PYYTEETÖNTÄ PUURTAMISTA – VAI VÄSYMÄTÖNTÄ VAALITYÖTÄ?

Viimeisen parin vuoden aikana on joutunut yhä uudelleen hämmästelemään ihmisen ääretöntä kapasiteettia. Meillä Hämeenlinnassakin on tilanne, jossa NIIN harvalla on NIIN monessa roolissa NIIN paljon annettavaa yhteiskunnalle yleisesti, ja kaupungillemme erityisesti.

Yrittäjänä en voi kuin hengästyneenä kadehtia mm. seuraavanlaista kapasiteettia:

Elinkeino- ja yritysmaailma saa hänen panoksensa Kiertokapula Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä, Sosiaalikehitys Oy:n hallituksen jäsenenä, Elinvoimaa Hämeenlinnaan ry:n puheenjohtajana, sekä Made in Hämeenlinna –yhdistyksen puheenjohtajana.

Euroopan ja kuntakentän asioita hän edistää Eurooppalainen Hämeenlinnan seutu ry:n ja Kuntaliiton (vau!) hallitusten jäsenyyksien voimalla.

Hyvää hän saa aikaiseksi myös Hämeenlinnan rotaryklubin hallituksen nuorisovaihtoasianaisen, sekä saman klubin Kansainvälinen palvelu –komitean puheenjohtajan rooleista käsin.

Puolueensa ja Hämeenlinnan kaupungin asioita hän puurtaa valtuustoryhmän puheenjohtajana, alueellisen puolueyhdistyksen puheenjohtajana, puoluevaltuuston jäsenenä ja varapuheenjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä, ja tietysti valtuutettuna. Häneltä ei varmasti pääse ”raats” kokouksen aluksi…

Koulutusasioissa hän kunnostautuu Hämeen ammattikorkeakoulun yhtymävaltuuston puheenjohtajana, mutta turvaa myös sielunravinnon jakelua Hämeen seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston jäsenyyden kautta.

Lasten asia on hänelle neljän lapsen äitinä henkilökohtainen ja sydäntä lähellä. Aikaa ja tarmoa riittää Nuori Suomi ry:n kehityspäällikön leipätyön lisäksi Lasten Liikunnan Tuki ry:n hallituksen puheenjohtajuuteen, Suomen Vammaisurheilu ja –liikunta VAU ry:n liittovaltuuston jäsenyyteen, Hymy ry:n sekä Kansallinen Lastenliitto – Hämeenlinnan paikallisyhdistys ry:n hallituksien jäsenyyksiin.

Ja kun verkottumisen luvatussa kaupungissa ollaan, saa urheilukin osansa hänen äärettömästä kapasiteetistaan Steelersin (ent. FT Trackers ry) hallituksen jäsenyyden muodossa.

Eduskuntavaalikampanjansa ei tuottanut tulosta, mutta jätti ilmeisesti sen verran rakoja kalenteriin, että hänet on nyt viimeksi valittu HPK-Juniorijääkiekko ry:n hallituksen puheenjohtajaksi. HPK näyttää viimeaikaistenkin tapahtumien valossa olevan hyödyllinen viiteryhmä.

Joten, kun me miehet olemme taipuvaisia monomaanisuteen, osaavat naiset moniprosessoinnin taidon selvästi paremmin. Nyt ilmassa olevien pallojen määrällä ollaan varmasti SM-tasolla, piirimestaruudesta puhumattakaan. Listastahan puuttuvat vielä kaikki väliaikaiset projektit, työryhmät ja komiteat… Mieleen tulee väistämättä vanha totuus, jonka mukaan kakun kun jakaa tarpeeksi monelle, kukaan ei saa mitään.

Onko kyseessä siis pyyteetön puurtaminen, vai vaalistrategia, jossa kannattaa pitää kasvot esillä mahdollisimman monessa viiteryhmässä?

Yrittäjä on joka ikinen päivä kasvokkain oman riittämättömyytensä kanssa, ja sillä kokemuksella sanon, että edellisessä tarinassa ei ole mitään järkeä.

Silti se on tosi.

23 kommenttia artikkeliin “PYYTEETÖNTÄ PUURTAMISTA – VAI VÄSYMÄTÖNTÄ VAALITYÖTÄ?”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Kari!

    Nopeat syövät hitaat. Olin kokoamassa Hämeenlinnan Viikkouutisiin samasta aiheesta kolumnin/pakinan. Työ meni hukkaan. Perkutarallaa! Onneksi maailmassa riittää kirjoittamisen aiheita.

    Jätit mainitsematta oleellisen tehtävän ensi talven osalta. Sari on silloin aviosiipan ammatin vuoksi yksinhuoltoja.

    Kun olin päätyöni ohessa SM-sarjan koripallojoukkueen manageri (joukkueenjohtaja, en valmentaja) ja hoidin nämä työt kunnolla, minulla ei ollut omaa aikaa lainkaan, vaikka olin siihen aikaan tehtyjen palikka- ja johtajatestien mukaan nopea ja tehokas toimija. Tästä huolimatta lopun ajan imaisi rakas perhe, jossa vaimo ja lapset marisivat vähäisestä osallistumisesta yhteisiin kotiaskareisiin ja rientoihin.

  2. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    No Hupsista…

    Mutta VU:ta lukee 45.000, tätä minun blogia ihan hiukan vähemmän, joten anna palaa, ei työsi hukkaan mennyt…

  3. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Iltaa Kari

    Kirjoitan aiheesta kuntavaalien alla yleisesti. Ehkä silloin Sari esiintyy yhtensä esimerkkinä superverkottuneista politiikoista.

    Laadi sinä Sarin tapauksesta Viikkouutisiin kolumni/pakina, kun olet jo selvittänyt taustat perusteellisesti.

