasta luottamushenkilöiden päätöksentekoon on hallintosäännön uudistus viime vuoden lopulla, ja eritoten virkamiehille uudistuksessa luovutettu hankintavalta. Luottamushenkilöitä on arvosteltu siitä, että he eivät ymmärrä lukemaansa, ja tekevät sitten päätöksensä sokkona. Hämeen Sanomien 14.3. alanurkassa Tuulia Viitanen kirjoittaa:

”Valtuusto ja lautakunnat määrittävät kaupungin tahtotilan ja virkamiehet toimivat tämän tahtotilan mukaan”.

Tuulia Viitanen toistaa ja vahvistaa näin juuri sitä puhetapaa, jota kaupungin virkamiehet haluavat käyttää.

Päinvastoin, hallintosäännön muutos edustaa kaupungin virkamiesjohdon tahtotilaa, joka on kielenkäytön keinoin ajettu valtuustossa läpi. Tavoitteessa onnistuttiin, mutta luonnollisena seurauksena on nyt luottamushenkilöiden hämmennys: tätäkö tarkoitettiin?

Otsikon ”Non sequitur” tarkoittaa tässä yhteydessä puhetapaa, jossa ajatukset johdetaan tarkoituksella harhaan viittaamalla asia- tai syy-yhteyteen, jota todellisuudessa ei ole olemassa. Alla hallintosäännön uudistuksen perustelutekstin alku:

Kaupunginlakimies Merja Korhonen 24.11.2010:
”Hankintoja koskevaa toimivaltaa on muutettu vastaamaan entistä paremmin voimassa olevaa hankintalainsäädäntöä…”

Huomatkaa ensin kuka puhuu: kaupunginlakimies auktoriteettina, jolla ei ole omaa intressiä hankintavaltuuksien suhteen. Sitten muodostetaan ajatuksellinen yhteys, jonka mukaan nykyinen toimivaltajärjestely olisi jotenkin hankintalain kirjaimen tai periaatteiden vastainen, tai estäisi lain noudattamisen.

Tällaista yhteyttä ei todellisuudessa ole lainkaan olemassa.

Jatkoa tekstistä:

”Kaupunginhallituksen, lautakuntien ja liikelaitosten johtokuntien hankintoihin kohdistuvaa toimivaltaa on syvennetty ja painotettu entistä enemmän hankintojen suunnitteluun… Hankintapäätös ja –sopimus tulee tehdä tarjouspyynnössä esitettyjä ehtoja noudattaen, eikä niitä koskevassa päätöksenteossa enää voida juurikaan käyttää vapaata harkintaa.”

Esittelijän johtopäätös edellisestä?

”Tästä syystä on tarkoituksenmukaista keskittää päätöksentekoon liittyvää toimivaltaa hankinnan arvosta riippumatta ylimmille viranhaltijoille ja poistaa euromääräiset hankintarajat.”

Todellista syy-yhteyttähän perustelujen ja johtopäätelmän, etenkään hankintarajan poistamisen välillä ei ole. Virkamiesjohdon kannalta epämukavasti uudistus joutui heti aluksi kovaan stressitestiin moottoritien tunnelihankkeen muodossa. Asiakirjajälkiä seuraava huomaa, että esim. YHLA:lla ei ole ollut osaa eikä arpaa hankinnan valmistelussa ennen hankintailmoituksen tekoa, ja nyt käsissä on aikaisempia luottamuselinpäätöksiä oleellisesti kalliimpi viranhaltijan päätös, jonka jatkokäsittely tullee maksamaan vielä paljon aikaa ja rahaa.

Uudistus ei siten ”varmistanut hankintalain osaamista” saati ostamisen osaamista, eikä syventänyt luottamuselinten toimivaltaa. Esimerkiksi, kaupunginhallitus oli juuri 24.5.2010 tehnyt päätöksen, jonka mukaan:

”NCC Property Development Oy:n ja NCC Rakennus Oy:n tulee valmistella ja käynnistää moottoritietunnelin urakkatarjouskysely siten, että urakoitsija ja tunnelin hinta on selvillä 31.3.2011”.

