ÄLYTÖNTÄ JÄKÄTYSTÄ EUROKRIISISTÄ

Näin otsikoi HäSa tänään 10.11.2011 pääkirjoituksensa, ja todisti sitten otsikkonsa oikeaksi.

Oppositiolta tivataan vastausta kysymykseen akuutin ongelmatilanteen laukaisemisesta. Vastausta on yritetty kertoa, mutta se ei tunnu menevän yhden totuuden hallitukselle jakeluun.

Velkakriisiä ei voida hoitaa velkaantumalla. Ei ole koskaan voitu. Kansantalouksien velkakriisiä on aina seurannut pankkikriisi, taantuma, talouden supistuminen, ja rankka velkaantumisasteen vapaaehtoinen tai pakotettu supistaminen.

Kriisin ratkaisujen markkinoinnissa turvaudutaan mielikuviin ”palomuureista” tai ”tartunnan torjumisesta”. Näillä mielikuvilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kun kyse on kaikkien kehittyneiden maiden kaikkien taloussektoreiden yhtäaikaisesta velkakriisistä, on tässä vaiheessa ihan turha kuvitella, että Italian tai Kreikan päämisterin henkilöydellä olisi mitään todellista vaikutusta kriisin kulkuun.

Yritetäänpä hahmottaa hiukan mistä velkakriisissä on todellisuudessa kyse – perusasiat ovat jääneet täysin valtioiden velkaongelmien varjoon, vaikka ne ovat vasta viimeinen indikaatio todellisesta ongelmasta.

Otetaan esimerkiksi muutaman maan kokonaisvelan rakenne:

Japani

Kokonaisvelka 641 % bruttokansantuotteesta, jakautuen:
Julkinen velka: 233 %
Pankit: 188 %
Yritykset: 143 %
Yksityistaloudet: 77 %

Iso-Britannia

Kokonaisvelka 847 % bruttokansantuotteesta, jakautuen:
Pankit: 547 %
Yritykset: 118 %
Yksityistaloudet: 101 %
Julkinen velka: 81 %

Irlanti

Kokonaisvelka: 1166 % bruttokansantuotteesta, jakautuen:
Pankit: 689 %
Yritykset: 245 %
Yksityistaloudet: 123 %
Julkinen velka: 109 %

Nykyään pankit eivät lainaa enää vain niihin talletettua rahaa, vaan lainaavat itse tarvittavat varat markkinoilta. Taantuman tullessa pankkien oma lyhyt- ja pitkäaikainen rahoitus vaikeutuu, ja samaan aikaan realisoituu yksityis-, yritys- ja julkisen talouden luototuksen riskit. Onko pankeilla omaa pääomaa 5, 10 vai 15 % ei tässä tosipaikassa paljoa merkitse. Millä rahalla kukaan kuvittelee pääomittavansa pankit? Eka kierros, ehkä, jakamalla velat uudelleen kaikkien kannettavaksi. Sen jälkeen ei mitenkään. Näin on velkakriiseissä tapahtunut aina, ja käy nyt.

Ero aikaisempaan on se, että kaikki ns. kehittynyneet taloudet ovat samassa tilassa yhtäaikaa samalla, kun väestökehitys kääntyy dramaattisen epäedulliseksi. USA:n ja etenkin Euroopan kehitys näyttääkin nyt yhdentyvän Japanin vastaavaan, jossa on menossa jo toinen ”menetetty vuosikymmen”.

Kehittyneiden maiden talouskasvu on jo vuosikymmeniä perustunut kokonaisvelan kasvuun, kehityksen vain kiihtyessä 2000-luvulla. Vuosina 2000 – 2008 pelkästään Kanadan, Ranskan, Saksan, Italian, Japanin, Etelä-Korean, Espanjan, Sveitsin, Englannin ja USA:n kokonaisvelka kasvoi 40 biljoonaa (eng. 40 triljoonaa, eli 40 tuhatta miljardia) dollaria (2008 valuuttakurssein), jakautuen suunnilleen tasan julkisen talouden, yksityistalouksien, yrityssektorin ja rahoitussektorin kesken.

