EI NE SUURET TULOT, VAAN PIENET MENOT…

Tällä hetkellä suunnilleen kaikki mikä maailman, EU:n, euroalueen ja Suomen taloudessa voi mennä pieleen, menee pieleen. Kaikki odottavat ja pitävät ainoana ulospääsynä talouskasvua, harva uskaltaa sanoa ettei sitä kasvua ole tulossa ja toimien pitäisi olla sen mukaisia.

Julkisen talouden velkaantuminen ei ole velkakriisin syy vaan seuraus. Todellinen velkakriisi on yksityissektorin julkisen talouteen nähden moninkertainen velkaantumisaste. Kehittyneiden maiden yksityiskulutuksen kasvu on perustunut ainakin viimeiset kaksi vuosikymmentä lähes pelkkään velkaantumiseen. Se tie on nyt kuljettu loppuun, eikä työpaikkoja synnyttävälle, vapaaehtoiselle kulutuskysynnälle ole luvassa kasvua todella pitkään aikaan (vrt. Japani). Kun kulutuskysyntä ei kasva, ei synny myöskään uusia työpaikkoja ja kasvuhakuiset investoinnit ovat lamassa. Nollakasvun tilanteessa tehdään säästö- ja tuottavuusinvestointeja (ml. tuotannon siirtoja halvempiin olosuhteisiin), joiden parantama tuottavuus ei purkaudu kasvuun lisääntyneenä kulutuksena. Kysynnän puuttuessa tuottavuuden kasvu muuttuu vapaa-ajaksi: tahdonvastaiseksi työttömyydeksi,  osa-aikaisuudeksi, pätkä- ja keikkatyöläisyydeksi, yrittäjyydeksi, työvoimasta poistumiseksi, syrjäytymiseksi, vaan ei jo työssä olevien lisääntyväksi laatuvapaa-ajaksi.

Juttelin juuri erään pankinjohtajan kanssa. Eletään kuin ruutitynnyrissä: kukaan ei tiedä mistä lopullinen kipinä tulee, varmaa on vain että ennen pitkää pamahtaa. Ko. pankkikin on hamstrannut 1,5 vuoden rahoitustarpeisiin riittävän kassavarannon sitä silmällä pitäen, että pankkien välinen luotto katoaa tyystin. Kasvunäkymien puuttuessa laskutaitoiset yritykset eivät tee investointeja, vaan päinvastoin purkavat velkavipuaan. Lisäksi uusien Basel III –määräysten vuoksi vain teräkunnossa olevat yritykset saavat pankkirahoitusta millään järkevällä hinnalla – niin, ja kuntien takaamat konkurssisuojatut ja –kypsät yhtiöt joille oikeasti ei pitäisi lainata killinkiäkään. Euroalueen pankeissa makaakin 800 miljardia euroa vierasta pääomaa jota kukaan ei halua lainata tai pysty lainaamaan. Tätä tilannetta eivät mitkään pankkitukipaketit ratkaise.

Kun VATT julkaisi viime syksynä tutkimuksen ikääntymisen vaikutuksista taloudelliseen kehitykseen Suomen maakunnissa, sen simulaatiot perustuivat voimakkaaseen kotimaisen ja vientivetoisen kulutuskysynnän kasvuun: vuoteen 2025 mennessä vientikysyntä kasvaisi n. 18% ja kotimainen kysyntä huimat 27 % vuoden 2005 tasosta. Tästä kasvusta voitaisiin sitten kattaa kasvavan palvelutarpeen aiheuttama kuntien paheneva alijäämäisyys ja velkaantuminen. Keinoina  joko kunnallisverojen nosto tai valtionveron ja valtionosuuksien nosto. VATT kannattaa verotuksen painopisteen siirtämistä yhä enemmän kuntien tehtäväksi.

Todellisuudessa tulossa on taantuma, ehkä lama, josta toivutaan parhaimmillaankin pitkän nolla- tai kitukasvun aikaan. Euroopan komission 30.5.2012 julkaistu Suomea koskeva perusteellinen tarkastelu on surkeaa luettavaa: kauppa- ja vaihtotaseet kääntyivät 2011 alijäämäisiksi ensi kerran noin 20 vuoteen, ja Suomi on menettänyt viidessä vuodessa viidenneksen maailmanmarkkinaosuuksistaan. Viime vuoden raamisopimus, energiaverot, Itämeren rikkidirektiivi yms. nerokkaat päätökset lisäävät koko ajan kiviä viennin jo muutenkin raskaaseen rekeen. Vientimoottori on rikki, eikä se julkisen talouden velkaryypyttämisellä siitä käynnisty.

Se mikä kasvaa on kotitalouksien asuntovelkaantuminen. Kasvavat asuntovelat yhdessä muiden kasvavien asumismenojen kanssa paisuttavat BKT:n kotitalouksien komponenttia, mutta tosiasiassa kasvattavat vain kotitalouksien sidottuja menoja ja riskejä talouden häiriöissä. BKT on eri asia kuin kansantalouden tulot – kotitalouksien tulot ovat lakannet kasvamasta. Tämä velkaantumiskehitys ei synnytä uusia työpaikkoja, vaan päinvastoin vähentää kotitalouksien harkinnanvaraista kulutusvaraa.

Miksi tämä patamusta vuodatus? Koska kokonaiskuvan hahmottaminen on oleellista sen ymmärtämiseksi, mihin suuntaan kaupungin omaa toimintaa on järkevää tai edes mahdollista kehittää, sekä sitten yksittäisten päätösten vaikutusten arvioimiseksi. Tämä on alue jossa Hämeenlinnan päätöksenteko ja taloudenpito menee säännöllisesti naamalleen.

Kokonaiskuvasta seuraa muutamia premissejä, lähtöoletuksia jotka tulisi pitää mielessä ihan koko ajan, alla muutamia:

1)      Valtion, kuntakentän ja Hämeenlinnan taloussuunnitelmien tulopuoli tulee pettämään – tulot eivät taantumassa ja sen jälkeisessä nollakasvussa kehity ennustetulla tavalla. Ylioptimistiset ja perusteettomat ennusteet ovat osa paperista ”palomuuria” jolla euro- ja talouskriisiä yritetään suitsia (vrt. ennen vanhaan: kun SP:n pääjohtaja julisti näköradiossa ettei devalvaatiota tule, seuraavana aamuna se oli tehty).