Tästä huolimatta, ja ilman YHLA:n käsittelyä tai kh:n uutta päätöstä Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut julkaisi moottoritietunnelin hankintailmoituksen 16.7.2010. Kuka hankintayksikköä käskytti tässä asiassa?

Luottamushenkilöiden olisi nyt korkea aika avata silmänsä käynnissä olevalle vallansiirtoprosessille. Toimikoon tämä hallintosääntöjupakka hyvänä herätyskellona ja tilaisuutena kääntää kehitystä takaisin demokratian suuntaan.

14 kommenttia artikkeliin “Non sequitur – eli miten luottamushenkilöitä viedään kielen keinoin”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Kari!

    Olen silloin tällöin lueskellut Hämeenlinnan kotisivuilla esityslistatekstejä. Ymmärrän ne helposti, joskin myönnän, että viranhaltijat voisivat ilmaista itseään selkeämmin. Jo lyhyet lauseet parantaisivat tilannetta. Myös ammattisanaston käyttöä tulisi aina välttää, jos se on mahdollista.

    Jokaisella ammattialalla on kielensä. Tietyillä ilmaisuilla ovat vakiintuneet merkitykset. Tuskin päästään koskaan tilanteeseen, että hallinnon kieli on yhtä ymmärrettävää kuin esimerkiksi toimittajien tekstit.

  2. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys!
    Mielenkiintoinen näkökulma tulee katteen ” hankinnasta”, kun ajattelee kuka käyttää budjettivaltaa ja kenelle se oikeasti kuuluu. Nyt kirjoitan seuraavan ihan ”hatusta” , varmistamatta asian oikeellisuuden: Muistaakseni valtuusto ei ole varannut 2011 budjetissa ”moottoritien katteeseen” 29 milj euroa. Näin ollen tilaaja ei voi tehdä hankintapäätöstä (tarjouskilpilupäätös) asiassa ilman valtuuston päätöstä määrärahasta. Selvitän asiaa, kunhan ehdin. Ja mieluusti joku muukin voisi asiaa selvittää, vaikka Iisakki. Ei sellainen kuitenkaan käy, että valtuustolle tuotaisiin lainapaperi, jotta nimet alle tähän. No, ikää on jo sen verran, että tällaisia uskaltaa kirjoittaa paperista tarkistamatta. Menikse niin , että So What!?
    T HK

  3. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Moi,

    länsireunan rakentamiseen ja projektinjohtoon on 2011 budjetissa varattu 4,55 miljoonaa.

    Miten päätetään useammalle vuodelle ulottuvien projektien hankinnasta ja kokonaisbudjetista uuden hallintosäännön puitteissa? Ohittaako tilaajajohtajan ylärajaton hankintavaltuus kuluvan ja tulevien vuosien talousarvion?

    Uutisoinnin mukaan urakoitsija valittiin ehdollisesti. Normaaleja ehtoja olisivat investointipäätös (nytkö ei tarvita?) ja sitoumus olla aloittamatta hankintaa mikäli hankinta riitaututetaan. Lisäksi, NCC:lle on annettu aikaa miettiä sitoutumistaan vuoden loppuun asti. Miten tämä mietintäaika on voitu ottaa huomioon tunnelin ST-urakassa?

    Kysyin NCC:n Hämeenlinnakeskuksen projektipäällikkö Markus Salmelalta NCC:n konsernihallituksen sijoituspäätöksen aikataulua nyt, kun päätöstä ei ilmeisesti tullut helmikuussa. Salmela vastasi hankkeen olevan aikataulussa, eli:
    – kauppakeskus avataan keväällä 2014, ja
    – tavoitteena rakennustöiden aloittaminen tämän kevään aikana,
    riippuen myös kaupungin infrapäätöksistä! Salmela ei ottanut kantaa koska konsernihallitus mahdollisesti sitoutuu hankkeeseen.