    Tällaisessa poliittisessa tehtäväkombinaatiossa on hyvät ja huonot puolet. Siitä selviytyminen edellyttää, että elanto tulee kevyestä työstä tai leipätyötä ei ole.

    Yksityisen sektorin palveluksessa lukuisat isotöiset, toimeen liittymättömät sivutoimet eivät ole mahdollisia.

  4. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Voisiko lieventävä asianhaara olla, että me miehet arvioimme asiaa itsemme kautta. Meille useimmille kun yhdenkin asian kunnollinen hoitaminen on jo suuri haaste. Kirjoitan kokemuksesta.

    Toista se on naisilla. Menneellä viikolla Linnatuulen kahviota dominoi nainen, joka samaan aikaan kävi äänekästä puhelinkeskustelua, luki iltapäivälehteä, söi ja tupakoi. Ja tuntui olevan kuin kotonaan.

  5. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve Seppo,

    allekirjoitan kommenttisi miesten vaikeudesta hoitaa yhtäkään asiaa kunnolla. Kuulostaako seuraava tapahtumainkulku tutulta?

    La-aamulla, juuri kun olet syventymässä transsendentaaliseen maailman tilan ja sen parantamisen pohdintaan, puoliso pyytää sinua auttamaan edes joskus vähän ja imuroimaan sillä välin kun hän käy asioilla.

    Otat siivouskomerosta imurin esille. Nostat kahdeksan mopinvartta ja rikkaharjan takaisin komeroon. Korjaat sen ¤%&/:een hyllyn, jolla pitäisi olla pölypussit, mutta joka kippaa syliisi 12 sukupolvea käytettyjä lattiarättejä, Wiledoja ja tyhjiä käyräkaulaisia saniteettipulloja.

    Vedät imurin johdon ulos, ja huomaat ettei lukitus toimi. Johto kiskoo imuriasi hinausvaijerin voimalla niin, että johto, imurinletku ja kätesi muodostavat suoran linjan. Korjaat irronneen pistorasian, ja imurin johtokelan.

    Saat imurin käyntiin. Se ei ime, koska pölypussi on täynnä. Korjaamallasi hyllyllä ei ole pölypusseja, vaikka voisit vannoa niitä viimeksi ostaneesi. Lähdet kauppaan ostamaan pusseja. Säästö-Karit ja Gigantti aukeavat vasta kymmeneltä, joten ajat ABC:lle kahville odottamaan. Kaupat aukeaa. Muistit imurin merkin, mutta käyt kotona tarkistamassa laitteen pesäpallomailan mittaisen mallikoodin, ja ostat oikeita pusseja.

    Imuri imee nyt niin, että suulakkeeseen tarttunut verho kiskoo verhotangon kiinnikkeen irti seinästä. Onneksi Säästö-Karit on jo auki.

    Puoliso tulee neljä tuntia myöhemmin kotiin. Olet imuroinut eteisen ja puolet toisesta makuuhuoneesta, lattialla on vielä laastinpölyt verhotangon irtoamisen jäljitä.

    Puoliso kysyy lievästi loukkaantuneella äänellä, ettetkö voi yhtäkään asiaa hoitaa kunnolla?

    Änkyttäessäsi loppuneista pölypusseista hän katsoo sinua kuin vähä-älyistä, ja vetää jauhokaapista Elovena-laatikon takaa kolme edellisinä kertoina ostamaasi pölypussilaatikkoa. Kustakin on otettu yksi pussi. Pakkaukset ovat saman kokoisia, ja ovat siksi Elovena-laatikon kanssa samassa rivissä, eikö se nyt ole ilmiselvää.

  6. Nyt on pakko tuoda hiukan naisnäkökulmaa keskusteluun. Yleensä väitetään, että naiset ovat parempia tekemään useita asioita yhtäaikaa, mutta tuosta Kari Ilkkalan kokoamasta hallituspaikkalistasta ei selviä kukaan kunnialla, sellaista supernaista ei ole vielä keksittykään.
    Ihmettelen kuitenkin, että maailman sivunhan kunnallispoliitikot ovat keränneet itselleen virkoja, niin miten tuo Sarin tapaus nousi erityisesti pintaan. Miten naisen kohdalla otetaan esiin lapsien määrä, ja puolison työ, niitähän ei juuri koskaan käsitellä miespoliitikkojen kohdalla. Pitäisikö naisen olla jotenkin virheettömämmän kuin miehen?
    Mieleen tulee myös Winston Churchillin kuolematon lause Royal Air Forcen lentäjistä, että koskaan aikaisemmin ei ole ollut, niin moni kiitollinen, niin paljosta, niin harvoille. Meidän kai pitäisi, vaan olla kiitollisia näille harvoille puurtajille, mutta itse en kyllä kannata moista harvain valtaa. Jos luottamustehtäviä annettaisiin suuremmalle joukolle, ettei muutama harva haalisi kaikkia, saataisiin ihmisiä, joilla olisi oikeasti aikaa paneutua tehtäviinsä. Jos on parikymmentä hallituspaikkaa yhdellä ihmisellä, niin vähintään puolet niistä jää hoitamatta kunnolla.

    Inkeri Valtonen

  7. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Madam Inkeri!

    Olen seurannut tiiviisti 45 vuotta kunnallispolitiikkaa ja mediaa. Koskaan aikaisemmin en ole lukenut Karin kolumnin tapaista kritiikkiä sellaisesta naispoliitikosta, joka on haalinut itselleen näin mittavan kokoelman erilaisia posteja. Sarin tapauksessa kyse lienee aika likellä Suomen ennätyksestä. Miehistä olen lukenut lukuisia vastaavia juttuja.

