JYRKI, ÄLÄ TYRKI VAAN SANO JOKIN LUKU?!

Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan kansa ansaitsee kuulla perussuomalaisten kannan eurojäsenyyteen: kyllä vai ei?

Vai niin.

Olisiko kansalaisilla myös oikeus tietää mikä summa riittää Suomen tingiksi eurokriisin pysäyttämisessä? Jyrki, sano nyt jokin luku, kansa vartoo? Kun ei rahoitella enää valtioita vaan myös pankkeja, niin pelkästään ns. PIIGS –maiden ulkoinen velka on n. 4 biljoonaa euroa. Suomen osuus tuon summan takaamisesta olisi vajaa 72 miljardia… Mimmoisiakos vastavakuuksia sille saisimme?

Niin, pitäisikö Suomen ehkä oikeasti erota eurosta?

Kysytään ensin mihin euroalue on tällä hetkellä menossa, oli Suomi kyydissä tahi ei? Kyse on siitä mitä markkinat haluavat. Nykyisessä Euroopan velkatilanteessa, niin kauan kuin euro on olemassa eikä yksittäisillä euromailla ole valuuttakurssipoliittisia välineitä, markkinat haluavat euromaat yhteisvastuuseen euroalueen veloista.

Tässä markkinat toimivat sijoittajien kannalta pelkästään järkevästi ja johdonmukaisesti,  ja siksi on käsittämätöntä miten poliitikot jokaisen hätäratkaisun jälkeen kuvittelevat tilanteen jotenkin ratkeavan tai paranevan. Sijoittavat haluavat rahoilleen riskiin suhteutettuna mahdollisimman hyvän tuoton, eivätkä maakohtaisesti eriytyneet lainamarkkinat nyt tuota optimaalista tuottoa.

Katsotaanpa hieman lukuja:

Vahvoille maille lainaamalla sijoittajat eivät saa tuottoja: mm. Saksan, Suomen, Tanskan, Sveitsin, Hollannin ja Itävallan 2v korko on negatiivinen: sijoittajat maksavat siitä ilosta että saavat rahansa näihin maihin talteen (mukana on myös valuuttaspekulaatiota). 10v korot huitelevat 1 – 1,5 % välillä, eli reaalikorko on negatiivinen. Ei hyvä sijoittajan kannalta.

Espanjan 2v korko on lähes 6 % ja 10v korko on yli 7 %, Italian vastaavat 4 % ja 6 %. Ei ole tämäkään hyvä sijoittajan kannalta, koska riski on liian kova. Espanjan lainan vakuuttaminen (CDS) velallisen maksukyvyttömyyden varalta maksaa lähemmäs 6 % vuodessa ja Italiankin yli 5 %. Se siitä korkotuotosta.

Sen sijaan ERVV:lle 10 vuodeksi lainaava sijoittaja saisi koko euroalueen (miinus Kreikan, Irlannin ja Portugalin) takuut ja noin 3 % koron.

Mitä siis markkinoiden kannattaa haluta? Huomatkaa että ERVV:n velkapapereita ostavat tasan ne samat sijoittajatahot jotka huutokaupoissa määrittelevät kriisimaiden sietämättömät korkotasot. Markkinat haluavat euroalueen yhteisiä ja euromaiden yhdessä takaamia lainamarkkinoita. Ja ne markkinat myös saavat jos euro aiotaan pitää kasassa – käytännössä kieltäytymällä lainaamasta kriisimaille sijoittajat luovat itselleen turvallisemmat ja tuottoisammat yhteisvastuulliset lainamarkkinat, joiden luomisessa ERVV ja EVM ovat vain alkutahdit.

Espanjan pankkitukipaketista ei ollut muste kuivunut kun Valencia heitti pyyhkeen pääministeri Rajoyn naamalle. Muita itsehallintoalueita tulee pullahtamaan. Lisäksi Espanjan kiinteistökupla ei ole vielä likikään tyhjentynyt: hinnoissa ja siten vakuusarvoissa on vielä runsaasti laskuvaraa ja pankkien pääomat jatkavat sulamistaan. Espanjan ja Italian jo tiedossa oleva rahoitustarve kolmelle seuraavalle vuodelle on luokkaa 1.200 miljardia! Tuollaisten summien lainaaminen 6-7 % koroilla ei ole optio. Pankkitukipaketista huolimatta Espanja joutuu pyytämään EU:lta apua jo lähiviikkoina, ellei jo ensi viikolla.