    Rakennusluvat on haettu kaupunki kainalosauvana. Oliko / onko tarkoitus, että myös tunnelityöt aloitetaan ennen NCC:n sijoituspäätöstä?

    Ymmärrän kyllä, että eri päätöksentekijöiden eteneminen eri tahdissa turhauttaa, mutta nyt kaupungilla tuntuu olevan NCC:tä kovempi kiire.

  4. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Moron!
    Kyseisen vuoden budjetissa pitää olla hankintaa vataava määräraha. Se on yksiselitteistä. Ei voi hankkia etukäteen kuluvana eikä tulevana vuonna. Mielenkiintoista!

  5. avatar Soili Hakala sanoo:

    Muutama sana vielä politiikan kielestä.

    Uskon sinisilmäisesti, että virkamiesten ”kapulakielellä” ei ole tarkoitus sahata päättäjiä silmään. Onhan byrokratian kielellä pitkä perinne, ja se näkyy jatkuvan niin kauan, kunnes päättäjät rehellisesti ilmoittavat, etteivät ymmärrä tekstiä eivätkä näin ollen myöskään sen takana olevaa asiaa.

    Itse äidinkielen opettajana ja aloittelevana kunnallispoliitikkona ihmettelin vaikeita ja harvinaisiakin sivistyssanoja viliseviä esittelytekstejä, joita päättäjät olivat ymmärtävinään, koska eivät niitä kritisoineet. Ehkä silloiset rutinoituneet päättäjät olivat tottuneet tilanteeseen eivätkä osanneet vaatia parempaa kielenkäyttöä.

    Kuntaliitoksen myötä valtuuston kokouksia on vähennetty. Asiat kasaantuvat ja luettavaa on paljon. Olisi siis suotavaa, että virkamiehet selkeyttäisivät kieltään helpommin luettavaksi ja ymmärrettäväksi, eikä konkretiakaan olisi pahitteeksi.

  6. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Olen Soili Hakalan kanssa samaa mieltä kapulakielen käytöstä.

    Hämeenlinnan kaupungin hallinnossa kieli on huonoimmillaan, kun esitellään strategioita, visioita ym. henkimaailman asioita. Ne eivät avaudu ainakaan tavallisille veronmaksajille. Ei aina edes minulle, vaikka tein alan hommia lähes 40 vuotta.

    Joskus kaupunginhallituksen esityslistoilla käytetään kiperissä kysymyksissä pehmentäviä kiertoilmaisuja ja jätetään kertomatta tärkeitä asioita (ehkä tahallisesti). Näin ei tietenkään saisi tehdä. Mutta kokenut poliitikko yleensä haistaa ja hoksaa puutteet listalla. Hän pyytää lisäselvityksen esittelijältä.

    Ilkka, siis blogisti itse, käyttää aika vaikeaa kieltä. Monesti ainakin minun pitää tavata 2-3 kertaa, jotta ymmärrän, mitä tekstissä seisoo. Tämänkin jälkeen viesti jää joskus hieman epäselväksi.

    Mutta näinhän asia esimerkiksi urheilussa. Jos jostakin ei ole pelaajaksi tai valmentajaksi, hän parhaimmillaan katsomovalmentajana. Katsomosta on helppo jakaa ohjeita, kun tilanne on jo ohi.

  7. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Moikku1
    Jargon/mongerrus, on ryhmien, ammattikuntien,poliitikkojen, urheilun- yms nörttien erikoiskieli.
    Jargon voi tarkoittaa myös sekavaa, jokeltavaa kieltä.
    Yhteinen erikoissanasto luo yhteenkuuluvuutta, toisaalta se sulkee sanastoa tuntemattomat ko. ”kulttuurin” ulkopuolelle.
    Referointi ja lainat Wikipediasta. Tahallisuutta tai tahattomuutta en tässä tapauksessa lähde arvioimaan. Sellaista vaan on liikkeellä.
    T. Riitta

  8. Terve,

    Hannun kysymykseen. Hankinta oli koko ajan menossa hallitukseen ja valtuustoon, koska se ylitti budjetissa varatut määrärahat. Tämä luki kyllä lehtijutuissakin. Nyt asia menee myös yhdyskuntalautakuntaan, koska on tehty oikaisuvaatimus.