2)      Tulopuolen pettämisestä seuraa, että koko joukko lakiperusteisia ja muita menoautomaatteja (mm. tulonsiirrot sekä sosiaaliset ja terveydelliset kerrannaisvaikutukset) laukeaa. Seurauksena valtion, kuntakentän ja Hämeenlinnan taloussuunnitelmien menopuoli ylittyy.

3)      Puhuttaessa valtion ja kuntien tehtävien jaosta ja niiden rahoituksesta on muistettava, että valtion ja kuntien yhteenlasketutkaan tulot eivät riitä täyttämään hyvinvointiyhteiskunnan lakisääteisiä lupauksia. Sitä kutsutaan kestävyysvajeeksi, jota kohdat 1) ja 2) ainoastaan pahentavat. Tätä taustaa vasten hallituksen kuntauudistusprojekti on erittäin vastenmielisellä tavalla älyllisesti epärehellinen, ja tulee toteutuessaan Suomen kansantaloudelle kohtalokkaan kalliiksi.

4)      Kysyntälaman saa investoimalla poikki yhtä hyvin kuin kaljoittelun voi rahoittaa pullonpalautusrahoilla. Oikeasti, kasvuinvestoinnit seuraavat kysyntää, ei päinvastoin.

5)      Kasvun puuttuessa niin yksityisille kuin julkisille investoinneille pitää löytyä takaisinmaksuperuste ja -aika olemassa olevien tulojen sisältä. Aivan keskeiseen asemaan nousee pääoman käytön määrä ja tehokkuus. Saman palvelutarpeen tai kysynnän siirtely paikasta toiseen niin, että täytyy tehdä uusia kiinteitä investointeja kuten asuntoja, julkisen palvelun rakennuksia tai vaikka kauppakeskuksia on kansantalouden kannalta puhdasta itsemurhaa.

Esimerkkejä:

Moottoritien katteen rakentaminen ei luo uutta vähittäiskaupan kysyntää, mutta sitoo 100 M€ lisää pääomaa. Samasta tulovirrasta pitää jatkossa pystyä maksamaan entistä suuremmat pääomamenot. Kun yhtälö käy mahdottomaksi, siirtyy osa vähittäiskaupan kiinteistä investoinneista jostakin muusta toiminnasta katettavaksi.

Esim. Keskustalon remontin kustannuksia katetaan siellä tyhjiä liiketiloja omistavien henkilöiden ja yritysten muusta toiminnasta: Kellokeskuksen yrittäjä Raimo Laine (HäSa 5.11.2012) maksaa kellokaupan tuloillaan investointimenoja, jotka eivät sentilläkään hyödytä hänen kellobisnestään. Tämä on kansantalouden (ja Laineen) kannalta todella tehotonta ja vahingollista. Mikäli Keskustalo tai jotkut sen osakkaista pullahtavat, heidän vastuunsa siirtyvät taas pankkijärjestelmän kautta muiden katettavaksi. Tätä ravintoketjua eri maissa seuraamalla sen toisessa päässä on esim. Espanjan ja Irlannin pankkien tilanne: lopulta osa näistä tehottomasti sijoitetuista pääomista on päätymässä yhteisistä verovaroista meidän kaikkien maksettaviksi.

Sama koskee SCC:tä: paljonko kuvittelette Suomen autokaupan tai autojen huolto- ja korjaustoiminnan kokonaisvolyymin kasvavan uuden keskuksen myötä? Ei yhtään, volyymi on toimialan kasvun puuttuessa nollasummapeliä, sillä erotuksella että rahaa on kiinni 120 M€ enemmän. Ei toimi.

Sama logiikka pätee julkisiin investointeihin.

Hämeenlinnan oman talouden tilanteesta:

6)      Voi poja ja flika miten lirissä ollaan…  nyt on lasku kätösessä.

11.6.2012 hyväksytyllä talouden tehostamisen ja sopeuttamisen toimenpideohjelmalla ei ole rukoustakaan toteutua. Ohjelmalla saadaan kyllä palvelut ja organisaatio kireälle, kuralle ja sekaisin, mutta taloutta sillä ei saada aikataulussa tasapainoon. Miksi? Joitakin asioita tiedetään jo nyt, ja ihmetyttääkin Hämeenlinnan nykyjohdon tapa kaunistella asioita ja pössöttää, jos ei itseään niin ainakin rivipäättäjiä. Joitakin helmiä:

2012 on valmiiksi alijäämäinen:

Talouden tammi-huhtikuun kolmannesvuosiraportti ennustaa 4,1 M€ toimintakatteen ylitystä: kulujen 3 % nousuvauhti uhkaa revetä 4,3 % vauhtiin. Jos alkuvuosi on menty näin reilusti yli budjetin, tulisi loppuvuonna mennä selvästi alle budjetin. Just joo. Tosiasiassa ilman kikkailuja kaupungin 2012 tilinpäätös tulee olemaan reilusti alijäämäinen, ja suunnitelmajuna on kiskoilta jo ennen laiturin päätä.

Toimenpideohjelman vaje pelkästään 2012 toimintakatteen osalta arviolta 2 – 4 M€…

Sairaanhoitopiirin alijäämät:  

Sairaanhoitopiirin taseessa on yli 7,4 M€ kattamatonta ylijäämää, ja paljonko kertyy 2012 lisää? Tästä Hämeenlinnan vastuulle kuuluu noin puolet. Päättäjät, nämä rahat ovat menneet, niitä ei enää ole. Olisi  naivia kuvitella, että sairaanhoitopiiri siihen jo kohdistuvien säästöpaineiden lisäksi joskus säästäisi alijäämän kiinni. Jäsenkunnat joutuvat joko normaaleissa budjeteissa tai lisämaksuina kattamaan alijäämät – onkin täysin käsittämätöntä, ettei näin suurta ja selkeää vastuuta ole kirjattu Hämeenlinnan kaupungin tilinpäätöksessä varauksena?

