KATKERA KALKKI

Sanotaan, että tieto on valtaa. Se on sitä monella tavalla. Käytetty tieto on valtaa, mutta niin on myös hiljainen tieto silloinkin, kun sitä ei käytetä, ja erityisesti sitten kun se on lähtenyt talosta: Virtanen olisi tämänkin tiennyt etukäteen, kuka idiootti päästi sen eläkkeelle?!

Jos tieto on valtaa, niin kääntäen vallan pitäisi perustua tietoon, eikö niin? Tähän kun paneutuu, niin hyvinkin alkanut aamu alkaa mennä pilalle. Kas kun vallan eräs keskeinen tiedon käyttömuoto on strateginen tietämättömyys. Toisin sanoen, vallan käyttäjä pysyttelee tahallisen tietämättömänä sellaisista asioista, tapahtumista, seurauksista tms. jotka ovat hänelle epäedullisia.

Vallankäyttäjä saavuttaa strategisella tietämättömyydellä monia etuja. Kriitikot voidaan kuormittaa tappiin pakottamalla heidät, tyyliin ”mitkä miljoonat?”, selostamaan samaa asiaa loputtomiin. Samoin tärkeä lisä vallankäyttäjän työkalupakkiin on uskottava kiellettävyys. Hämeenlinnassa sanonta ”Ajattelen, siis olen” on muotoiltu uskottavan kiellettävyyden hengessä uuteen uskoon: ”Luotin, siis en tiennyt”.

Tietoa, logiikkaa ja analyysiä käyttävät kriitikot ovatkin aina olleet ei-toivottu vastavoima vallalle – muistellaan vaikka kuinka kävi Sokrateelle tai Galileolle. Sokrates sai lopulta kouraansa kalkin jonka katkera sisältö lopetti hänen vallanpitäjiä ärsyttäneen tietämisensä. Nykyään on käytössä hienovaraisemmat, mutta ei välttämättä yhtään heikommat keinot. Tietäjät demonisoidaan tai marginalisoidaan, ja heidän tietonsa tai niiden merkitys siten kielletään. Tietämisestä itsestään tehdään paheksuttavaa.

Tämä prosessi on käynnissä, eikä edes kovin hienovaraisena. Esimerkkinä demonisoinnista, perussuomalaiset maalataan lähiökuppiloiden tuulipukuisina luusereina, jotka elävät yhteiskunnan tuilla ja siten inhoavat osille tunkevia, ostarilla notkuvia rullahuulia. Haettu vaikutus on, että perussuomalaiset eivät voi ymmärtää, saati sitten tietää mistään mitään.

Merkittävä piirre tietoon vetoavien kriitikoiden demonisoinnissa ja marginalisoinnissa on, että sitä ei niinkään harrasta valtaa pitävät, vaan neljänneksi valtiomahdiksikin kutsuttu, vallan vahtikoiraksi mielletty media, ja erityisesti printtimedia. Se on ymmärrettävää, koska painetussa lehdessä media saa aina siinä tiedonvälitystilanteessa ensimmäisen ja viimeisen sanan. Internetistä onkin alettu puhua viidentenä valtiomahtina juuri siksi ettei printtimedia enää täytä tehtäväänsä.

Toinen Hämeenlinnassa suosittu printtimedian keino pyrkiä marginalisoimaan kriitikot on sijoittaa kommentointiin ja uutisointiin sopiviin kohtiin sellaisia sanoja kuten ”salaliitto”, ”riitely”, ”repiminen” ja ”räksytys”, kun johto vain ”rakentaa” ja ”tekee yhteistyötä”. Yhteistyö on Hämeenlinnassa tainnut tarkoittaa sitä, että pienpuolueiden tavoitteista ovat menestyneet vain ne, jotka isot ovat voineet valtuustossa esittää ominaan. Pienille on jäänyt kaksi vaihtoehtoa: ”räksyttää” tai olla hiljaa.

Kun otin talous- ja hallintojohtaja Ismo Uusitaloon yhteyttä to 29.3. ja esitin perustellun epäilyni ettei julkisuudessa esitetty toimintakatteen vertailukelpoinen 2,5 % kasvu voi pitää paikkaansa, hän ei kieltänyt, leikkinyt tietämätöntä tai alkanut huutaa salaliittoteorioita. Sen sijaan hän tarkisti asian ja kertoi kaupunginjohdolle ma 2.4. ja minulle ti 3.4. Kiitos hänelle siitä. Kun asiasta ei vielä 4.4. puhuttu mediassa mitään, välitin tiedon Hämeen Sanomille, Viikkouutisille ja Keski-Hämeelle. Viikkouutisilla nyt ei ollut mahdollisuuttakaan asian uutisointiin, mutta Hämeen Sanomilla oli. Vain Keski-Häme reagoi heti.

Päinvastoin kuin Hämeen Sanomat tänään 11.4.2012 antaa ymmärtää, jos asia olisi jäänyt kaupunginjohdon varaan, virhettä ei olisi edes etsitty, saati huomattu tai uutisoitu. Kaupunginjohto kulkisi edelleen kehumassa ”vertailukelpoisella” kulukehityksellä.

Näin Hämen Sanomat jatkaa valitsemallaan linjalla. Viimeaikaisten tempaustensa jälkeen pienenkin totuuden painaminen on ilmeisesti niin katkera juoma, ettei Hämeen Sanomat aio siitä kalkista hörpätä.

2 kommenttia artikkeliin “KATKERA KALKKI”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Kari!
    Sinussahan on taipumusta filosofoida. Miksi on näin, jos näyttää, että on näin.
    Ihan muutama kommentti:
    Kepu on oma lukunsa, mutta tältäkin suunnalta tuntuu, että media yrittää mitätöidä persut kouluttamattomina purnaajina. Tavallaan heidän mielipiteensä yritetään vaientaa leimaamalla heidät jonkin sortin hihhuleiksi.
    Minkä muutamissa tapaamisissa olen Ismo Uusitaloa oppinut tuntemaan, niin hän on täysin neutraali virkamies. Jos yleisöstä kysytään numeroista, hän vastaa eikä ota kantaa asiaan numeroiden takana. Sehän onkin poliitikoiden hommia.
    En tiedä, onko kaupunki Ainan ja Hämeen Sanomien omistajia, mutta lehden toimituksella on vaikeuksia uutisoida kaupungin johdon tekemisiä. Vaalien lähestyessä tilanne ilmeisesti vain kärjistyy.
    Elämme mielenkiintoisia aikoja t. Hessu K.

  2. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve Hessu,

    havaittuja ilmiöitä voipi tarkastella monesta näkökulmasta, olkoon sitten filosofointia. Meidän kokoomuksella ja demareilla tuntuu olevan sellainen sofistinen filosofia, että totuus on enemmistöpäätös.

    Tunteekohan Kaupunkiuutiset osattomuutta? Sen päätoimittajalle voin suositella, käynti optikolla auttaa. Tosin syksyyn mennessä voi näkö jo muutenkin petraantua…

Jätä kommentti

css.php