Mielikuva Kiinasta istumassa valtavien omaisuuksien päällä on väärä. Vaikka Kiinalla on suuret valuuttavarannot, kasvoi Kiinan kokonaisvelka vuosina 2000 – 2008 4,7 biljoonaa (eng. 4,7 triljoonaa eli 4700 miljardia) dollaria. Uutiset Kiinan sisäisestä tilanteesta kertovat valtavasta kiinteistökuplasta ja yksityissektorin velkaongelmasta – Kiinan romahdus on vain ajan kysymys ja liipaisua vailla. Liipaisu taitaa tulla lännestä… ei ihme ettei ERVV:n vivutus meinaa kiinalaisille maistua.

Sillä hetkellä, kun EU ja euroalue meni perustamaan vakausvälineet, eli järjestelmän, jolla yksittäisen maan tai jatkossa pankkien vastuita voidaan ottaa yhteiselle kontolle, kriisiytymisen mekanismi muuttui automaattiseksi riippumatta pääministerien nimistä. Kun valtioiden rahan kysyntä on tunnettu ja taattu, ja markkinoiden valittavana on maan suora rahoittaminen tai vakausvälineen rahoittaminen, markkinat toimivat vain ja ainoastaan rationaalisesti valitessaan jälkimmäisen. Valinnan mekanismi on maan suoran rahoittamisen koron nostaminen kunnes rahoitus siirtyy vakausvälineeseen.

Jos Italia jollain ihmeellä saadaan hoidettua, mitä sitten? Ainoa epävarmuustekijä Italian jälkeen on kriisiytyykö seuraavaksi Espanja vaiko sittenkin Ranska, jossa pelkkä ajatus AAA-luokituksen menetyksestä saa kollektiiviset pissit housuun.

Mitä kaikki edellä oleva surkeus tarkoittaa Suomelle?

Kriisi purkautuu ainoastaan siten, että koko kehittyneessä lännessä seuraa erittäin pitkä ja tuskallinen velkaantuneisuuden purkamisen aikakausi (deleveraging), johon välttämättä liittyy talouskasvun pysähtyminen, ja ehkä jopa osin hallitsematon taantuma ja lama. Kutsutaanpa nykyistä kriisiä jo nimellä ”The Second Great Contraction” eli toinen suuri taantuma, ensimmäisen ollessa tietysti 30-luvun ”The Great Depression” eli suuri lama.

Opposition sanoma hallitukselle on ollut se, että kun Rooma palaa, meidän ei ehkä kannata tuhlata ainoata vesiämpärillistämme sen sammuttamiseen.

Sen sijaan meidän tulisi nyt keskittyä niihin asioihin, joihin voimme todella vaikuttaa: oman taloutemme tasapainottamiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan perusteiden pelastamiseen. 90-luvun alussa pelastettiin pankkeja, mikä oli kardinaalivirhe, kun olisi pitänyt pelastaa pankkien asiakkaita: yksityistalouksia ja yrityksiä.

Suomen pitää ottaa tiukkaan kontrolliin ulkoisen velan kasvu, eikä ottaa enää mitään ylimääräisiä ulkopuolisia vastuita, sillä Suomen velaksi ottamilla miljardeilla ei EU:n tai euron ongelmia enää ratkaista.

Hallitus tivaa periaatteessa vastausta kysymykseen: miten pidämme rahahanat auki?

Vastaus: emme mitenkään.

Oikea avainkysymys hallitukselle on millä tuemme kotimaisia kotitalouksia ja yrityksiä sitten kun rahahanat menevät kiinni?

Ja ne menevät kiinni, se on varmaa.

Lähteitä:
Reinhart, C. ja Rogoff, K. (2009) “This time is different – Eight Centuries of Financial Folly”
McKinsey Global Institute (2010) “Debt and deleveraging: The global credit bubble and its economic consequences”

11 kommenttia artikkeliin “ÄLYTÖNTÄ JÄKÄTYSTÄ EUROKRIISISTÄ”
  1. avatar Erkki Imppola sanoo:

    Vihdoinkin voi täällä blogissa tai ylipäätään missään, saa lukea ymmärrettävää ja asiallista tekstiä.