    Kaupungilla ei ole asiassa yhtään enempää kiire kuin NCC:lläkään. Katetta ei aleta rakentaa ennen kuin NCC:n konsernihallitus on sitoutunut hankkeeseen.

  9. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Tervehdys Soili,

    politiikassa tarvitaan sinisilmäisyyttä ja ihanteita, mutta myös kriittisyyttä ja joskus ripaus kyynisyyttäkin.

    Kaupungin esittelyteksteissä ei ole kyse politiikan kielestä, eikä enää byrokratian kielestäkään sanan varsinaisessa merkityksessä. Hämeenlinnassa jos jossain kyse on uuden julkisjohtamisen (New Public Management eli NPM) kielestä. Tätä kieltä tarkoittava sana ”managerese” voidaan korvata vaikka ”uudella kielellä” tai ”modernilla latinalla”.

    Puretaanpa hiukan tuota hallintosäännön muutosta mm. hankintarajojen poistamiseksi. Kaipasit konkretiaa, ja pelkällä esittelytekstin lukemisella asiahan ei konkretisoidu. Vaadittaisiin sitä kuuluttamaasi kokonaisuuden hahmottamista, mutta se ei ole meille luontaista.

    Hankintarajan poistamisessa ei ole kyse poliittisesta aloitteesta tai tarpeesta, eikä asia ole perusteltavissa kunnallisen itsehallinnon ja demokratian lähtökohdista. Siksi sille piti keksiä jotkin muut perusteet, joiksi valittiin hankintalain osaamisen ja noudattamisen tarpeet. Non sequitur tarkoittaa väärää johtopäätöstä – hankintalain osaamisen ja noudattamisen tarpeesta ei seuraa tarvetta poistaa viranhaltijoiden euromääräiset hankintarajat.

    Uusi julkishallinto hakee mallinsa liikkeenjohdosta, mutta tässä kielemme tekee meille tepposet. Kun englanniksi käytämme termiä ”business management”, kyse nimenomaisesti ei ole johtamisesta, vaan hallinnoinnista. Uusi julkishallinto on muuttunut liikkeenjohdon irvikuvaksi.

    Kaupunki ei ole yritys, mutta vaikka olisikin, niin voisitko kuvitella, että esim. 300 miljoonan yrityksessä osastopäällikkö tai edes linjajohtaja saisi vaikka 30 miljoonan hankintavaltuudet ilman, että asia on käsitelty ensin hallituksessa moneen kertaan? Niin ei vain tapahdu, eikä niin tule tapahtua kaupungissakaan.

  10. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Tervehdys Leolle,

    kommenttisi todistaa otsikkoni ja kirjoitukseni kielestä vallan välineenä todeksi paremmin kuin itse tunnetusti vaikeaselkoisena pystyisin.

  11. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Hei Iisakki,

    kirjoitit ”Kaupungilla ei ole asiassa yhtään enempää kiire kuin NCC:lläkään. Katetta ei aleta rakentaa ennen kuin NCC:n konsernihallitus on sitoutunut hankkeeseen.”

    Tämä on hyvä kuulla, mutta pakko sanoa että tapahtumista saa hieman eri käsityksen.

    Kaivoparkki syntyy sitoutuu NCC tahi ei. Rakentaminenkin alkaa ennen päätöksen lainvoimaa. Myös Salmelan aikataulukommentista saa sen käsityksen, että NCC:n päätökset riippuvat jotenkin kaupungin infrapäätöksistä?

    Kun tunneliurakan tarjouspyyntökysely oli kaupungin ja NCC:n sopimuksessa ja kh:n 23.5.2010 päätöksessä NCC:n vastuulla, niin miksi kaupunki ryhtyi asiaan alle kaksi kuukautta myöhemmin? Oliko vika sopimuksessa, vai sen toteuttamisessa?