Toimenpideohjelma tältä osin heti lähdössä vajaa arviolta 3,5 – 4 M€, vaikka 2012 menisi nappiin…

Taseen kirjaamattomat arvonalennukset:

Kaupunki ei ole ainakaan 2008 – 2011 tilinpäätöksissä tehnyt alaskirjauksia tytär- tai osakkuusyhtiöiden osakkeista. Tiedämme, että Innoparkin opo 1.118.000 € oli menetetty 2010 tilinpäätöksessä, jonka jälkeen kaupunki merkitsi 2,2 M€:lla lisää osakkeita. Innoparkin 2011 tilinpäätöksessä omaa pääomaa oli jäljellä enää 1,232 M€, eli liki 1, 886 M€ pääomasta oli menetetty. Tosiasiassa IP:n 2011 taseessa on lisäksi 1,3 M€ ilmaa Lammin Biokylälle annetun pääomalainan muodossa. Innopark on siten menettänyt koko osakepääomansa, myös vuosi sitten merkityn 2,2 M€ lisäpääoman, ja toimii enää kaupungilta saamansa pääomalainan varassa. Innoparkin osakkeet tulisi kirjata alas kaupungin tilinpäätöksessä, sillä ne ovat arvottomat, eikä niihin liity enää mitään tulonodotusta, päinvastoin.

Toimenpideohjelman vaje tämän yhden ainoan yhtiön osalta 3 M€… muita arvottomia yhtiöitä?

Poistojen erot taloussuunnitelman ja toimenpideohjelman välillä:

Valtuusto hyväksyi 14.11.2011 vuoden 2012 tilausbudjetin ja vuosien 2013-2014 taloussuunnitelman. Näiden mukaan vuosien 2012, 2013 ja 2014 poistojen ennakoidaan olevan vastaavasti n. 16,6 M€, 17,1 M€ ja 19,2 M€. Luvuissa ei ole huomioitu 2013 alusta voimaan tulevia kirjanpitolautakunnan kuntajaoston täsmennettyjä poisto-ohjeita, sillä niiden vaikutus on aikataulutettu arvioitavaksi vasta 2012 aikana.

Syytä selittämättä toimenpideohjelman vuosien 2013 ja 2014 poistot on leikattu 15,5 ja 15,9 M€:oon. Ero pelkästään näiden kahden vuoden osalta on yhteensä 4,9 M€!

Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston muuttuneet poisto-ohjeet:

Kunnat ovat systemaattisesti alimitoittaneet poistonsa. Kuntasektori itse arvioi, että vuosien varrella kunnat ovat jättäneet jopa 10 miljardin euron poistot tekemättä, parannellen näin keinotekoisesti jäämiään ja taseitaan.

Hämeenlinnan kaupungin poistosuunnitelma poikkeaa merkittävästi ohjeista: kaupunki käyttää pääsääntöisesti rakennusten poistoissa 40 vuoden tasapoistoa, kun uusien ohjeiden mukaan tulisi käyttää pääsääntöisesti 20 vuoden (osin 10 vuoden, asuinrakennuksissa 30 vuoden) poistoaikoja. Oikeastihan poistot tulisi arvioida rakennus rakennukselta. Uusien ohjeiden mukaan poisto-ohjelmansa alussakin olevien investointien sumu-poistot kasvavat merkittävästi. Vielä suuremman pulman aiheuttavat ne investoinnit, joiden taloudellinen pitoaika on uusien ohjeiden mukaan jo itse asiassa loppunut tai loppumassa, mutta joilla on vielä merkittävä poistamaton hankintahinta.

Kaupungin 2011 taseessa on pelkästään rakennuksien poistamaton arvo yli 134 M€. Jos tämän poistopohjan keskimääräinen jäljellä oleva poistoaika lyhenee esim. 20 vuodesta 15 vuoteen, tekee pelkästään tämä muutos 2.2 M€ vuosittaisen lisäloven kaupungin alijäämään.

Toimenpideohjelman 2013-2015 vaje on näin helposti luokkaa 6,6 M€.

Toimenpideohjelman ”takamatka” yhteensä:

Eli Iisakin nuijan osuessa pöytään 11.6.2012 valtuustossa, talouden 2012-2015 toimenpideohjelmassa oli pelkästään edellä olevin perustein valmiiksi n. 20 – 22,5 M€ reikä. Näistä asioista mikään ei ole salaisuus tai rakettitiedettä.

Mitäs sitten?

Seuraavaksi perussuomalaisten ja Pro Hämeenlinna –koalition arvostelijat vaativat yksirivisiä vaihtoehtoja. Sellaisia ei tietenkään ole. Vanha klisee on edelleen osuva: luvassa on verta, hikeä ja kyyneleitä.

Jos yrittäjänä taloudenpidosta on jotakin oppinut, niin sen ettei itsensä pettäminen pitkälle kanna. Edellä olevien esimerkkien valossa itsepetoksesta näyttää kuitenkin tulleen maan tapa ja toimintamalli Hämeenlinna –nimisessä konsernissa ja hyvä veli –järjestelmässä: ”Ole sinä uskovinasi kun minä puhun soopaa, niin minä olen uskovinani kun sinä puhut soopaa, ja meillä kaikilla on niin muukaavaa…”

Jos kaupungin talous aiotaan nyt edes joskus saada oikenemaan, pitää ensimmäiseksi tunnustaa talouden todellinen kunto, puhkaista kuplat ja arvioida riskit varovaisuusperiaatteella toimintaympäristön todellisen tilan mukaan. Etunojaa on otettu naamalleen menoon asti.

Opposition arvostellessa toimenpideohjelmaa epärealistiseksi ja vastuuttomaksi, enemmistö ja vihreät ylistivät johdon vastuunkantoa kommentein ”jostakin pitää aloittaa”. Tuollainen ”suck it and see” -asenne sopii lähinnä drinkkikokeiluihin ja Ikean kalusteiden kasaamiseen, joissa kärsijä näkyy vain peilistä. Vakavassa taloudenpidossa, jonka vaikutukset ulottuvat kymmenien tuhansien ihmisten arkeen, hyvinvointiin ja jopa terveyteen pitkällä aikavälillä, suhtautuminen on lähinnä rikollisen huolimatonta.