Ja kun Espanja on pyytänyt apua, toistuu jo tutuksi tullut kuvio ja tähtäin siirtyy Italiaan. Ranska on Italian ylivoimaisesti suurin velkoja. Italian tullessa polttopisteeseen alkaa Ranskankin jo valmiiksi vaarallisen heikko tilanne huonontua.

ERVV lakkaa antamasta uusia luottoja viimeistään vuoden päästä, jolloin rahoitusvastuu siirtyy lopullisesti pysyvälle EVM:lle. EVM:n ”vakuutena” on 80 miljardia maksettua ja 620 miljardia vaadittaessa maksettavaa osakepääomaa. Mutta HETKINEN! Persaukiset Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja vastaavat yhdessä lähes 37% EVM:n vaadittaessa maksettavasta osakepääomasta. Lisää yhtälöön Ranska, ja yli 57 % EVM:n osakepääomasta on vaikeuksissa olevien maiden vastuulla. Varsinainen paroni von Münchhausenin temppu taata lainansa markkinoille osakepääomalla, jonka maksukyvyttömyyden iskiessä joutuisi lainaamaan markkinoilta… Hei kamoon?!

Suomeksi: ERVV:n, EVM:n ja IMF:n yhteisetkään resurssit eivät riitä lähellekään Espanjan saati Italian hoitamiseen. Lisäksi EVM ei tule pääsemään lähellekään 500 miljardin lainavaltuuksiensa käyttämistä ennen kuin sen korot lähtevät kestämättömään nousuun, koska suuresta osasta sen osakepääomasta vastaavat ne samat maat joilla ei ole enää pääsyä lainamarkkinoille.

EVM:n pettäessä tai loppuessa seuraavaksi vaaditaan sitten euroalueen liikkeellelaskemia yhteisiä velkakirjoja Eurobondeja, jotka kaikki jäsenmaat takaavat. Tämäkään ei tule markkinoille riittämään, sillä Eurobondien todellinen uskottavuus muodostuisi vasta EU:n itsenäisen verotusoikeuden kautta.

Ja näin oltaisiin lopulta tilanteessa, jossa EU keräisi Suomestakin verot, lainaisi veronkanto-oikeus vakuutenaan rahat markkinoilta, ja antaisi varat euroalueelle sitten minne antaisi. Tällaista EU:ta tai valuuttaunionia meille ei aikanaan myyty, vaan myyntiargumentti oli läheisyysperiaatteen säilyminen.

Eurosta eroamisessa Suomen suurin riski ei ole rahoituksen tyrehtyminen, sen osoittavat nykyiset korot ja rahavirrat Suomeen. Negatiiviset korot selittyvät osin euroero- ja revalvaatiospekulaatiolla. Suurin riski  onkin juuri oman valuutan revalvoituminen, jolloin ennestäänkin heikossa hapessa oleva vienti kärsisi. Toki myös tuonti halpenisi, joten kauppa- ja vaihtotaseiden alijäämät  eivät välttämättä repeäisi kovin dramaattisesti.

Keskeistä olisi kotimaisen kulutuksen ja velkaantuneiden kotitalouksien ja yritysten  häiriökestävyyden turvaaminen niillä resursseilla, jotka nyt sitoutuvat euroalueen ongelmamaiden auttamiseen. Jos Suomessa toimivien pankkien asiakkaat pärjäävät, pärjäävät pankitkin. Ja julkisella taloudella on edessä samat säästötalkoot kaikissa tapauksissa.

Tilanne on nyt sellainen, että jokaisen EU:n tukipäätöksen myötä Suomen peruuttamattomat takausvastuut kasvavat. Jo syntyneistä vastuista Suomi ei pääse eroon vaikka eroaisi eurosta. Uusien vastuiden ottaminen vähentää vaihtoehtoja jatkuvasti.