    Haluaisin lisätä pari yksityiskohtaa
    1. Maailman taloudessa liikkuvasta rahasta on ainoastaan n. 10% reaalista valuuttaa, jolla on todellinen tuotannollinen vastine. Loppu 90% on erilaiste johdannaisten ja vivutusten synnyttämää virtuaali rahaa, jolla ei ole mitään reaalivastinetta. Tätä virtuaalirahaa sitten lainallaan ja siihen velkaannutaan. Ainoastaan tuottavalla työllä voidaan synnyttää lisäarvoa, siis uutta rahaa, eikä millään johdannaisilla ja vivutuksilla. Se on itsepetosta, että raha syntyy tyhjästä paperita siirtemällä.
    2. Tästä hullusta tilanteesta ei taida olla muuta ulospääsyä kuin superinflaatio, joka poistaisi virtuaalirahan tai ainakin vähentäisi sen osuutta maiilmantaloudessa. Inflaatio olisi siinäkin mielessä tarpeen, että se sysäisi rahan liikkeelle jälleen tuottavaan toimintaan. Ongelmana on Saksa, jolla on EU:ssa ja EMU:ssa määräävä rooli ja, joka vastustaa kynsin hampain inflaatiota.

    Ei Inflaatiokaan ole mikään helppo tie, mutta tästä hulluudesta ei ole mitään helppoa tietä eteenpäin.

    Terveisin Erkki

  2. avatar Tapio Vekka sanoo:

    Kiitokset Karille analyysistä

    (ja kiitos myös toisen ketjun uusimmista VOS-tasausluvuista, en niitä vielä ollutkaan saanut)

    Monelta osin erittäin mielenkiintoisia lukuja ja itse näen maailmantalouden uhat aika samalla lailla. Megalaman mahdollisuus on globaalisti olemassa, ellei markkinoiden luottamus palaudu ja homma pysy hallinnassa. Euroalueella ei tässä vaiheessa ole juuri muuta tehtävissä, kun kaikin keinoin vakauttaa kyteviä talouksia – ja tässä Suomi on ollut aktiivisesti hakemassa ratkaisuja.

    Eri mieltä olen siitä, etteikö Suomen pitäisi olla euroalueen vakautuksessa aktiivisesti mukana. Ei ole realistista, että Suomi irtautuisi euroyhteistyöstä. Suurempana euroalueena olemme myös vakaampi niille muutoksille, mitä tulee tapahtumaan. Eivätkä meidän varamme riitä umpiossa elämiseen kunnes mahdollisesti toteutuva kriisi on pyyhkinyt maailman yli. Ja onhan myös täysin mahdollista, että taantumasta ei tule katastrofaalista ja silloin voimakkaan alueen aktiivisena toimijana olemme taas vahvasti hyötymässä euroyhteistyöstä.

    Kuntataloudessa (tai Suomen julkisessa taloudessa) ei katastrofiin olla varauduttu ja puskuritkin on pääsääntöisesti syöty. Mikäli uhkakuvat toteutuvat, julkisessa taloudessa ei säästytä rajuilta saneerauksilta. Jo nykymaisemaan varautuminen edellyttää voimakasta julkisen talouden tasapainottamista ja rakenteen kehittämistä. Tätä kehitystyötä teemme kunnissa ja odottelemme ministeriön linjauksia kuntarakenteeseen ja sen kuulemiskierroksia talven aikana.

    Tässä aiheeseen liittyvä kiinnostava toinen analyysi. Kiehtovia lukuhetkiä!
    ”Ålandsbankenin Asset Managementin toimitusjohtajan Stefan Törnqvistin mukaan inflaatio lienee ainoa pitkän aikavälin ratkaisu länsimaiden velkaongelmiin. Tällä hetkellä inflaatio ei kuitenkaan jyllää riittävällä voimalla velkojen murentamiseksi.” Koko juttu tässä: http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/11/09/tassa-ovat-eurokriisin-nelja-mahdollista-huipennusta/201116528/12

    Tapio

  3. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve Erkki,

    keskuspankkien setelirahoituksella suorastaan kerjätään korkeaa inflaatiota, ehkä jopa hyperinflaatiota, joka on historiallisesti ollut yksi reaalinen reitti velkaantumisasteen laskemiseksi. Suunnitelmallista? USA:lle homma toistaiseksi toimii, USA:n sisäinen inflaatio huitelee aika korkealla, mutta se saa lainaa irrationaalisen halvalla.