Lainsäätäjän laiskanläksy – takapuoli edellä puuhun

Keskeinen ongelma on se, että uudessa tilanteessa Suomen julkinen talous on vähintään 10 %, ehkä jopa 15 – 20 % ylimitoitettu kansantalouden kantokykyyn nähden. Lasketaan ja jaetaan valtion ja kuntien tehtävät ja tulot miten päin hyvänsä, rahat eivät enää riitä kaikkeen siihen hyvään jota lakeja säätämällä on luvattu.

Koska kasvu ei tällä kertaa tule ja pelasta, valtiontalouden hoitajan ja lainsäätäjän ensimmäinen velvollisuus olisi mitoittaa koko yhteiskunnan lakisääteiset velvoitteet kansantalouden kantokyvyn mukaisiksi. Sen jälkeen tehtävien ja niiden rahoituksen hallitulla uusjaolla valtion ja kuntien kesken olisi edes teoreettinen mahdollisuus onnistua.

Sen sijaan maan hallitus on päättänyt potkaista purkin kuntien pihalle. Mieleeni tulee erään teollisuusasiakkaani kertomus: ensin heidän asiakkaansa vaati toimitusajat puristettaviksi kolmesta viikosta yhteen viikkoon. Kun he sitten siinä onnistuivat, totesi asiakas seuraavaksi, että nyt kun teillä menee tuotteen valmistukseen noin paljon vähemmän aikaa, ei se voi enää maksaakaan yhtä paljoa kuin ennen!

Kunnille esitetään illuusio, että vain yhdistymällä niille tulee edellytykset selviytyä yhä kasvavista velvoitteistaan, joista ne eivät millään muilla keinoin voi selviytyä. Jahka liitokset on käytännössä pakolla ajettu putkeen, valtio tulee tasapainottamaan oman taloutensa valtionosuuksia leikkaamalla. Kunnille jää sitten tehtäväksi tasapainottaa palvelutarjonta (eli mitä lakeja ja kuinka paljon rikotaan) ja kunnallisverotus (eli paljonko kuristetaan ennestäänkin kasvu-uralta pudonnutta taloutta).

Jos joku luulee että tämä on satua, niin VATT on simulonut ja tutkinut asian nimenomaan näin: kasvava verotus jarruttaa BKT:n kasvua, mutta kunnallisverojen kautta marginaalisesti vähemmän kuin valtion verotuksen kautta toteutettuna. Valtion suunnitelma on selvä: kunnat saavat itse verottaa vajeensa täyteen. Kuten aiemmin todettiin, ongelma on vain se ettei VATT:in simuloimaa BKT:n velatonta kasvua ole tulossa, ja julkisen talouden tulo/menokäyrät eivät tällä menolla kohtaa koskaan. Eikä etenkään jos kestävyysvaje katetaan verotusta kiristämällä.

Suomalaisia onkin jo ehdollistettu pitämään normaalina ja tavoittelemisen arvoisena tilannetta, jossa velkaannutaan ikuisesti kunhan EDP-vaje on alle 3 % BKT:sta. No, esim. jatkuva EDP-vajeen 2 % ylläpito edellyttäisi BKT:n jatkuvaa aitoa ja velatonta yli 4,1 % vuosittaista kasvua, jotta kokonaisvelka ei ryömisi kohti 60 % rajaa. Kolmen prosentin EDP-vaje ja saman suuruinen BKT:n kasvu tarkoittaisi, että Suomen julkisyhteisöiden EDP-velka ylittää vakaussopimuksen 60 % rajan vuonna 2020. Tällöin velkaa olisi jo 151 miljardia…

Tarvitaan jotain ihan muuta

Käytyjen keskustelujen ja jo saatujen kokemusten perusteella perussuomalaiset ja Pro Hämeenlinna ovat vakuuttuneita siitä, että kuntaliitoksen yhteydessä toteutetulla tilaaja-tuottaja –mallilla on kiinteä yhteys käsillä olevaan Hämeenlinnan talousahdinkoon. Mallista maailmalta saatava tutkimustieto tukee näkemystä – kyseessähän ei ole mitenkään uusi malli, mutta Hämeenlinnassa siihen lähdettiin kun maailmalla se oli jo toimimattomana passé.

Tilinpäätösvaltuustossa kaupungin johto selitti ettei itse malli ole syyllinen talousvaikeuksiin.

Olemme eri mieltä.

Malli ja sen toteutus eivät toimi, ja tilanne selittää osaltaan jatkuvaa kustannusten kasvua ja budjettiylityksiä. Erityisesti malli on selkeä ja vakava este toiminnan ja organisaation kehittämiseksi niin, että talouden toimenpideohjelman tavoitteita voitaisiin osittainkaan saavuttaa. Kaupungin organisaatiosta puuttuu selkeästi käsitys sisäisen ja ulkoisen palveluntuotannon oikeasta kustannusvertailusta muutostilanteissa, eri ratkaisuiden vaikutuksista todelliseen kulurakenteeseen, sekä julkisten palveluiden mahdollisuuksista muodostaa todelliset toimivat markkinat.

Pääosa kaupungin menoista kulkee sellaisten palveluiden läpi joihin tiltu-malli ei sovellu. On myös selvää, että kun merkittävä osa palveluiden käyttäjien kanssa tekemisissä olevasta henkilöstöstä on mitoitukseltaan normitettua, ei henkilöorganisaatiossa piile mitään suurta säästöpottia. Päinvastoin, eräiden arvioiden mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen voisi vaatia vuonna 2025 noin 80.000 – 120.000 työntekijää enemmän kuin vuonna 2010.

