Soraset ei ole katesotkun pahis – kuten ei ole tilaajajohtajakaan

Hämeen Sanomien tämän lauantain 16.04. kirjoitus ”Kate vaarassa jäädä havainnekuviksi” on uusin hankkeeseen liittyvä älyllinen rimanalitus, mutta jatkaa tietoisesti valitulla linjalla.

Kirjoituksen pääsanoma on, että jutun pahis on hankintapäätöksestä valittanut Soraset Yhtiöt Oy, ja että hanke saattaa kaatua valituksen aiheuttamiin lisäkustannuksiin. Lievästikin ilmaistuna, tällaisen viestin välittäminen lehden omana kantana on älyllisesti epärehellistä.

Sorasten valitus esitetään ikään kuin se olisi kaikesta aikaisemmasta toiminnasta ja päätöksenteosta irrallinen ja yllättävä viime hetken ongelma, ja johtuisi vain siitä, että Soraset on huono häviäjä. Näin asia ei ole.

Ilmiö on vastaava, kuin jos autosta irtoaa etupyörä tavalliseen kuoppaan ajettaessa. Onnettomuuden syy ei ole kuopassa (valittaja) tai kuskissa (tilaajajohtaja), vaikka kuski paremmalla taidolla tai tilannetajulla olisikin voinut välttää kuopan. Syy on auton suunnittelussa ja valmistuksessa tapahtuneissa virheissä tai ”oikomisissa”, jotka tulevat ennemmin tai myöhemmin ilmi.

Nyt käsillä olevien ongelmien peruskivi muurattiin viimeistään kolme vuotta sitten NCC:n ja kaupungin välisessä, Hämeenlinnan keskustan länsireunan rakentamista koskeneessa sopimuksessa. Sopimukseen rakennettiin juridinen ja looginen pommi. Samasta asiasta sovittiin kahdella, toisensa poissulkevalla tavalla. Yhtäältä sovittiin kaupungin rakennuttavan moottoritien tunnelin siten, että urakat kilpailutetaan hankintalain mukaisesti ja urakkasopimukset tulevat kaupungin nimiin. Toisaalta sovittiin NCC:n vastaavan tunnelin rakennuttamisen ”käytännön toimenpiteistä”.

Jokainen ymmärtää, että 25-30 miljoonan urakan tilaajan ja toimittajan välisiä velvoitteita ja vastuita ei voida käytännössä määritellä edellä kuvatun pohjalta, mutta Hämeenlinnapa yritti.

Kaupungin yksikäsitteisellä vastuulla olevan kilpailutuksen sisällöstä, logiikasta ja käytännön toteutuksesta vastasi projektinjohtokonsultti, jonka kanssa kaupungilla ei ole minkäänlaista sopimusta.  NCC:n hankkiman konsultin työtä ei kaupunki ole käytännössä voinut ohjata mitenkään. Ja miksi olisi halunnutkaan ohjata – kyse oli ”käytännön toimenpiteistä”.

Samaan aikaan kaupungissa toteutettiin hallintosääntömuutos, jonka turvin (mutta ei oikeuttamana) hankinta vietiin läpi siten, ettei yksikään luottamuselin ollut käsitellyt itse tarjouspyyntöä ennen kuin hankintapäätös oli tehty, ja valitus markkinaoikeudessa. Hallintosäännön muutoksen perustelu hankintalain osaamisen ja noudattamisen varmistamisella on muuttunut sairaaksi vitsiksi.

Tarjouspyyntöpapereiden ja vertailun tulosten perusteella on selvää, että joku olisi valittanut tuloksesta joka tapauksessa. Jos YIT olisi hävinnyt vertailuhinnan pienellä erolla Sorasiin, kuvitteleeko joku etteikö YIT olisi valittanut. Jos Destia ja Soraset olisivat vaihtaneet paikkaa (vertailuhinnoissa hiuksenhieno ero), Destia olisi valittanut vuorenvarmasti. Vertailun perusteet olivat yhtä epäonnistuneet kaikille tarjoajille, mutta asialla ei yleensä ole käytännön merkitystä kuin voittaneelle ja kakkoseksi jääneelle, olivat he keitä hyvänsä.

Väite siitä, että hanke kaatuisi kustannusten nousuun, on epäloogisuudessaan absurdi! Ei sitä katetta vertailuhinnalla rakenneta. Kaupunki valitsi liki 5 miljoonaa euroa KALLIIMMAN ratkaisun, kuin mihin kolme (3) vakavasti otettavaa ja vaatimukset täyttävää toimittajaa olivat valmiit sitoutumaan.

Jos viive ja sen aiheuttamat kustannukset olisivat kaupungin todellinen huoli asiassa, se pyrkisi hyödyntämään sille käytettävissä olevia keinoja tilanteen korjaamiseksi. Oman virheen tunnustaminen olisi hyvä alku. Hankintaoikaisu on kaupunginhallituksen otto-oikeuden vuoksi edelleen käytettävissä. Lisäksi, laki ja oikeuskäytäntö kyllä mahdollistavat hankintayksikön pyytää esim. YIT:tä ja Sorasia jatkamaan tarjoustensa voimassaoloaikaa. Sorasilla olisi kaikki motiivit jatkaa, mutta jos YIT ei suostuisi, kukas sitten olisi ”syyllinen”. No, vanha viisaus on, että jos et halua kuulla vastausta, älä kysy.

Tilanteeseen reagointi vaatisi poliittista johtajuutta, mutta sitä ei Hämeenlinnassa yksinkertaisesti ole. Poliittinen päätöksenteko on johtavien virkamiesten taskussa, eikä sitä oteta sieltä esiin muuten kuin laskun kuittausta varten.

Jätä kommentti

css.php