    1900-luvullakin on ollut lukuisia erittäin korkeiden inflaatioiden, jopa hyperinflaatioiden episodeja:

    – Saksa 1920 66,5 %
    – Saksa 1923 inflaatio oli hulppeat 22,2 miljardia prosenttia…
    – Brasilia 1987 228,3 %
    – Brasilia 1990 2.947,7 %
    – Argentina 1989 3.079,5 %

    Mielenkiintoista nähdä miten Goldman Sachs’in entinen dirika Draghi taiteilee EKP:n ruorissa 2 % inflaatiotavoitteen ja valtioiden velkapapereiden oston (= setelirahoituksen) välillä.

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Kari ja Erkki!
    Kepulaisena uskon pieneen ja hajautettuun malliin: Pohjoismaat on sellainen.
    Otetaan Ruotsin kruunu käyttöön ja jos saadaan norjalaiset siihen mukaan, selkänojaa onkin mukavasti. Tanska ja Islanti on otettava myös mukaan historiallisista ja maantieteellisistä syistä. Kruunuun siirtyminen on porukoille yksinkertaista: siirretään desimaalia yksi pykälä oikealle.
    En ymmärtänyt HäSan pääkirjoituksen kohtaa, jossa uhkailtiin valuuttapaolla, jos luovutaan eurosta. Mihinkähän vahvaan valuuttaan pääomat pakenisivat?
    Minusta pohjoismainen kruunu on pohdinnan arvoinen,sillä euroalue romahtaa joka tapauksessa. Kyse on vain siitä, miten monta kymmentä miljardia sinne hassataan. Tätä kysyi myös pääministeri Katainen tiedonannossaan.
    Se. mikä tulee, oli tiedossa t. Hessu K.

  5. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Tapio,

    kiitti kommentista, ehdinkin jo heittää tuosta inflaatiosta kommentin vastauksena Erkille.

    Kriisien vaiheiden analysointi paljastaisi miksi nykyinen EU:n politiikka ei (enää) toimi. Kirjaimellisesti, kaikki on jo housussa, kriisi on jo vaiheessa jossa lisävelalla aiheutetaan vain lisää ongelmia.

    Perustavaa laatua oleva ero ajattelussa on juuri tässä. Kriisi ei ole ”mahdollinen”, se on tässä ja nyt, käynnissä kuin hidastettu junaonnettomuus. Kaikki kriisin torjuntaan nyt käytettävät Suomen varat ovat poissa Suomen oman kriisin hoitamisesta ehkä jo ensi vuonna (vaikka en ole mikään ”2012” -uskovainen).

    Ei kukaan uskokaan, eikä pidä uskotellakaan, että ”varamme riittäisivät umpiossa elämiseen kunnes mahdollisesti toteutuva kriisi on pyyhkinyt maailman yli”. Ei nykyisellä kulurakenteella.

    Mutta se on varmaa, että varat riittäisivät paremmin jos emme velkaantuisi koko ajan lisää: nykyhallituksen pläni velkaannuttaa meitä ainakin 25 miljardia lisää vuoteen 2015. Kriisien historia on vain osoittanut, että juuri tässä vaiheessa julkinen talous putoaa aina tyhjän päälle tulokertymän pettäessä. Nykyisen budjetin tulopuoli tulee pettämään miljarditolkulla, eikä tämän hetken suunnitelmilla seuraavien vuosien budjeteiksi ole mitään arvoa.

    Mielenkiintoinen kysymys onkin perustuuko Hämeenlinnan taloussuunnittelu tulevan inflaation odotukseen, jolloin nyt tietysti kannattaisi velkaantua niin paljon kuin markkinoilta vain saisi irti (eri asia mihin velkarahat saisi sitten suojaan)?