Millään tavalla merkittävät henkilöstösäästöt on saavutettavissa ainoastaan muuttamalla organisaatio- ja johtamismalleja siten, että turha tilaajaorganisaatio puretaan, ja tuottajaorganisaatiossa ylin- ja väliporras minimoidaan. Tavoitteena on oltava se, että mahdollisimman suuri osa henkilöstöstä on suorassa tekemissuhteessa palveluiden käyttäjien kanssa. Tämä onnistuu ns. vertaisjohtamiseen (peer based management) perustuvissa joustavissa organisaatioissa, jotka soveltuvat erittäin hyvin huomattavaan osaan julkisista palveluista :

– organisaatio on maantieteellisesti hajautunut, jolloin tehokkainta on tehdä päätökset mahdollisimman lähellä käyttäjiä näiden kanssa jatkuvassa kontaktissa olevien työntekijöiden toimesta

– johdon tehtävä on mentoroiva, mahdollistava ja voimaannuttava

– tiimit organisoituvat itsenäisesti ja joustavasti käsillä olevien tehtävien ja niissä tarvittavan osaamisen mukaan

Kaupungin henkilöstö on koulutettua, osaavaa ja varmasti motivoitavissa työhön, jossa he itse ratkaisevasti vaikuttavat työnsä sisältöön ja organisoitumiseen.  Tämä on myös selkeä työnantajan etu työvoimasta kilpailtaessa.

Hämeenlinnan vallitsevasta johtamiskulttuurista saatava tieto on todella hälyttävää: työn tarkoituksena ei useinkaan ole parhaan vaihtoehdon löytäminen, vaan haluttu lopputulos (järkevä tai ei) annetaan ylhäältä. Palveluiden käyttäjät tai esim. näiden omaiset tai asioiden hoitajat eivät saa tarvitsemaansa tietoa niiltä henkilöiltä, joiden kanssa ovat palvelutilanteissa tekemisissä – aivan absurdi tilanne, ja äärimmäisen tehotonta kaikkien näkökulmasta. Kaikkea pitää kysyä joltakin ylemmältä, joka ei kuitenkaan ole tavoitettavissa (eikä ihme, kukaan esimies ei kestä kauaa loputonta itsensä kannalta triviaalien asioiden kysymystulvaa). Usein on epäselvää mitä oikein halutaan, kun kaikkea pitää kysyä, mihinkään ei saa vastausta, ja jos päättää itse ei saa päätökselleen hyväksyntää. Palveluiden käyttäjien tasavertaisen kohtelun kannalta on selkeä puute, että oikeuksiensa mukaista palvelua saa jos on aikaa painostaa ja olla riittävän ”hankala” ja ennen kaikkea omaa oikean sanaston ja sisällöllistä osaamista oikeiden kysymysten esittämiseen.

Jotain on myös todella pelottavalla tavalla pielessä kun jokaisella kaupungin työntekijällä ei ole omaa työsähköpostia. Jopa jo olemassa olevia sähköpostiosoitteita puretaan pois kustannussyistä?! Oikeasti, kustannussyistä, mitä helvettiä, millainen ja minkä hintainen IT-infra kaupungilla oikein on?! Ylhäältä alaspäin kulkeva informaatio pysähtyy keskiportaaseen, joka sitten kuormittuu pohtimalla tiedottaako suoritusporrasta ja miten sen sitten tekee kun sähköisiä kanavia ei ole. Työntekijöillä on yhteisiä ”osastosähköpostiosoitteita”, joissa voi silti kulkea hyvinkin henkilökohtaisia tai arkaluonteisia viestejä kaikkien luettavana, ja kuka voi lähettää mitään henkilökohtaista työpostia tällaista kanavaa käyttäen? Tällainen touhu on 2010-luvulla täysin käsittämätöntä!

Ainakin allekirjoittaneella on se vahva käsitys, että uuden johtamisen ja tekemisen kulttuurin mahdollistavaa johtoa ei kaupungilla vielä ole töissä. Muuten johtoa on sitten liian kanssa. Tilaajajohdolla ei todistetusti ainakaan ole minkäänlaista tulosvastuuta, kun budjetit saavat paukkua vuodesta toiseen.

Kaupungin uusinvestoinnit ihmisiin ja prosesseihin, alueellisista palveluista työtä, elinkeinoa ja elinvoimaa koko kunnan alueelle:

Koska talouskasvu ei tuo helpotusta eikä henkilöstökuluissa piile mitään lottopottia, kääntyy katse organisaation ja pääoman tehokkaaseen käyttöön palvelutuotannossa.

Investoinnit tulee nähdä uudessa valossa. Toiminnan, ihmisten ja prosessien kehittämishankkeet on nähtävä investointeina, joille asetetaan mitattavissa olevat laadulliset, määrälliset ja rahalliset tavoitteet ja siten myös takaisinmaksuaika. Uusia käyttömenoja aihauttavia investointeja ei voida tehdä, ellei vastaavia, kohtuullisen takaisinmaksuajan tarjoavia säästöjä voida etukäteen osoittaa.

Pahinta mitä voimme tehdä on niputtaa kunnat, purkaa kasvukeskusten ulkopuolisten alueiden palvelut ja rakentaa siirrettyjen palveluiden tarvitsema infra uudelleen kasvukeskuksiin. Asukkaat tulevat sitten palveluiden perässä tarviten asuntoja ja muuta palvelurakennetta. Näin uutta julkista ja yksityistä pääomaa sitoutuu valtavat määrät ilman, että tulopuolelle ilmestyy ainoatakaan uutta euroa. Mietittäessä palvelutuotannon monituottajamalleja, jos yksityinen palvelutuottaja tekee mittavan kiinteän investoinnin, kunta on kaupassa varma häviäjä. Tilaajamonopolin vallitessa tilaaja maksaa suurten investointien kaikki kulut katteella ja riskilisällä kuorrutettuna. Yksityisen palvelutuotannon suhde julkiseen tulee ajatella kokonaan uusiksi sinänsä olemassaolevin, mutta Hämeenlinnan nykyjohdolle ilmeisen uusin ja oudoin opein.