    Jos Sarin tilalla olisi hänen aviosiippansa ja Sari lähtisi Venäjälle töihin, minulta olisi irronnut aviosiipasta samanlainen kommentti.

    Heittäydyit tällä kertaa naisasianaiseksi väärässä rakosessa ja ilman provokaatiota!

    Ystävällisesti
    – lexa

  8. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve Inkeri,

    kirjoittaessani nais- vs. miesnäkökulma ei ollut lainkaan esillä. Kyse ei myöskään ole tiedostamattomasta valinnasta, eli että kohdevalintani heijastelisi jotenkin asenteitani naisia ja tasa-arvokysymyksiä kohtaan.

    Kysyt miksi juuri Sari? Hänen ”ansioluettelonsa” on Hämeenlinnassa minua vastaan tulleista kutakuinkin omaa luokkaansa, ja siksi kirjoitin hänestä – odota vain, kyllä omat Puuha-Petemmekin saavat vielä osansa.

    Tarkoituksella jätin Sarin puolison työtilanteen pois jutustani, koska se on yksi niistä asioista joihin hän ei voi kauheasti vaikuttaa, kun moni muu asia on hänen valittavissaan. Kuten sekin, että hän vaalikampanjassaan avoimesti määritteli itseään neljän lapsen kotipullalta tuoksuvan äitiyden kautta.

    Tasa-arvokysymys on tasan yhtä paljon lukijan päässä ja vastuulla, kuin kirjoittajankin. Jos luette 21 luottamustoimen miehestä, pohditteko hänen lapsiaan vaikka tietäisittekin hänen olevan isä? Jos ette, niin pohtikaa miksi?

    Puhuttaessa perhe- ja lapsiasioista mm. tasa-arvon ja perheisiin liittyvien ongelmien yhteydessä, miehet häviävät sekä keskustelun, että käytännön kohtelun 100-0. Jos vanhemmuuden ja isyyden sanotaan olevan hukassa, on se sitä myös niiltä ”moniammatillisilta asiantuntijapiireiltä”, joiden pitäisi tukea perheitä ja vanhemmuutta. Lapsistaan huolissaan oleva isä on usein se Musta-Pekka, joka pelataan kuviosta ulos ensimmäiseksi.

    Suomalaisen miehen ja isän huonosti vointi on nyt käsillä olevasta erillinen aihe, johon en syvenny tässä polttelusta huolimatta enempää. En periaatteesta tuo tasa-arvokysymystä käytännönpoliittiseen keskusteluun muuta kuin silloin, jos kysymys on itse asiasubstanssin keskiössä.

  9. Halusinkin tarkistaa, oliko kysymys tahallisesta viitauksesta naisen asemaan, ja selvisi, että näin ei ollut. Enkä mitenkään haluakkaan nostaa esiin tasa-arvoasioita, nehän ei tähän asiaan kuulu, koska jutun arvo on ihan muualla. Anteeksi, tämä sivuraide.

    Inkeri Valtonen

  10. avatar Sara Kaloinen sanoo:

    No pöh!

    Karin listalla on 19 todellista luottamustehtävää, jokunen päällekkäinen tehtävä ja yksi vääräkin. Onhan 19 monta, mutta tunnen eräänkin miehen, jolla vastaavia tehtäviä oli 31 ja hänkin hoiti vastaan ottamansa, ei haalimansa, luottamustoimet erinomaisesti.

    Meitä on moneksi. Onneksi. Miehiä ja naisia, ja kaikilla yhtäläiset oikeudet jakaa omaa aikaansa.

    Tällä blogi-palstalla on ollut monen kuukauden ajan todella mielenkiintoisia asiakeskuteluja. Pöh siis sille, mikäli olette muuttamassa totuttua asialinjaanne tällaisiin henkilökohtaisuuksiin sortuviin spekulointeihin.

    Pystytte parempaan!

    Sara

  11. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Huomenta Sara,

    ja No Höpsistä!

    Jokainen Sarin tehtävä on tarkastettu rekistereistä tai ao. organisaation ylläpitämiltä sivustoilta. Tämän informaation ylläpitovastuun katson olevan näillä organisaatioilla itsellään. Jos haluat kirjoitaa asialinjalla, kerro mikä tehtävä on väärä, ja onko kyse väärästä vai vanhasta tiedosta (mikä on eri asia), ja korjaan mielelläni.

    Listastani jätin pois projektien, työryhmien tms. jäsenyydet, sekä erilaiset varajäsenyydet.

    En tiedä mitä tarkoitat ”todellisilla” luottamustehtävillä? Jos on ”ei todellisia” luottamustehtäviä, lue kirjoitukseni kolmas kappale lopusta uudelleen. Yksilöimätön päällekkäisyysväitteesi merkitsisi jotakin vain, jos yhdellä hommalla tulisi hoidettua toinenkin kokonaisuudessaan. Listassani ei ole yhtään tehtävää, jonka todellinen hoitaminen ei toisi tekijälleen lisää työtä verrattuna siihen, ettei ko. tehtävää olisi.

    Kommenttisi on mielipide, sillä se ei sisällä tavuakaan informaatiota. Tunnet eräänkin miehen jolla oli 31 tehtävää. Vai niin. Kerro kuka tämä Elmo on, 31 tehtävän vastaanottamisella miehen tarkoitus ei liene pysytellä tuntemattomana. Näin pääsisimme itse arvioimaan kokonaisuutta – kuten esim. tehtäviä ja niiden merkittävyyttä ja vaativuutta suhteessa miehen työhön ja muihin velvollisuuksiin, sekä hänen mahdollisiin poliittisiin ambitioihinsa, mikä oli kirjoitukseni kärki.