    On jotenkin surrealistista seurata miten Hämeenlinnan mielipideilmastoa muokataan esim. Pullerin hallia varten (fudistyttöparat ahtaalla, ja suurin suunnittelun huoli on liikennejärjestelyt). Hyi fan, onko mitään häpyä, kun samaan aikaan raportoidaan kaupungin kiinteistöjen 40-80 millin korjausvelasta, ja Ojoisten koululaisia ollaan siirtämässä kaupungin homeisesta koulusta Yliopistokiinteistöjen homeisiin tiloihin (OKLja normis).

  6. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Kari!
    Jäkätystä hyvinnii.
    Olen ihmetellyt poliitikko-konkarien mitäänsanomatonta suhtautumista tulevaan suurkatastrofiimme.
    Mm. Pertti Salolainen voivotteli alkuviikon haastattelussa, miten englantilaiset vapaamatkustavat, kun eivät osallistu pelastusoperaatioon, vaikka suurin osa viennistään suuntautuu Eurooppaan?!
    Pitkään politiikassa olleella parlamentikolla olisi ollut loistava tilaisuus vetää vastaavanlainen, analyyttinen tilannekatsaus, mitä sinä blogissasi teit.
    Mutta ei ollut kanttia kai.
    Näillä mennään toistaiseksi.
    T. Riitta

  7. avatar Manta sanoo:

    Saiskos tämän saman Hesariin (mielipidesivulle), jotta ymmärtäisivät Arkadianmäelläkin ja kehä III sisäpuolellakin mistä on kyse. Hieno yhteenveto kiitos!

  8. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Kiitos hyvistä avauksista kaikille!

    Talouden perustasta yksilöiden ja yhteisöjen elinkelpoisuudessa on kyse. Maailmantalous on yhä monisäikeisempi ja laajempi. Temppuilu millä tahansa ”vippaskonsteilla” johtaa entistä todennäköisemmin juuri tempun tekijät ongelmiin. Ihmisten tarpeisiin ja mieluiten perustarpeisiin kilpailukykyisesti tuotettu lisäarvo on loppujen lopuksi ainoa tae pidemmän päälle. Talouskasvu, eli entistä viisaampi toiminta, luo tulevaisuuden uskoa ja velanmaksukykyä. Valitettavasti tähän länsimaissa taitaa liittyä passiiviväestön suhteellisen tulotason putoaminen ja meidän kaikien kulutustason lasku. Tehtäisiinkö näitä jopa vapaaehtoisesti. Viimeisen 10 vuoden kasvu on perustunut kehittyvien maiden elinolojen parantumiseen. Tähän perustuva kasvu nyt ei edelleenkään hirveä vääryys olisi

  9. avatar Erkki Imppola sanoo:

    Kommenttina Juhanille

    Kirjoitit, että: “Temppuilu millä tahansa “vippaskonstilla” johtaa entistä todennäköisemmin juuri tempun tekijät ongelmiin.”

    Kunpa maailma toimisikin kertomallasi tavalla, niin nykyisenkaltaisiin ongelmiin ei koskaan olisi ajauduttu. Valitettavasti todellisuus on toisenlainen. Vippaskonstien tekijät ovat ensinnäkin saattaneet koko maailmantalouden hirvittäviin ongelmiin. Vippaskonstein tekijät ovat hyötyneet muiden kustannuksella kaikkein eniten. He ovat keränneet pikavoitot, älyttömän suuret bonukset ja kultaiset kädenpuristukset. Heitä ovat myös kapitalististen maiden hallitukset hyysänneet verohelpotuksin. Meidänkin hallituksemme, kokoonpanosta riippumatta, ovat suosinee heitä verohelpotuksin. Valtion vero on progressiivinen. Kaikki muut verot ovat tasaveroja. Tasaveroja on lisätty jatkuvasti progressiivisen veron kustannuksella. Progressiivinenkaan vero ei toimi niin kuin pitäisi. Veroprosentti on korkeimmillaan n. 40 000€ ansaitsevilla, joita voidaan ehkä pitää jo hyvätuloisina, mutta tulojen kasvaessa veroprosentti alkaa laskea. 100 000€ ja siitä eteenpäin veroprosentti laskee 28 %:iin. Kaikkein suurituloisimmista osa ei maksa veroja ollenkaan. Oma kummallisuutensa on kunnallisvero, jota pääomatuloista ei makseta, vaikka niiden saajat tarvitsevat kuntin infrastruktuuria. Ainut yrityksiin kohdistuva, kuntia hyödyttävä vero on yhteisövero, jonka jakautumista en tunne.

