VR:N LIPPUJÄRJESTELMÄN TESTAUS

Poika laittoi aamun iloksi pientä kevennystä…

Uutisissa on kauhisteltu Tiedon ja Accenturen testauttaneen VR:n lippujärjestelmää Intiassa ennen käyttöönottoa. Intian rautateillä on 1,6 miljoonaan työntekijää ja 6 miljardia matkustajaa vuodessa, joten luulisi testausalustan olevan pätevä?

Tieto ja Accenture ovat löytäneet täsmälleen oikeat asiantuntijat testaukseen.

Käykää itse katsomassa:

https://www.indianrailways.gov.in/indianrailway/common/PortalLoginPage.seam

5 kommenttia artikkeliin “VR:N LIPPUJÄRJESTELMÄN TESTAUS”
  1. avatar Ville Ilkkala sanoo:

    Junaliput Intiassa ostetaan sittenkin kuulemma osoitteesta irctc.co.in eikä tuolta indianrailwaysistä.. keventävää joka tapauksessa.

  2. avatar Esa Lehtinen sanoo:

    Tervehdys!

    Itse olen Intiassa useammankin kerran matkustellut junalla ja luulen jo tietäväni kyseisen systeemin aika hyvin. Rataverkko siellä on laaja, mutta vanhentunut, junat ja järjestelmät ovat aataminaikuisia ja erittäin byrokraattisia. Lipunostoissa ihmisiä pompotellaan luukulta toiselle ja aikaa kuluu… Tavallisenkin lipun ostamiseen saa usein siellä aikaa käytettyä 2-3 tuntia. No, jos VR:n järjestelmää kerran on siellä testattu, niin hyvin ovat testit onnistuneet. Nythän samanlainen järjestelmä on Intiasta kopioitu tänne Suomeenkin: Ihmisiä pompotellaan lipunostoissa netistä asemille, asemilta juniin konduktöörien riesaksi ja sieltä taas nettiin! Hyvin toimii…

    Tähän loppuun voisin vielä kerran työmatkalla rautatieasemalla kuulemani VR-aiheisen vitsin: Tampereellahan busseja kutsutaan nimellä nysse (nysse tulee!), Vastaavasti rautaasemilla kuulee taas junia kutsuttavan nimellä josse (josse tulee!). Toivottavasti ensi talvi sujuu VR:ltä paremmin kuin viimekertainen.

    Terveisin Esa Lehtinen

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve!
    Yksinkertaisin järjestelmä on se, että lippuja ei myydä ollenkaan ennakkoon. Palkataan lisää konnareita, ja kaikki liput myydään junasta. VR ei voi taata, että junat kulkevat ajallaan, joten hypätään siihen junaan, joka on menossa omaan kohteeseen, ja maksetaan junassa. Joustavaa matkustamista!
    Junat kulkevat, maksaminen on ongelma t. Hessu K.

  4. Moro.

    Itse pidin hiukan raukkamaisena VR:n ja VTV:n purkausta toimittajatahoja kohtaan. Ostajapuolen vastuu sivuutettiin täysin. Toimittaja on hiukan heikoilla puolustautuessaan rahapussin haltijaa vastaan, varsinkin jos haluaa jatkossa myös tehdä kauppaa.

    Järjestelmätoimittajat Accenture (softa) Tieto (housting) ovat varmasti toimineet tilauksen mukaisesti, eli paljopuhuttua testausta tehneet tasan sen verran kuin asiakas on tilannut JA huom. MAKSANUT. Yleensä suurin synti näissä järjestelmäostoissa on se, että tingitään määrittelystä, vähätellään järjestelmään kohdistuvia rasitteita ja se että tingitään testauksesta, sitä pidetään turhana ja jotenkin yksinomaan toimittajan vastuulle kuuluvana (kustannuksineen).

    VR:n kaikissa hankinnoissa on syytetty yksinomaan toimittajia, omaa vastuuta vähätellen. Kysynkin. Mikä helevatti siinä on että jonkun ison organisaation lähes kaikissa hankinnoissa kusahdetaan, ja aina on syy muualla?! Onko vika toimittajien vai oisko välillä ostajissa vikaa? Lippuautomaattien kortinlukijat olivat susia, (syy toimittajan, eikö ostaja testannut niitä ennen ostoa), Pendoliinon kanssa ongelmia (syy: toimittajan), uusien paikallisjunien kanssa ongelmia (syy: toimittajan). Lipun hinnat liian korkeita (syy: matkustajien koska matkustavat väärin ja väärissä junissa), jne.

    Mitä tuon järjestelmän testaukseen tulee niin kyllä intialaiset osaavat testata,. Uskon myös että koko järjestelmä on tehty siellä, ei Accenturella ole koodareita Suomessa tarpeeksi noin suureen projektiin. Niin, projekti on järjettömän kokoinen kaikkine muuttujineen, yms. – vaatinee vielä paljon työtä toimiakseen. VR:n ois palata vanhaan systeemiin ja rakennella rauhassa tätä uutta.

    Lehtiä raiteilla, ensilumia ja pakkasia odotellessa.

    -romppu-

  5. avatar Esa Lehtinen sanoo:

    Tervehdys taas!

    Tuossa olet Marko aivan oikeassa. Itse olen omassa työssäni ollut paljon tekemisissä erilaisten projektien ja hankkeiden kanssa, myös ict-hankkeiden. Olen havainnut sen, että projektien epäonnistumissa lähes aina on syynä resurssipula, joka liittyy joko henkilöresursseihin (esim. huono projektijohto), rahaan tai aikaan tai sitten useampaan yhtaikaa vaikuttavaan em. tekijään. Epäonnistuneissa projekteissa toimeksiantajan on liiankin helppo syyttää muita kuin omaa toimintaansa, niin kuin esimerkiksi nyt VR:n syyttäessä laite- ja ohjelmistotoimittajiaan. Epäonnistumisen syyt kuitenkin liittyvät pääasiassa toimeksiantajan kitsauteen rahoissa tai sitten epärealistiseen aikataulutukseen. Niin kuin nyt tässäkin VR:n tapauksessa: kilpailutuksessa hyväksytään hinnaltaan halvin tarjous, asetetaan mahdottomia aikatauluvaatimuksia ja sitten vielä kesken hanketta kiristetään vaatimuksia lisää. Toivottavasti tästä limbosuorituksesta opitaan jotain, tosin epäilen kyllä tätä asiaa…

    Esa Lehtinen

Jätä kommentti

css.php