Perusvastaus alun kysymykseen pitäisikö Suomen erota eurosta on kyllä, mutta ei sokeasti tai suunnittelematta. Eurosta eroamisen edellytykset ja vaikutukset, sekä mahdolliset mukana eroavat muut maat tai muut valuuttayhteistyökuviot eron jälkeen tulisi selvittää pikimmiten.

 

 

 

15 kommenttia artikkeliin “JYRKI, ÄLÄ TYRKI VAAN SANO JOKIN LUKU?!”
  1. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Jälleen jämärää, tutkivaa, journalistiikkaa Kari Ilkkalalta, sen edellisen suurtyön jälkeen:
    http://kartsa.blogit.hameensanomat.fi/2012/07/13/ei-ne-suuret-tulot-vaan-pienet-menot/
    Niin suurista summista on kyse, että ainakin minun päätäni alkaa huimata.
    Tämä on kapitalismin kriisi, ja me kaikki olemme mukana näissä vihatuissa markkinoissa, kuin rotat loukussa.
    Olen kuullut, että esimerkiksi paljon meidän eläke-kassoistamme y.m.s. kuuluu näihin markkinoihin.
    On aika merkillistä, että tämä ”yhtenäinen” Eurooppa ja sen kansat, eivät ole pystyneet suitsimaan niitä pahimpia kapitalismin epämuotoja! Olisihan siihen ollut nyt paremmat mahdollisuudet, kuin jos yksittäiset maat olisivat sitä yrittäneet…
    Milloin kansan valitsemat poliitikot ottavat vallan rahamarkkinoilta? Ehkä jonkinlainen sosialismin ja kapitalismin välimuoto toimisi nykyistä systeemiä paremmin?!

  2. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Espanja uppoaa…

    Tänä aamuna (23.7.) Espanjan korot uusiin ennätyksiin, 10v korko 7,51 % hetki sitten, 2v korkokin yli 6,1 %. Toinen itsehallintoalue Murcia pyytää apua, Catalonia, Andalucia ja Castilla La Mancha seuraavat kohta perässä.
    Lyhyidenkin korkojen noustessa Espanja ei pysty rullaamaan pitkiä lainojaan edes lyhyisiin lainoihin, ja kohta komission pöydällä soi puhelin.

    Samaan aikaan toisaalla Italian korot nousevat, 10v korko 6,4 % on nyt korkeampi kuin Irlannin vastaava.

    Tapsa: kun euroalueella julkiset taloudet ovat järjestään yli 40 %, jopa 45 – 50 % kansantalouksistaan, ei ihan voida puhua kapitalismin kriisistä. Sen sijaan raha- ja finanssipolitiikka on täydellisessä sekasorrossa: näin ei ollut mahdollista käydä, mutta kävi, ja nyt kun on käynyt, ei ole hajuakaan mitä pitäisi tehdä.

  3. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Hesarin verkkosivut 23.7.2012:
    Espanjassa on 17 itsehallintoaluetta, jotka eivät saa talouskriisin takia rahoitusta kansainvälisiltä markkinoilta. Itsehallinnollisilla alueilla on velkaa on yhteensä 140 miljardia euroa, joista 36 miljardia erääntyy tänä vuonna. Espanjan hallitus muodosti äskettäin 18 miljardin euron rahaston alueiden rahoittamiseksi.

    Jos useat näistä alueista pyytävät Espanjan hallitukselta apua, valtio ajautuu Kreikan ja Portugalin tapaan EU:n täyden lainaohjelman hakijaksi.

    Pienenä episodina totean, että on hanurista, kun espanjalaiset yritykset ovat talousvaikeuksistaan huolimatta tukeneet formula-autoilua ja urheilua viime aikoina sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain.

    • avatar Altti Salomäki sanoo:

      Olen muutamasta kohdasta osin eri mieltä Karin kanssa, tai ainakin kuulisin lisänäkemyksiä. Ensimmäinen on eurosta hallittu eroaminen. Miten se tapahtuisi?