    Otan vielä yhden näkökohdan. Kuka tai ketkä hyötyvät nykyisestä kaaoksesta? Konkurssimaille rahaa lainaavat pankit. Pankeille rahaa lainaa Euroopan keskuspankki. Euroopan keskuspankki perii lainaamastaan rahasta 1-2 %. Pankit lainaavat sitä konkurssimaille jopa 20 %:n korolla. Erinomainen bisnes? Kuka tai ketkä siis hyötyvät tämän kaaoksen jatkumisesta?

    Vanha sanonta, jonka mukaan Talonpoika elättää kaikki hiirestä kuninkaisiin pitää suunnilleen edelleen paikkansa, sillä erotuksella, että talonpojan rinalle lisätään veronmaksaja.

    Voitaneen siis todeta, että juuri “vippaskonstien” tekijät ovat eniten hyötyneet ja ovat koko kaaoksen aiheuttaneet.

    Terveisin Erkki

  10. avatar Erkki Imppola sanoo:

    Teknisistä syistä johtuen edellisestä kommentista jäi puuttumaan harmaa talous, varsinainen yhteiskunnan syöpä. Harmaan talouden toimijat eivät yleensä maksa veroja eikä työntekijöidensä sosiaaliturvakuluja. Heidän maksamansa palkat ovat mitä sattuu, jos niitä ylipäätään maksetaan. Kuitenkin tarjouskilpailuissa he kilpailevat samoista urakoista kuin asiansa hoitavat rehelliset yrittäjät. Monelle kunnon yrittäjälle on käynyt yrittäminen kannattamattomaksi kilpailtaessa näiden “vippaskonstien “ käyttäjien kanssa. Harmaiden toimijoiden rahat häviävät minne lie. Kuntien ja valtionkin urakoissa on käytetty harmaita toimijoita. Eri arvioiden mukaan harmaassa taloudessa liikkuu rahaa 5 – 10 miljardia €. Mikä kumma on, että harmaata taloutta ei saada aisoihin? Voi olla, että hallituksella, kuntaliitolla ja eduskunnalla ei ole halujakaan suitsia harmaata taloutta. Ehkä siitäkin hyötyvät ne, joiden pitäisi sille jotain tehdä. Onko suomalainen yhteiskunta korruptiosta puhdas?

    Erkki

  11. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Näkökulmaa Erkin kommenttiin:

    Noinkin varmaan monilta osin. Kovin kannattavaa ei näytä kyllä olleen tuo pankkeihinkaan sijoittaminen. Mistä sitten johtuneekaan. Kovin onnellista ei ole kreikkalaisille ollut siellä harrastettu jujuttaminen ja veronkierto. Jenkkien asuntorakentaminen ja asuntokannan rapautuminen on nyt jo jatkunut melkein kymmenen vuotta. Ei kovin helppo sijoitusympäristö.

    Sikamaista ja typerää on ollut monien organisaatioiden johdon henkilökohtaisten tulojen vedättäminen, vaikka sen mm. valtioyhtiöissäkin omistajat (Me?) olemme hyväksyneet. Harmaa talous, lahjonta (miksi muuten kuvataan noin pliisulla värillä? MUSTA TALOUS) ovat vaarallisia ilmiöitä. Jos ilmiö häiritsisi oikeasti tätä palkansaajayhteiskuntaa, olsi yrittäjilläkin tässä lainsuoja. Nyt ei ole. Koko talouden kannalta nämä välistä vedot ovat kuitenkin paljon pienempi paha kuin monet meistä useista mukavilta kuulostavat temput, joita meille tunnutaan nyt kilvan keksittävän. Yksi temppu on sekin, että muka ei mitään nyt vielä tarvitse tehdä talouden isoissa asioissa eli kilpailukyvyssä ja julkisen talouden menoissa, eläkekuormassa.

Jätä kommentti

css.php