    Tasa-arvoasiaa minun kirjoituksistani ei saa tekemälläkään. Sari on itse ottanut kotipullaa leipovan äidin kuvaston käyttöön poliittisen uransa edistämiseksi. Ja jokainen käsittää ettei kyse nyt ole siitä ehtiikö Sari oikeasti joskus leipoa pullaa, vai ei.

    Selvää on, että useimpiin ”luottamustoimiin” pääsee sillä, että ilmestyy oikeaan kokoukseen, hymyilee, eikä kursaile kun vähistä nurkkia tuijottavista läsnäolijoista yritetään haalia seuraavaa hallitusta kasaan. Osassa Sarinkin posteista on sitten todellisen vaikuttamisen paikka, ja Sarin velvollisuus, sukupuolestaan riippumatta, olisi tuoda näihin rooleihin todellista substanssia ja lisäarvoa.

    Viittaamissasi tämän blogipalstan asiakeskusteluissa on uskoakseni tullut melko kattavasti esille substanssin tarve, ja sen puutteen seuraukset, kun samojen henkilöiden lusikat ovat joka kattilassa. Siten tämäkin aihe on relevantti, ja liittyy kokonaisuuteen. Sari edustaa tätä joka paikassa häärääjäkarikatyyrin sitä puolta, joka ei substanssivajeessaan pysty puuttumaan todellisten tunareiden (pääasiassa miehiä) touhuihin. Näiden toiminnan eräs edellytys onkin poliittista pyrkyryyttä omaavien henkilöiden olemassaolo ja käytettävyys.

  12. avatar Jari Ranne sanoo:

    Vertailun vuoksi: Kun olin kaupunginvaltuutettuna ja samaan aikaan täysipäiväisessä tiiviissä työssä ja perheenisä omakotitalossa, laskin, että pystyn hoitamaan valtuutetun homman lisäksi enintään yhden muun vaativamman luottamustehtävän edes tyydyttävällä panostuksella mukaan lukien valmistelut, epäviralliset keskustelut ja pohdinnat muiden kanssa. Valitsin sen lisäksi alalta, jonka tunnen työni puolesta erittäin hyvin eli terveydenhuollon, jotta olisin paremmin sisällä siinä aihepiirissä.

    Silti koin, etten pysty panostamaan niin paljon kuin tehtävät vaativat. Pelkästään tiivis päivätyö teki mahdottomaksi osallistua useimpiin arkipäivisin päiväsaikaan olleisiin luottamustilaisuuksiin. Perehdyttävää materiaalia oli enemmän kuin jäi muulta aikaa. Ja lisäksi varsinkin tuollaisessa tilanteessa, kun aika oli kortilla, harmitti älyttömästi, kun tiedon hankinta tietyistä huonon hallintotyylin alaista paikoista ja hankkeista oli välillä tosi hankalaa.

    Joku toinen varmaankin kykenee enempään ja parempaan, mutta vähintäänkin se vaatii silloin taustatueksi laajan ja auttavaisen ystävä- ja tiedonhankkijaverkoston, reilusti lastenhoito-, koti- yms. palvelua, vapaamman elämäntilanteen, löysemmän tai vähemmän kalenteriin sidotun päivätyön, taustapääomaa leipätyön osapäiväistämiseksi ja tietenkin laajemman ja tehokkaamman muisti- ja tiedonkäsittelykoneiston omaan päähän.

  13. avatar Sara Kaloinen sanoo:

    Pikaisesti

    ”alueellisen puolueyhdistyksen puheenjohtajana”, mikäli viittaat Kokoomuksen Hämeenlinnan kunnallisjärstöön tällä, niin Sari ei ole sen puheenjohtaja. Timo Saviniemi on. Ilmauksesi oli tältä osin falski.

    Hallituksen jäsenyys ja saman yhdistyksen puheenjohtajuus eivät ole eri tehtäviä.

    Näin kirjoituksesi perusteella päädyin lukuun 19.

    Kirjaamasi ”Elmo” ei viittaa tuntemaamme Elmoon, eikä hänen identiteetillään ole mitään merkitystä tämän teeman taustoittamisessa.

    Vastasin avauskirjoitukseesi, missä etenet systemaattisesti ilman henkilönimiä. Jatkoin aloittamallasi linjalla.

    Nyt toivon, että keskustelu siirtyisi käsittelemään niitä ominaisuuksia, joita hyvältä luottamushenkilöltä kunnallisissa tehtävissämme edellytetään. Yhden henkilön substanssin ja toiminnallisen laadun arviointi on silkkaa spekulointia, mitä ei voida mitata millään mittarilla.

    Hämeenlinnan kaupungin poliittisen johtamisen arvioinnit 2010 ja 2011 ovat hyviä dokumentteja asettamaan näitä substanssivaateita nykyisille ja tuleville valtuutetuille sekä muille luottamustehtäviä hoitaville.

    Arvioinnin 2011 yhteenvedon perusteella (julkaistu 2.5.2011)
    Poliittisen johtamisen kantavana voimana koetaan olevan yhteishenki.
    Kaupungingallituksen rooli koetaan vahvaksi ja toiminta onnistuneeksi.

    Haasteita yhteenvedon perusteella löytyy kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksissa, valtuuston roolissa strategisena johtajana ja lautakuntien työn keskenään kirjavassa laadussa ja niiden työn sitomisessa selkeästi johtamiseen.

    Näiden haasteiden ratkaisijoina luottamusmiehiltä edellytetään erinomaisia vuorovaikutustaitoja, aikaa ja motivaatiota osallistua. Sarilla on kaikkea tätä.

    t. Sara

  14. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Sara,

    http://www.hameenlinnankokoomus.fi/index.php/ota-yhteyttae/yhteystiedot

    Hätilän Kokoomus ry
    Pj. Sari Rautio

    Hallituksen tai muiden elinten jäsenyyksiä ja samanaikaisia puheenjohtajuuksia ei ole laskettu kahdeksi tehtäväksi, eikä sellaisia ole mukana kuin puoluevaltuuston jäsenyys ja varapuheenjohtajuus (laskettu yhdeksi). Luku on siten 21, mutta aiheen kärki ei piile tarkassa luvussa.