  12. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Iltaa,

    luettuani Leon blogin ”LISTAT TULEVAT LIIAN MYÖHÄÄN” , siirryin Hämeenlinnan sivustolle ja selailin luottamuselinten jäsenluetteloita. Yritin tavoittaa mikä sai Leon kirjoittamaan ”Jotkut jäsenet saattavat olla älyllisesti lähes apukoulutasoa. Heille tuottaa tavallisen tekstinkin ymmärtäminen hankaluuksia.”

    Useimpien Hämeenlinnan vaikuttajien tiedoista saa jonkinlaisen käsityksen heidän sosioekonomisesta asemastaan, eivätkä listatut tiedot kyllä viittaa ”vajaisiin askeihin”. Vaikka titteliä tai koulutusta ei kaikilta mainitakaan, epäilyttää silti päätyykö ”apukoulutasoisia” luottamuselimiin, kun jonkinlainen arvioprosessi on välissä niilläkin joita ei ole vaaleilla valittu.

    Jaa, mutta ehkä Leo muisteleekin Forssan vuosiaan… Jos olen oikein ymmärtänyt, Leo jätti Forssan keskushallinnon hommat 1994. Vaikka olen Jokioisilta kotoisin, en seurannut Lounais-Hämeen asioita enää 80-90-luvuilla, enkä voi väittää muistavani kaikkia luottamushenkilöitä. Tiedän silti koko joukon alueen nykyisiä ja entisiä vaikuttajia, enkä usko Forssassa vaikuttavan sen vajakimpaa sakkia kuin Hämeenlinnassakaan.

    Sen sijaan, tunnistan Leon tekstistä sen virkamiesasenteen ja lähestymistavan johon olen törmännyt kaikkialla, myös oman pikku maalaiskunnan ympäristö- ja rakennusasioista vastanneen lautakunnan puheenjohtajuuskauteni aikana, ja nyt täällä Hämeenlinnassa.

    Luottamushenkilöiden mahdollisesti puuttuvaa käsityskykyä paljon suurempi ongelma on itsenäisen ja kriittisen ajattelun, uskalluksen ja haastamisen puute. Leppäsen kommenttien kaltainen vallankäytön puhetapa saa fiksunkin ihmisen epäilemään omia hoksottimiaan, ja kollektiivinen paine ”asioiden sujumiseen” hoitaa loput. Jos ihmistä kohdellaan kuin lasta tai idioottia, niin kappas, hän alkaa käyttäytyä kuin lapsi tai idiootti.

    Omassa Hämeenlinnan hallintokulttuurin kritiikissäni olen puuttunut juuri tähän asiaan: miksi hyvät luottamushenkilöt annatte virkamiesten kohdella itseänne Leon kuvaamina vajakkeina tai muuten vaan riesana (kiireisiä, pyrkyreitä, vastarannankiiskejä ja pedantteja – mitähän listasta vielä puuttui).

    Nyt kultaisia virkamiesvuosiaan muisteleva Leo ja johtavat luottamushenkilöt naksuttelevat kieliään kun hallintosäännön muutoksessa harhaanjohdetut luottamushenkilöt heräävät todellisuuteen, ja uskaltavat avata suunsa. Siinä ei ole mitään hävettävää sanoa, että ei ymmärtänyt muutoksen seurauksia, etenkään kun muutos ajettiin läpi taitavalla vallan puhetavan käytöllä: perustelut eivät kestä kevyttäkään loogista tai tarvelähtöistä analyysiä. Esittelijä kirjoitti älyllisesti epärehellisesti, ja sai tavoitteensa läpi.

    Leo kehui Johannes Koskisen olevan ainoa joka selvisi asiasta puhtain housuin. Minusta Koskinen oli ainoa joka reputti, mutta se on etäisesti ymmärrettävää: valtakunnan poliitikkona Koskiselta on kadonnut kosketus Hämeenlinnan mittakaavaan.