Kaupungin omien tuottajaorganisaatioiden tulee vastata suoraan lautakunnille koko tuotannosta, mutta ne (omat tuottajaorganisaatiot) voivat käyttää alueellisesti alihankintaa jonka ostotoiminnasta ne myös itse vastavat. Nolla- tai kitukasvun oloissa avain palvelutuotannon kestävään kustannusrakenteeseen on minimoida uudet kiinteät investoinnit. Toisen vanhemmista ollessa kotona lapsetkin hoidetaan siellä, muuten mahdollisimman lähellä kotejaan perhepäivähoitajien toimesta, mikä pitää alueet asuttuina ja tarjoaa toimeentuloa. Vastaavasti vanhukset tulee hoitaa mahdollisimman pitkälle koteihinsa, tai lähellä kotejaan perhehoidossa. Vanhusten yms. hoitoa tarvitsevien perhehoito on hoitomuoto jonka lisäämistä kaupungin tulisi aktiivisesti kannustaa kaikkialla kunnan alueella.

Uuteen infraan investoituun tai suuryritysten ostopalveluihin käytettyyn kaupungin miljoonaan verrattuna työntekijöiden, perhepäivähoitajien, perhekotien ja esim. alueellisten hoiva- ja palvelualojen mikro- ja pienyritysten läpi pumpattu kaupungin miljoona tekee alueen talouden ja elinkeinoelämän eteen monin verroin työtä. Näin käytetystä rahasta ei tarvitse kattaa suurten yksiköiden mittavia pääomakuluja ja em. kuluille maksettavaa katetta ja riskilisää, suurempi osa rahasta palautuu verona kaupungille, ja suurempi osa rahasta kiertää alueen elinkeinoelämässä normaalina arkikulutuksena. Lisäksi sillä miljoonalla saadaan paljon enemmän niitä käsiä itse palvelutyöhön. Suurissa rakennusprojekteissa suurin osa rahasta matkaa ulkomaille energian ja materiaalien hinnoissa, pahimmassa tapauksessa vielä ulkomaisen rakennusyhtiön katteina ja ulkomaisen työvoiman palkkoina. Eikä sitoutuneen pääoman korkojen ja tuottojen makselukaan ketään paikallisesti hyödytä.

Esimerkiksi Hämeenlinnan Lintumäkeen Teerentie 3:een suunniteltu uusi 62-paikkainen dementia-asumisyksikkö maksaa ARA:n avustus- ja lainatietojen mukaan vähintään 7.311.000 € eli 118.000 € per asukaspaikka ja luokkaa 180.000 €/ työpaikka. Hätiläntien 15-paikkainen hoivakoti maksaa n. 154.000 €/asukaspaikka, Lakea Kiinteistöt Oy:n Hämeenlinnaan rakennettava 15-paikkainen kehitysvammaisten palvelukoti 135.000 €/asukaspaikka ja toinen 29-paikkainen palvelukoti n. 105.000 €/asukaspaikka.

Yhteensä pelkästään vuoden 2012 ARA:n varauksissa on Hämeenlinnaan 121 erityisryhmien asumispaikkaa, investointina vähintään 14,7 M€. Työpaikkoja näissä on yhteensä yli 70. Asumispaikan keskihinta yli 121.000 €/paikka, työpaikan yli 200.000 €/paikka. Kaiken tämän maksaa lopulta yhteiskunta tällä hetkellä velalla ja asukkaat vähistä varoistaan. Jos joudumme 2025 mennessä palkkauksen lisäksi vielä rakentamaan uuden työnteon paikankin 80.000 – 120.000 sosiaali- ja terveysalan työntekijälle, siihen eivät kuntien, valtion eikä kansalaisten rahat riitä.

Pieni yhteenveto (lista ei ole tyhjentävä):

– Tuottavuuden perusta on olemassa olevan infran kunnossa pitäminen

– Kaupungin uusinvestoinnit ihmisten, organisaatioiden ja prosessien kehittämiseen

– Uusia kiinteitä tai lisäkäyttömenoja aiheuttavia investointeja ei voida tehdä

– Kaupungin keskityttävä perustoimialoihinsa. Kaupungin ei kuulu eikä se voi investoimalla elvyttää.

– Nykyinen palvelu- ja hankintastrategia vienyt suohon, johto- ja organisaatiomallit vaihdettava perusteista pitäen

– Palvelut ja palvelutuotanto alueellistettava ja vietävä mikro- ja ruohonjuuritasolle: keskittäminen tässä tilanteessa tappaa

 

12 kommenttia artikkeliin “EI NE SUURET TULOT, VAAN PIENET MENOT…”
  1. avatar Esa Lehtinen sanoo:

    Terve Kari!

    Sinun monipuolisessa ja perusteellisessa kirjoituksessasi olisi montakin hyvää kohtaa, joita voisin kommentoida, mutta päätin näin johtamisen ja organisaation kehittämisen ammattilaisena keslittyä sinun ajatuksiisi kuntaorganisaatioiden kehittämisestä. Itse olen konsultin urallani toiminut vuosien aikana sekä konsulttina että valmelmantajana lukuisissa julkisen hallinnon organisaatioissa sekä valtion että myös kuntien organisaatioissa. Tätä taustaa peilaten olen saanut jonkinlaisen kuvan julkishallinnon organisaatioiden kehittämisen problematiikasta. Puhuit kirjoituksessasi vertaisjohtamisen ja tiimiorganisaatioiden kehittämisestä kuntaorganisaatioissa. Mielestäni ajatuksesi ovat kauniita ja kannatettavia asioita, mutta käytännössä niiden toteuttaminen aiheuttaa kyllä suuria haasteita. Suurimpina esteinä pidän kuntien hallintokulttuurien vuosikymmenien, jopa vuosisatojen, aikana ”hioutuneita” perinteitä, raskaita ja hierarkkisia organisaatioita, johtamis- ja työkulttuuria sekä yksinkertaisesti ihmisten asenteita muutoksiin. Tällaisen vanhakantaisen ja raskaan organisaation muovaaminen joustavaksi tiimiorganisaatioksi ei ole nopea prosessi, vaan vaatii aikaa, vaivaa ja myös rahaa. Se ei ole mahdotonta, on olemassa onneksi myös kannustavia esimerkkejä, mutta siihen sitouttaminen ja sitoutuminen vie kuitenkin oman aikansa.