    Ihan hyvä että otat esille poliittisen johtamisen arvioinnin, linkki dokumenttiin on alla, toivottavasti toimii kun on pitkä:

    http://www.hameenlinna.fi/pages/389125/Poliittisen%20johtamisen%20arviointi_esitysversio.pdf

    Kun esität kysymyksen substanssivaateista nykyisille ja tuleville luottamushenkilöille, kuka ja missä roolissa puhuu?

    Tutkimuksen kohteena oli luottamushenkilöt (140 joista 67 eli alle puolet vastasi) ja 53 virkamiestä, joista 55% eli 29 vastasi.

    En nyt ota kantaa miten hyvin ja luotettavasti tulos vastaa tutkimuskysymyksiin, tai millaisin kriteerein tutkimuskysymykset on asetettu. Aiheesta voisi kirjoittaa pitkään ja hartaasti siitäkin.

    Sen sijaan kiinnitän lukijoiden ja Saran huomion siihen seikkaan, että tässä blogissa ja tämänkertaisessa aiheessa on kyse äänestäjän, kaupunkilaisen, ja veronmaksajan asettamista substanssi- ja muista vaatimuksista, ei luottamushenkilö- ja virkamieskunnan itsereflektiosta.

    Olisi väärin sanoa, että mainitsemasi tutkimus ei ole tässä asiassa validi eli luotettava, sen kun ei ole tarkoituskaan mitata nyt käsillä olevaa asiaa. On Sara ihailtavaa että luet laajalti, mutta yritä asettaa viittaamasi aineisto edes summittain oikeaan asiayhteyteen.

    Haluatko yksittäisten, nimettävissä olevien henkilöiden substanssille ja toiminnalliselle laadulle konkreettisen mittarin?

    Tässä yksi: KV: 5.9.2011 § 12, arvo 4,13 miljoonaa euroa
    Tässä toinen: KV: 5.9.2011 § 13, arvo 300.000 euroa

  15. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Näyttää vankasti siltä, että Saralla on nyt pipo tiukalla ja että haluaa mielellään siirtää keskustelun aiheesta sivuraiteelle. Hänen kommenteissa lienee pääpointti läheisen puoluetoverin uskollinen puolustaminen ja jonkin epäoleellisen ykstyiskohdan osoittaminen vääräksi.

    Kari kirjoitus oli erinomainen avaus. Käsitin, että se oli esimerkki, jonka valossa jokainen tahollaan pohtikoon, onko tällainen 20-30 sivutoimen ylläpito vastuullista toimintaa ja pystyykö silloin hoitamaan kunnolla (verovaroin tuetun) päätyön.

    Otan Sarin tehtävistä yhden esimerkin pramille. Hän valittiin äskettäin HPK-Juniorijääkiekko ry:n hallituksen puheenjohtajaksi. Seuralla on iso budjetti ja krooninen rahapula. Hallituksen päärooli on jääkiekkoilun tukitoiminnot. Varsinaisen substansin hoitavat valmennuspäällikko sekä joukkueiden valmentajat, huoltajat ja yhdyshenkilöt. Jos puheenjohtaja on muutakin kuin pelkkä keulakuva (=väsymätön vaalityön tekijä), hän hoitaa varainkeruun organisoinnin ja osallistuu itse sponsoreiden ym. tukjoiden hankintaan. Toinen merkittävä tehtävä on tärkeiden asioiden hoito kaupunki-konsernin ja HPK-edustusjääkiekon edustajien kanssa. Tämä vaatii ruhtinaallisesti aikaa päivällä ja illalla. Minulla on asiasta kokemusta keskisuuressa koripalloseurassa. Siis tiedän, mistä kirjoitan.

    Jos/kun jollakin on jääkiekkoseuran puheenjohtajuuden lisäksi noin 20 muuta sivutointa, leipätyö Helsingissä ja ison perheen huoltajuus, kysymys on superhenkilöstä, joka pystyy hoitamaan vastuullisesti ja kunnolla kaiken tämän rumban.

    Koska en tunne Saria, en ota kantaa, onko hän mainittu superhenkilö. Mutta monipuolisen elämänkokemuksen perusteella epäilen vahvasti.

    Onko sitten tällaisessa tehtävien kähmissässä mitään järkeä? Vastaan itse: Ei ole!

    Olen tavannut kunnallishallinnossa näitä 20-30 sivutoimen henkilöitä. He kuvittelevat olevansa kaikkien alojen osaajia ja korvaamattomia. Tyyppien vuoksi joudutaan jatkuvasti järjestelemään tilaisuuksien pitoaikoja. Asioita jää pöydälle, kun he eivät ole ehtineet perehtyä niihin. He ovat usein poissa tilaisuuksista. He saapuvat paikalle myöhässä ja poistuvat kesken, koska heillä on jo toinen tilaisuus alkanut. He puhuvat mielellään asioista yleisellä tasolla, vaikka käsittelyssä ovat yksityiskohdat (he eivät ole ehtineet perehtyä niihin). Jotkut kaiken kukkuraksi vielä retostelevat netissä, että olen nyt tärkeässä paikassa ja kohta pitää olla monta kertaa tärkeämmässä paikassa.