    Kirjoitin tämän ensin Leon blogiin, mutta luettuani Leon kirjoituksia mm. Forssan Bulevardi-blogissa, siirsin omaan blogiini. Joka ymmärtää miksi tein näin, ymmärtää. Jos ei ymmärrä, en ala selittämään. Kun olen kuulemma vaikeaselkoinen, niin parempi että olen sitä omassa blogissani.

  13. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Kari!

    Sinulla on ilmeisesti ylivilkas mielikuvitus. Kirjoitit tällä kertaa falskisti minusta. Syntymälaiskana en viitsi ryhtyä väsäämään oikaisua ja vastinetta. Sitä paitsi se johtaisi loputtomaan kierteeseen. Olet superinnokas väittelijä. Joku jopa saattaa panetella riidan haastajaksi. Minä en kuitenkaan niin edes väitä.

    Totean sen verran kommenttisi johdosta, että kirjoitusharrastuksessani ei ole kysymys virkamiesvuosien kultaamisesta tai sinne päin.

    Monipuolinen ja pitkä kokemus kuntasektorilta, kaksi kunnallisalan tutkintoa sekä jatkuva opiskelu ja asioiden seuraaminen antavat hyvän tietopohjan ja perspektiiviä aiheisiin, joista yleensä kirjoitan. Väitän, että olet useissa kuntien asioissa noviisi tällaiseen kolmannen polven kunnalliskonkariin verrattuna.

    Arvostan kirjoituksiasi. Mutta niitä pitää lukea suunnilleen samaan tapaan kuin persujen vaaliohjelmaa.

  14. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Kiitos Leo,

    tämä menee tarkalleen käsiksen mukaan… 😀

    Syy miksi siirsin kommenttini omaan blogiini ja nykyisen otsikon alle oli se, että arvasin mitkä seuraavat vallankäytön puhatavan eli diskurssin keinot otetaan käyttöön, ja Leo täytti odotukseni paremmin kuin uskalsin toivoa.

    Ensin pieni kertaus mistä on kyse. Joulukuussa 2010 valtuusto hyväksyi hallintosäännön muutoksen, jonka mukaan muunmuassa ylimpien virkamiesten hankintapäätösten euromääräiset ylärajat poistettiin. Tilaajajohtaja päätti uuden säännön mukaisesti 29 miljoonan euron urakasta yksin, ilmeisesti itsekin hiukan hämillään saamastaan vallasta. Luottamushenkilöt olivat hämmentyneitä, ja seuranneessa keskustelussa on esitetty erilaisia perusteluita sille, miksi hallintosäännön muutoksen merkitystä käytännössä ei ymmärretty päätöstä tehtäessä.

    Oleellista asiassa ei ole se, miten luottamushenkilöt perustelevat hämmennystään enemmän tai vähemmän puolivillaisilla perusteilla (meille ei kerrottu, paljon lukemista, vaikeaa tekstiä, vähän aikaa perehtyä kun listatkin myöhässä jne). Siis ihan tavallisia, inhimillisillä selityksiä.

    Oleellista on miksi älykkäistä yksilöistä muodostuva päätöksentekoelin teki kollektiivisesti päätöksen, johon yksilöt itse eivät ole tyytyväisiä, tai jonka käytännön seurauksia eivät osanneet ennakoida?

    Tämän blogin avauksessa kuvasin miten esittelytekstissä asia perusteltiin väärällä johtopäätöksellä: miten hankintalain osaaminen ja noudattaminen kunnallisessa päätöksenteossa edellytäisi euromääräisten hankintarajojen poistamista, tai luottamuselinten poistamista hankintailmoituksen jälkeisistä päätöksenteosta. Tällaista asiallista tai loogista yhteyttä ei ole lainkaan olemassa,mutta kielenkäytön keinoin sellainen kuva ja keinotekoinen tarve luotiin. Vallankäytön puhetavassa tätä keinoa käytetään todellisen motiivin tai sen puutteen peittämiseksi.