    Monissa kunnissa ja kuntien yksiköiden organisaatioissa nykyäänkin vedotaan tiimiorganisaation nimeen. Henkilöstöä on tiimiytetty ja organisaatioiden johdon mielestä ollaan oikealla polulla, mutta käytännössä useimmat toimivat tiimit eivät ole todellisia tiimejä, vaan enemmänkin ns. ”pseudotiimejä”. Tiimien jäseniä ei ole tarpeeksi perehdytetty tiimissä toimimisen periaatteisiin, tiimin vetäjän rooli on epäselvä, organisaatiossa ei ole tehty mitään tiimiytymisen edellyttämiä muutoksia, tiimitoiminnan kehittämisen jatkoon ei ole panostettu ja, mikä on tärkeintä, vallan ja vastuun jakamista ei ole joko tehty ollenkaan tai sitten se on jäänyt harvinaisen epäselväksi. Tarkoitan tällä vastuun ja vallan jaolla sitä, että ”tiimisopimuksessa” ei ole sovittu sitä, kuinka paljon valtaa ja vastuuta tiimeille annetaan, ja kuinka paljon ylipäänsä tiimien jäsenet ovat sitä valmiina ottamaan vastaan. Tiimeille annettavan vallan ja vastuun on oltava keskenään tasapainossa. Lisäksi hierarkkisissa ja moniportaisissa organisaatioissa, kuten juuri kunnissa, tulee myös käytännön ongelmaksi se, että miten ns. väliportan esimiesten tehtävät mukautuvat ja muuntuvat tiimiyttämisen yhteydessä. Tiimiorganisaatiossahan varsinaisia esimiehiä tarvitaan perinteistä organisaatiota huomattavasti vähemmän. Ja jotta asia ei olisi vielä turhan helppo, niin yksi tiimien toimivuutta kunnissa haittaava tekijä on kuntien nykyinen palkkajärjestelmä ja sen joustamattomuus. Tiimitoiminnan kehittämisessä ja tiimien jäsenten motivoinnissa on tärkeää ns. tiimipalkkiojärjestelmän kehittäminen, joissa tiimejä palkitaan onnistumisesta ja tavoitteiden ylittämisestä.

    Eli, summa summarum, sinulla on hyviä ja kannatettavia ajatuksia kuntien organisaatioiden kehittämisestä, mutta niiden toteuttaminen ei, valitettavasti, käy käden käänteessä. Mutta onko kunnissa aikaa toteuttaa näitä tärkeitä muutoksia, on sitten jo toinen asia. Tietysti olisi helpointa ”räjäyttää” vanhat rakenteet tuusannuuskaksi ja rakentaa uusi sen pohjalle, mutta kaikki ei käy niin kuin Strömsössä. Pidä luitenkin, Kari, ajatuksistasi kiinni.

    Terveisin Esa Lehtinen

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Kari!
    Olemme samalla kartalla!
    T. Hessu K.

  3. avatar Konsta Kupiainen sanoo:

    Siloposkinen ja ongelmaton Hämeenlinnan kaupunki voi olla mielenkiinnoton, tukahduttava, jopa tylsä ankkalammikko. Edistykseen nivoutuvat vellovat ristikkäiset paineet, muutosvastarinta ja sen voittaminen, tavoitteellisuus ja vuorovaikutuksellisuus. Tätä voi kutsua myös rosoisuudeksi, josta kumpuaa luomisen voima, nälkä ja vimma sekä ennakoitavuus.

    Mutta kaikki kaupungissa tapahtuva yhteistyö on aina ihmisten työtä. Ihmiset tekevät yhteistyötä, jos heillä on samansuuntaiset tavoitteet, halu ja tahto. Luottamuspääomaa ja luovaa jännitettä tarvitaan, samoin onnistumisia ja positiivista seutujulkisuutta. Missä ProHämeenlinna luuraa?

  4. avatar veijo esso sanoo:

    Sairaanhoitopiirin kulut tulevat lisääntymään melkoisesti tulevina vuosina. Tuleva väistösairaala, joka vihdoinkin tuotiin ohimennen julkisuuteen, vuosien salailun jälkeen ei ole halpa ratkaisu kun ajatellaan Riihimäen yksikön alasajettua tilaa. Miksi Riksua ei voitaisi hyödyntää väistötilana sen sijaan, että sitä ajetaan alas sammutetuin lyhdyin? Miksi sen työntekijöitä pidetään b-luokan kansalaisina?

    http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/view/2012-048129/

    Halvin ratkaisu ei tule taaskaan voittamaan vaan eräille tahoille eniten henkilökohtaista hyötyä tarjoava.

    Labrafuusio taas on hyvä esimerkki kuinka toimivasta, nopeasta ja edullisesta palvelusta tulee byrokraattinen, hidas, kallis ja yksityisen yrityksen temmellyskenttä. En epäilisi yhtään vaikka nykyinen eläkkeelle siirtyvä shp:n pomo siirtyisikin sopivasti toimimaan kyseiseen yritykseen jollekin pallille.

    • avatar veijo esso sanoo:

      Piti vielä lisätä edelliseen kirjoitukseeni se, että Riihimäen aluesairaalan yhdistyessä Hämeenlinnan keskussairaalaan 2003 päätettiin kuntien kesken, että kumpaakin yksikköä kehitetään tasapuolisesti. Puppuahan se oli jo silloin. Luvut sairaanhoitopiirin taloussuunnitelmasta 2012-2015 investointien osalta kertovat Hämeenlinnan saavan 43.5 mijoonaa ja Riihimäen 0.5 miljoonaa.
      Tämä kirjoitus nojautuu aika pitkälti 6.5.2012 Aamupostissa julkaistuun Mirja Lammin (kesk)”valtuutetun puheenvuoroon”. Löytyy kooklettamalla jos vaivautuu etsimään.