    Eduskunnan valiokunnissa on sama meno, kun kuullaan asiantuntijoita. Monissa elimissä häärivät kansanedustajat käyvät ilmoittautumassa paikalla olevaksi ja poistuvat usein lähes heti. He poikkevat sihteerin luona vain sen vuoksi, että läsnäolotilasto pysyy komeana. Media julkaisee silloin tällöin valiokuntien kokoustilastot. Läsnäoloprosentilla osoitetaan vaalikarjalle, että ollaan ahkeria.

  16. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Kiitos linkistä Kari!
    Sehän piti het lukaista, tulostaakin, niin kiehtovaa on kapulakieli.
    Silimähän pisti luottamushenkilöiltä tiedonkulkuarvo, asteikon olles 1-5, tulos n. 2,5. Yhteenveto ”Valtuuston rooli kokonaisuuden strategisena johtajana koetaan heiveröiseksi.”
    Tässä kohtaa arvelin, että ensi valtuustoon pitää saada todellista johtajuutta peliin.
    Tutkimushaastattelija minussa ihmetteli, miksi en oikein saanut otetta, en sisäistänyt näitä tahtotilan tila-kyssäreitä ???
    Sen tiedän alalla olleena, että näitä vastauksia heitellään kovin kevyelläkin hengenlennolla ja asenteella, että näin se pitäisi olla. Kärjistäen, suomalaista luomuahan kaikki ostavat kun gallup kysyy.
    T. Riitta

  17. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Koen kunnallisen luottamustehtävän tärkeyden ja työmäärän kuten Jari Ranne. Perehtymistä ja oppimista on paljon, luettavaa on paljon, erilaisia kokouksia, seminaareja ja infoja on paljon. Hyvä valtuutettu osallistuu näihin kaikkiin. Valtuutetun tehtävä on sitova ja aikaavievä.

    Muutaman viimeisen vuoden ajan ovat näissä blogeissakin vastuulliset päättäjät viestineet siitä, että sekä kokousmateriaalia että kokouksissa päätettäviä asioita on liikaa. Tämä ”liika” yritettiin ratkaista siten, että valtuuston päätöksellä delegoitiin ”turhaa” valtaa virkamiehille.

    Toisaalta on myös tahtotilaa muuttaa luottamushenkilöitä palkkaa saaviksi päätoimisiksi tai osapäiväisiksi. Tämän blogin ja sen kommenttien perusteella ei ole pienintäkään tarvetta palkattuihin luottamushenkilöihin, koska energiaa ja aikaa riittää niin moneen.

    Ceterum censeo: Valtaa pitää jakaa ja delegoida – ei keskittää.

  18. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Iltaa!

    Kari nosti esiin mielenkiintoisen ja tärkeän asian. Itse valtuutettuna ja muutamassa muussa luottamustehtävässä mukana olevana koen joskus riittämättömyyttä selviytyä ”tehtävistä”, joita olen saanut ja joihin olen lupautunut. Ja tehtävien määrä paljon pienempi kuin Karin esiin nostama.

    Jarin kanssa olen samaa mieltä siinä, että jo valtuutetun ja lautakunnan jäsenen tehtävät ovat erittäin vastuulliset ja aikaa vievät. Yrittäjyys ja perhe vievät oman aikansa. Kun kaupungin tuomiin luottamustehtäviin yrittää ja haluaa perehtyä kunnolla ovat ne todella paljon aikaavieviä. Kun siihen vielä lisätään muut toimet, ei edes superihminenkään (onko niitä edes olemassa?) pysty/voi hoitaa niitä täysin asioihin ja esityslistoihin perhetyneenä.

    Tässä samassa yhteydessä voi ottaa esille Sepon tuoman tehtävien keskittämisen ja delegoimisen. Mm. kaupungin organisaatioissa ja niiden hallitusten jäsenyyksissä voisi ottaa huomioon laajemman puoluekirjon ja asiantuntemuksen. Sillä uskon, että myös pienemmistä puolueista löytyisi varteenotettavia henkilöitä hoitamaan kyseisiä toimia. Näin myös tehtävät eivät keskittyisi vaan tietyille henkilöille. Toinen juttu onkin sitten se, pidetäänkö vaalituloksesta kynsin hampain kiinni niin, ettei paikkoja luovuteta eteenpäin. Vallanhimo poliitikollakin on valtava.

    Tämä ei liity kyllä tähän blogiin, otan esiin vielä yhden asian, eduskuntavaalit. Oletteko lukijat koskaan miettineet, että mikä määräaikainen työpaikka on niin tavoiteltu, että vaalien alla ollaan palkattomalla ”lomalla”, perhe ulkoistetaan (siis mummot, kummit ja naapurit hoitavat) ja kansanedustajan työpaikasta ollaan valmiita maksamaan kymmeniä tuhansia euroja.

    T. Satu

  19. avatar Sara Kaloinen sanoo:

    Mahtavia Kalevantulia!

    Katsotaan saanko omaa ajatustani enemmän ymmärretyksi nyt.

    ”Tässä blogissa ja tämänkertaisessa aiheessa on kyse äänestäjän, kaupunkilaisen, ja veronmaksajan asettamista substanssi- ja muista vaatimuksista, ei luottamushenkilö- ja virkamieskunnan itsereflektiosta.”, sanoo Kari pari laatikkoa ylempänä.

    Niinpä, millaisia odotuksia me asetamme ehdokkaalle jolle annamme oman arvokkaan äänemme kuntavaaleissa?

    Hain tosiaan jotain konkreettista ja mahdollisimman autenttista todistetta siitä, miten nykyiset valtuutettumme ja lautakuntien jäsenemme ovat laadullisesti onnistuneet tehtävissään. Esiin nostamani tutkimukset ovat suppeita, mutta ne ovat ainoita julkisia asiakirjoja sellaisen näkymättömän ja kokemusperäisen osalta, joilla on minun mielestäni merkitystä kun halutaan arvioida sitä, ovatko nykyiset luottamushenkilömme onnistuneet lunastamaan heille asettamiamme tavoitteita tai odotuksia. Siitähän tässä on kysymys.