      Jos Suomi ilmoittaisi käynnistävänsä selvitystyön yksin tai yhdessä muiden maiden kanssa, reaktio markkinoilla olisi välittömästi samankaltainen kuin varsinaiseen eroamiseen eurosta. Siinä ikään kuin kokeiltaisiin kurkata mitä tapahtuu, kun painetaan tästä napista, painamalla nappia. Seuraukset näkyisivät arvaamattomina niin kauan kunnes tilalla olisi oma valuutta tai ulkoinen paine vetäytyä hankkeesta kasvaisi liian suureksi (mitä vetäytymistä pidän todennäköisimpänä lopputulemana).

      Toinen riski on mainitsemasi uuden markan arvo. Vaikka vahva kurssi kompensoisikin tuonnin arvoa laskevasti, tuontitavaroiden kysyntä oletettavasti kasvaisi, minkä seurauksena kauppatase jäisi alijäämäiseksi. Kun rakenteelliseen kestämättömyyteen ei ole nytkään pystytty kunnolla tarttumaan, on helppo veikata, että julkisen sektorin osuus BKT:stä jatkaisi yhä kasvuaan samaan aikaan, kun vienti ja kotimainen kysyntä laskisivat.

      Kolmas riski on spekulatiivisempi eikä liity tähän Karin tekstiin, mutta nostan sen silti esiin. EU:n on pysyttävä avoimena kauppa-alueena jatkossakin. Suurin syy miksi kannatan eurooppalaista konsensuspolitiikkaa on, että maat tapaavat käydä joko kauppaa tai sitten ne käyvät sotaa, ja huonokin kaupankäynti on aina parempi kuin paras sota. Ketään ei kannata päästää nationalistisin tarkoitusperin ratsastamaan euroalueen ongelmilla.

      • avatar Altti Salomäki sanoo:

        Kommentti siis vastauksena Karin alkuperäiseen kirjoitukseen, vaikka tulikin vahingossa Leon kommentin vastaukseksi. AS

      • avatar Kari Ilkkala sanoo:

        Terve Altti,

        premissi on, että tästä ei kukaan selviä kuivin jaloin, ei maakohtaisesti eikä kollektiivisesti. Liian monta makrotaloudellista olosuhdetta on kääntynyt pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi negatiiviseksi yhtäaikaa. Perusteluja on aikaisemmissa kirjoituksissani tullut yllin kyllin, jatkan tuonnempana jos eivät piisaa.

        Markkinat ovat jo nyt hinnoitelleet tiettyjen maiden lyhyisiin korkoihin euroero- ja revalvaatiospekulaatiot: miksi luulet että esim. Saksan, Suomen ja Hollannin lyhyet korot voivat olla negatiivisia kun Espanjalle 2v korko tänään klo 12 oli yli 6,6 %? Jos heikot maat eroavat eurosta, euro revalvoituu ja vahvoille maille lainanneet hyötyvät. Jos jokin vahva maa irtautuu itse, sen uusi valuutta revalvoituu, ja taas sille lainannut hyötyy. Spekulaatio on hinnoiteltu korkoihin. Vastaavasti kriisimaalle lainannut ottaa paitsi maksukyvyttömyysriskin, myös devalvaatioriskin, ja siksi korkeat korot. On turha luulla että jos me suomalaiset emme ajattele eurosta eroamista, eivät markkinatkaan huomaa asiaa ajatella.

        Lisäksi, edes me suomalaiset emme ole (emmehän?) niin tyhmiä että julistaisimme kaikille jotka eivät pääse karkuun suunnittelevamme euroeroa. Luuletko ettei esim. Espanjan ja komission tai ainakin joidenkin virkamiesten välillä käy parhaillaan valkohehkuinen viestitys samaan aikaan kun Luis de Guindos vakuuttaa ettei Espanja tarvitse täysimittaista pelastuspakettia?! Finanssipolitiikassa kaikki kielletään vihoviimeiseen sekuntiin kunnes asia on valmis julkistettavaksi.