  5. avatar levitystä peliin sanoo:

    Voisitko avata blogin Uuden Suomen Puheenvuoro -palstalle, jotta nämä kirjoituksesi leviäisivät laajemmalle lukijakunnalle? Tällaista asiaa pystyy kirjoittamaan vain kourallinen ihmisiä Suomessa. Pauli Vahtera pitää suunnilleen samantasoista blogia Iltalehdessä… mutta nämä kirjoitukset pitäisi saada laajempaa levitykseen kuin johonkin tunkkaiseen Hämeen Sanomien blogiin, jota normaalit ihmiset eivät jaksa ja tiedä käydä lukemassa, koska Hämeen Sanomat -lehden taso on sen verran vaatimaton ja asenteellinen.

  6. avatar jouko sanoo:

    Että semmosta…

  7. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Hiljalleen lähestytään konkretiaa. Hyvä!

    Erilaisissa organisaatioista kantapään kautta saadun kokemuksen myötä yhdyn Esa Lehtisen varoituksiin aliarvioimasta pitkään ”irti todellisuudesta” eläneiden ryhmien muuttamisen vaikeutta. Valta- ja vastuusuhteita on työlästä kääntää selkeiksi, jos ne ovat päässeet ryvettymään moninapaisiksi. Yleisestikin työpaikkojen vastuusuhteisiin on hyvää tarkoittavan sääntelyn myötä vaikuttamassa kirjava joukko ulkopuolisia eri ”asiantuntijoita”. Osaan vain arvata asian olevan vielä kirjavampaa julkisorganisaatioissa tuntemiini yksityisiin työpaikkoihin nähden.

    Osaaminen, suorituskyvyn jatkuva kehittäminen, arvostaminen ovat minusta niitä asioita, jotka on pidettävä pinnalla. Muistettava, että olemme kilpailutilanteessa moniin suuntiin joka päivä. Yksilö, työpaikka, kunta, alue…Kilpailu ratkeaa yhä enemmän verkostojen kyvykkyydellä ja välillä. Kilpailukyvyn kehittämisen ohittaminen pää pensaaseen pistämällä ja todellisuus kieltämällä tuntuu vaaralliselta.

    Toivottavasti käytännön valintoja ja keinoja on ehdokkailta yhä enemmän tulossa. Kiitos näistä ja tulevista.

  8. avatar Konsta Kupiainen sanoo:

    Kari Ilkkalan kirjoituksen luotettavuus? Onko totta vai tarua valtuuston hyväksymät viralliset asiakirjat: Tilinpäätökset ja Arviointikertomukset?

    Meikäläistä, ja kaikkia veronmaksajia kiinnostavat kuntavaalivuonna 2012 Teknologiakeskus Innopark Oy ja muut Hämeenlinnan kaupungin konserniyhtiöihin kuuluvat taloudelliset kokonaisuudet (tytäryhteisöt, kuntayhtymät ja yhteis- ja omistusyhteisöt), joissa kaupungilla yksin tai yhdessä kuntakonsernin muiden yhteisöjen kanssa MÄÄRÄÄMISVALTA.

    Missä kunnossa kaupungin konsernihallinto TODELLA on? Entä Hallinto ja Talous?

    Miten kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuusto jäsenet valvovat ja ohjaavat konsernihallintoa?
    Jääviydet (hallintolaki § 10 ja § 11)?

    Konsernin tärkeimmät tytäryhtiöt, joiden hoitamisen ihanuus ja kurjuus on tuotava avoimesti ja aidosti esille:
    – Aulangon Kylpylä Oy
    – Hämeen Messut Oy
    – Hämeenlinnan Asunnot Oy
    – Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri Oy
    – Hämeenlinnan Keilakeskus Oy
    – Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy
    – Hämeenlinnan Pysäköinti Oy
    – Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy
    – Kantolan Kiinteistöt Oy
    – Kehittämiskeskus Oy Häme
    – Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy
    – Linnan Ateria Oy
    – Peruskorjauskeskus Oy Häme
    – Seutukeskus Oy Häme
    – Seuturekry Oy
    – Sosiaalikehitys Oy
    – Tekme Oy
    – Teknologiakeskus Innopark Oy
    – TyöSyke Oy

    Unohtaa ei saa missään nimessä näitäkään Hämeenlinnan kaupunkikonserniin kuuluvia liikelaitoksia:
    – Hämeenlinnan Terveyspalvelut,
    – Linnan Lomituspalvelut ja
    – Linnan Tilapalvelut..

    Millaista strategiaa ProHämeenlinna tarjoaa?

  9. avatar Konsta Kupiainen sanoo:

    Hämeenlinnan kaupungin tilinpäätös vuodelta 2011 on karua luettavaa eli letkuissa ollaan:
    – vuosikate 4,6 milj.€ eli ei kata edes poistoja
    – alijäämää 12,2 milj.€
    – lainakanta 2.610 €/asukas
    – konsernilainaa 5.219 €/asukas.

    Kaiken huipuksi taseessa on kattamatonta alijäämää 16,8 milj.€.

    Konsernihallintoon kuuluvat mm:
    – kaikki oppilaitoskuntayhtymät
    – Hämeenlinnan Palvelukiinteistöt Oy
    – Kehittämiskeskus Oy Häme
    – Kiinteistö Oy Hämeen Laser
    – Hämeenlinnan Eteläranta Oy
    – Kantolan Kiinteistöt Oy
    – Seutukeskus Oy Häme
    – Kiinteistö Oy Katuman Moreeni
    – Hämeenlinna Seudun Vesi Oy
    – Kiertokapula Oy.

    Veli Valtio leikkaa vuoden 2013 valtionosuuksia 141 €/asukas eli Hämeenlinnan budjetissa tuloja poistuu
    (67.185 as. x 141 €/as.) 9.473.085 €.

    ProHämeenlinnan pitää esittää selkeät ja oikeat tropit, jotta letkuista päästään. Niillä ääniä ropisee kuntavaaleissa 28.10.2012. Muuten tulee Jytkystä taaskin Pannukakku.

Paluuviitteet
Katso mitä muut sanovat...
  1. […]   Syksyn kuntavaaleja ajatellen, olisi kaikille terveellistä tutustua Kari Ilkkalan kirjoitukseen “Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot…” […]

  2. […] 2012 kirjoittelin myös (klik), että VATTin (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) tutkimustuloksiin perustuvan valtion […]



Jätä kommentti

css.php