    Asiaa voidaan arvioida myös Karin jo vakiintuneella argumentilla, että ”eivät ole minkään arvoisia, koska”:

    ”Tässä yksi: KV: 5.9.2011 § 12, arvo 4,13 miljoonaa euroa
    Tässä toinen: KV: 5.9.2011 § 13, arvo 300.000 euroa.”

    Yhtään en tätäkään argumentointimallia vähättele, numeeriset asiat ovat helpompia ymmärtää, vertailla keskenään ja seurata kehityskaaria, joissakin tapauksissa ne on havainnolisempiakin suhteuttaa kokonaisuuteen, kuin piilossa monesti olevat laadulliset tekijät, silti ne eivät kerro mitään siitä työstä, työn tekemisen määrästä tai tehdyn työn laadusta, jolla näihin lukuihin on päädytty. Nostan ajatteluun, että nämä lukemat voisivat aivan yhtä hyvin olla 2,065 ja 150.000, tai 8,26 ja 600.000. Nyt ne ovat 4,13 ja 300.000.

    Näidenkin lukujen tulkinta riippuu täysin siitä, kuka niitä tulkitsee. Sillä me tulkitsemme, valikoimme ja muodostamme mielipiteemme aina omien kokemustemme, oman ”tietomme”, omien tunteittemme ja vaikuttimiemme kautta. Tulkinnat ovat tästä syystä aina subjektiivisia. Asioilla on puolensa.

    Vastaan suoraan kysymykseen. Millainen on ihanne luottamushenkilöni? Millaisia substansseja häneltä odotan?

    Minulle paras luottamushenkilö on riittävän hyvä luottamushenkilö. Verkostoituvassa yhteiskunnassamme vuorovaikutuskyvykkyys korostuu substanssina, medialukutaito on uuden oppimisen peruste joten sitäkin on löydyttävä ja lisäksi tarvitaan rohkeutta asettaa itsensä ja taitonsa erittäin avoimeen seurantaan ja arviointiin sekä uskallusta ottaa vastaan suuria ja moniin vaikuttavia vastuita.

    Extrovertti persoonallisuus, hyvällä perussivistyksellä viimeisteltynä, valikoituu siis minun ehdokkaakseni.

    Kutakuinkin hän on nuori ammatillinen huippuosaaja, kuten esimerkiksi Sari ja jokunen muukin nykyisistä valtuutetuistamme on, tällä perustelulla:

    ”Ammatillinen huippuosaaja on henkilö, jolla on autonomiselle tasolle kehittyneiden ammattispefien taitojen lisäksi luontaisia lahjoja, suotuisat ympäristöön liittyvät tekijät ja halu pitkäjänteiseen osallistumiseen tavoitteelliseen ja ohjattuun valmennukseen jossa kehitetään henkisten voimavarojen optimaalista hyödyntämistä intrapersoonallisten ominaisuuksien tuntemisen ja hallinnan kautta.
    Edellä olevassa määritelmässä mainitut luontaiset lahjat pitävät sisällään älykkyyden, luovuuden, sosiaaliset ja sensori-monitoriset taidot. ”

    Koska kunnallisessa luottamustehtävässä toimivalta ei mielestäni voi edellyttää monialaista eksperttiyttä, jonka reknetaminen yhdenkin alan osalta kestää rapiat 30 vuotta, on lainaukseni nuorten huippuosaajien määritelmä, minkä Petri Nokelainen julkaisi Ammattikasvatuksen aikakauskirjassa 2/2010.

    Sopii minusta täydellisesti valintaperusteeksi omalle ehdokkaalleni. Toki tukanvärillä, vaatteilla, autolla, kaveripiirillä, elämäntyylillä ja puheäänelläkin on merkitystä, mutta semmoistahan ei mennä ääneen saatikka julkisesti koskaan paljastamaan. Jokainenhan tahtoo virallisesti ostaa vaaleissa aina sen terveysvaikutteisimman suklaapatukan 😀

  20. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Tervehdys!

    Sara,

    koska aiheen ympärillä on ollut havaittavissa tiettyä herkkyyttä, kommentoin mahdollisimman sukupuolineutraalisti seuraavasti: olet vesirajaa myöten tieteenfilosofisessa ja merkitysopillisessa suossa.

    Yritän vielä kerran: viittaamasi tutkimus ”Hämeenlinnan kaupungin poliittisen johtamisen arviointi” ei mittaa , eikä pyrikään mittaamaan luottamushenkilöiden onnistumista tehtävässään hallinnon ulkopuolisen näkökulmasta.

    Tottakai saat käyttää tutkimusta oman arviosi ja mielipiteesi muodostamiseen (tai ihan mihin vaan, ja hakata nauloja vatupassilla), mutta tieteellisenä viitemateriaalina muille esitettynä tutkimus on tässä yhteydessä yhtä asiaankuuluva kuin Iltalehden horoskooppi.

    Yritän konkretisoida: jos arvostelen vaikka Atrian lihapullien maku- ja laatuominaisuuksia ja havaitsen ne huonoiksi, Atrian henkilöstökyselyn tulokset yhtiön työnjohtojärjestelmän toimivuudesta eivät muuta havaintojani miksikään.