    Se, että Hämeenlinnan virkamiehet käyttävät tätä puhetapaa tahallisesti on jo todistettu Innoparkin lainan uudelleenjärjestelyn yhteydessä.

    Tyypillistä vallankäytön puhetavalle on myös se, että tähän itse ydinkysymykseen, muutoksen perusteluihin tai niiden arvosteluun ei asiasta nousseessa keskustelussa kukaan vastaa. Miksi? No juuri siksi, että perustelut eivät kestä keskustelua tai asiaperäistä ja loogista analyysiä.

    Tullaan seuraavaan vaiheeseen.

    Leo Leppänen, virkamies par excellence (omien sanojensa mukaan), on antanut blogeissaan luottamushenkilöille kovaa kyytiä asian käsittelystä: milloin on lurahtanut housuun, milloin virkamies on toivottoman tehtävän edessä kirjoittaessaan apukoulutasoiselle tai muuten hankalalle kohderyhmälle.

    Arvioin kommentissani asiaa vallankäytön puhetavan näkökulmasta, sillä Leon puhetapa ja kohdistus vei edelleen huomion pois ydinkysymyksestä: mitä, miksi ja miten luottamushenkilöille puhutaan. Leo siirsi syyn kohderyhmälle eli luottamushenkilöille, ei puhujalle eli virkamiehelle.

    Kirjoittaessani vastineen Leon blogiin ”Listat tulevat liian myöhään” tiesin, että seuraavaksi tulee vuoroon vallankäytön puhetavan seuraava muoto. Kun asia-argumentointiin ei haluta antautua, otetaan käyttöön argumentointi ad hominem eli argumentointi ihmistä kohtaan. Tästähän oli kyse jo Leon ”Listat tulevat liian myöhään” –blogissakin.

    Leo nollaa allekirjoittaneen kunnallisasioissa noviisiksi oman koulutuksensa ja kokemuksensa ”kolmannessa polvessa” varjossa. Se on varmasti totta, mutta keskustelun aihe oli valtuustolle esitetyn tekstin perusteltavuus tosiasiallisesti ja vallankäytön puhetavan kontekstissa. Leo kykenee halutessaan tarkkaan asia-analyysiin, mutta tässä aiheessa Leon ”kolmannen polven” virkamiesidentiteetti ottaa vallan.

    Katsotaanpa Leon vastineen argumentaatiota: minulla henkilönä on ylivilkas mielikuvitus, kirjoitan falskisti, olen superinnokas väittelijä, voisi sanoa riidanhaastajaksi, johon ei kannata suhtautua vakavasti (persuvertaus). Kirjoitus noudattaa klassista kaavaa:
    1. Henkilö X esittää argumentin A
    2. Henkilössä X on jotain vastenmielistä
    3. Siispä argumentti A on epätosi

    Käydyn keskustelun tuloksena koko hämmennykseen johtanutta perusasiaa ei ole käsitelty, ja siitä on vallankäytön puhetavassa kyse. Kun haluttu lopputulos on saatu väärien johtopäätösten käytöllä, pidetään keskustelu poissa perusasiasta muilla argumentaatiovirheillä, kuten Leon tapauksessa nollaamalla vastaväittäjät.

    Samasta asiasta oli periaatteessa kyse puheenjohtajakaksikko Kiemungin ja Vekan kommentoinnissa. Olisiko todellisuus tullut kaksikolle yhtä puun takaa kuin muillekin, mutta ”cool” ei saa pettää missään tilanteessa. Iisakille on sentään kunniaksi nöyryys korjata asia.

    Tiedän jo vastineen tähänkin: Ilkkalan ylipitkistä pöperöjorinoista ei kukaan saa selvää, eikä yli-innokkaan kostoretkellä olevan väittelijän kanssa kukaan jaksa vääntää. Itse asia jää turvallisesti käsittelemättä.

Jätä kommentti

css.php