    Annoit ymmärtää seuranneesi tämän blogipalstan kirjoituksia. Siksi on älyllisesti epärehellistä aloittaa keskustelu ikään kuin asiasta ei olisi sanottu mitään aikaisemmin. Viittaan tällä kohtaan jossa käsittelet 5.9.-11 valtuustossa tapahtuvaa Innoparkin ja matkailun tappioiden käsittelyä:

    ”Yhtään en tätäkään argumentointimallia vähättele, numeeriset asiat ovat helpompia ymmärtää, vertailla keskenään ja seurata kehityskaaria, joissakin tapauksissa ne on havainnolisempiakin suhteuttaa kokonaisuuteen, kuin piilossa monesti olevat laadulliset tekijät, silti ne eivät kerro mitään siitä työstä, työn tekemisen määrästä tai tehdyn työn laadusta, jolla näihin lukuihin on päädytty. Nostan ajatteluun, että nämä lukemat voisivat aivan yhtä hyvin olla 2,065 ja 150.000, tai 8,26 ja 600.000. Nyt ne ovat 4,13 ja 300.000.”

    Jos jotain olen systemaattisesti kirjoituksissani käsitellyt, niin käsillä oleviin lukuihin johtanutta päätöksentekoprosessia, työtä, määrää, tekijöitä, ja edellisiin liittyviä laadullisia seikkoja. Materiaalia alkaa olla pienen kirjan verran, eikä sitä tietenkään voida toistaa jokaisen argumentin yhteydessä.

    Tämän blogin aloitus ja aihe liittyy kiinteästi aikaisempaan kirjoitteluuni Hämeenlinnan päätöksenteon laadusta ja sisällöstä.

  21. avatar inkeri valtonen sanoo:

    Erittäin mielenkiintoinen keskustelu, kunhan vaan alkuperäinen aihe säilyisi, jonka ymmärsin olevan se, että pystyykö yksi ihminen hoitamaan yli 20 luottamustehtävää kunnolla.
    Minun selkeä mielipiteeni on: Ei pysty

    Sara Kaloisen komentissa, oli hieno teksti nykyajan nuoresta, ammatillisesta huippuosaajasta. Minä en todellakaan usko, että meidän kaupunginvaltuustossa on tällaisia henkilöitä, edes yhtä kappaletta. Jos ihminen kattaa tuo kriteerit, niin hän ei nyherrä keskikoisen kaupungin kunnallispolitiikassa. Huippuosaajan taidoilla hankkiudutaan paljon paremmin palkattuihin virkoihin. Yleensä pidän kunnallispoliitikkoja ihan keskitason osaajina, joilla on keskimääräistä suurempi tarve olla esillä, ja joilla on pohjaton itseluottamus omasta osaamisestaan.

    Inkeri Valtonen

  22. avatar Sari Rautio sanoo:

    Morjens!

    Sen verran itsekeskeinen on ihminen, että en pystynyt kuitenkaan jättämään kommentoimatta tätä blogia…. Pahoitteluni siitä. Aihetta sivusin jo Inkeri Valtosen blogissa, jossa asiaa lähestyttiin ajankäytön näkökulmasta.

    Olennaista on että ihminen ymmärtää tehtävän vaativan ajan, päätöksentekojärjestelmän, organisaation toimintakentän ja tehtävään vaikuttavat asiat. Kokonaisuuksien kautta lähestyen erilaiset tehtävät täydentävät toisiaan. Polittiisen järjestelmän uudistamisessa, ei vaan meillä vaan myös muualla Suomessa ja Euroopassa, pohditaan samoja asioita. Itse uskon vahvasti että tarvitsemme muutaman puolipäiväisen luottamushenkilön, jos haluamme oikeasti lisätä poliittisen ohjauksen osuutta kaupungin päätöksenteossa. Siitä enemmän syksyn myötä, kun asia etenee.

    Ai niin, nämä omat tehtäväni. Uskallanko edes sanoa, että tuossa ylhäällä ei ole edes kaikki missä olen mukana;) Toki siinä on myös virheitä, päällekäisyyksiä ja vanhoja hommia. Osa on aktiivisia, liki päivittäistä reagointia vaativaa tekemistä, osa satunnaista seuraamista ja osa siltä väliltä. Parasta moniuloitteisessa tehtäväkentässä on että katsantokanta pysyy väistämättä laajana, näkökulmat vaihtelevat ja koko ajan oppii uutta. Onko jostain tullut palautetta että en olisi jotain tehtävää hoitanut sovitulla tavalla?

    Valtosen kommentti paremmin palkatuista hommista osuu ja uppoaa. Joku pala on pielessä kun paremmille tienesteille en ole päässyt. Kukaan ei siis ole täydellinen. Me ihmiset olemme erilaisia, ja pystymme erilaisiin asioihin. Voisin myös esittää kysymyksen, onko tämän blogin omistajan ajankäyttö hallussa, mutta en sitä tee. Kun on innostunut ja kiinnostunut, pystyy aika moneen. Arvioidaan tulosten perusteella;)

    Iloista viikonloppua, kullekin tavallaan,
    Sari

  23. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Sari!

    ”Onko jostakin tullut palautetta että en olisi jotain tehtävää hoitanut sovitulla tavalla?” Niinpä niin.

    Usein sinun kaltainen ja tasoinen kyläpoliitikko halutaan erilaisten konklaavien johtoon vain siksi, että saadaan nimi käyttöön. Samalla toivotaan, että hoidat yhteisön etuja erilaisissa instansseissa. Siis sinulta ei edellytetä muuta. Urheiluseura kykenee tekemään rahaa jo sillä, kun yleisesti tiedetään, että Sari Rautio on sen puheenjohtaja.

    Et ilmeisesti hoida HPK:n junnujen puheenjohtajana sellaisia paljon aikaa vaativia tehtäviä, joita kuvailin kommentissa n:o 15. Ne ovat normaalisti urheiluseuran puheenjohtajan ydintöitä.

    Iloista viikonloppua sinulle. Itse lähden nyt seuraamaan Forssa-Baskettia.

    – lexa

Jätä kommentti

css.php