        Kauppataseesta: valuuttakurssipolitiikan puuttuessa koko Eurooppa on painumassa taantumaan ja jopa lamaan, mikä lisää EU:n laajuista työttömyyttä. Ilman EKP:n massiivista rahan pumppaamista markkinoille olisimme deflaatiossa. Nyt rahan kylväminen ei aiheuttanut tämän suurempaa inflaatiota koska päinvastoin kuin ennen, edes ylisuuri rahamäärä ei muutu kysynnäksi. Julkisen talouden ulkoinen velkaantuminen tappaa meidät yhtä nopeasti ellei nopeammin kuin negatiivinen kauppatase.

        Sotariskistä: eurosta eroaminen ei tarkoita EU:sta eroamista tai vapaakaupan päättymistä. Maailmassa on useita muitakin vapaakauppa-alueita joiden jäsenillä on eri valuutat. Euroalueen ”halkeaminen” esim. kahteen valuutta-alueeseen ei suinkaan pysäyttäisi kauppaa tai aiheuttaisi sotia ja levottomuuksia: nykyinen meno aiheuttaa paljon todennäköisemmin maiden sisäisiä levottomuuksia ja maiden välisten luottamussuhteiden heikkenemistä. Uskon esim. espanjalaisten selviävän paljon mieluummin myymällä teollisuustuotteitaan muihin EU-maihin, kuin istuvan nurkassa aasinhattu päässä troikan valvovan silmän alla.

        • avatar Altti Salomäki sanoo:

          Ok, tämä selvensi. Termi ”hallittu ero” on tulkittavissa monella tavalla ja joku voi erehtyä ajattelemaan sen tarkoittavan jotakin muuta kuin loppuun asti salassa pidettävää ja kerralla julki pamautettavaa päätöstä vrt. 90-luvun devalvointi.

          Tämä johtaa edelleen seuraavaan kysymykseen. Millaisen päätösmenettelyn euroero vaatisi eri elimissä? Voidaanko päätös toteuttaa ilman, että sen valmistelu pitää julkistaa tai tulisi vuodetuksi kesken kaiken (mikä todellakin riskeeraa helposti koko spekulatiivisen päätöksen läpiviennin)?

          Ja ennen kaikkea, olisiko Suomi yhä päätöksen jälkeen euromaa, kunnes uusi valuutta on täysin tai osin käytössä, mihin voi mennä huomattavan pitkä aika. Miten markan kurssi sidottaisiin tuoksi siirtymäajaksi vai sidottaisiinko mitenkään?

          Tarkoitan, että jos otetaan päivästä 0 käyttöön valuutta markka, päivänä n jolloin markka on täysin käytössä, sen kurssi euroon on muuttunut merkittävästi. Mitä tapahtuu tuona aikoina palkoille ja kuluttajahinnoille, etenkin julkisen sektorin palkoille? Samoin, jos yrityksellä on valuuttalainaa tai vientisopimuksia eurohinnoittelulla, kustannukset saattavat muuttua tuloihin nähden merkittävästikin.

          Ainakin tällaisia ajatuksia tulee nopeasti mieleen hallitusta erosta. Se ei olisi kovinkaan hallittu. Suunniteltu kenties, mutta ei hallittu. Nämä ajatukset esitän ihan ilman sen kyseenalaistamista, että tilanne on mikä se on. Spekulatiivisen eron toteutuminen käytännössä on asia joka kiinnostaa ja josta luen mielelläni eri näkemyksiä. Siksi uskaltauduin naapurista viskomaan näillä kysymyksillä.

          Kauppataseesta olen samaa mieltä, että sitä olennaisempi asia on BKT:n muodostuminen ja julkisen sektorin koko eli siinä mielessä kauppataseen muutos ei ole niin merkittävässä asemassa kuin muut tekijät vaan ongelmana toisarvoinen ja kestettävissä, kunhan talouden rakenne saadaan elinkelpoiseksi.

          Kuten jo totesin, sotariski on lähinnä teoreettinen, vaikkakin etenkin EU:n yhtenäinen eteläraja tuntuu olevan muodostumassa tällä menolla vaara-alueeksi. Mutta se on lähinnä worst case scenarioiden pyörittelyä.

          • avatar Kari Ilkkala sanoo:

            Altti,

            toivon ettet lähde Iisakkilaiseen retoriikkaan jossa toisen suuhun projisoidaan omia luuloja toisen ajatuksista, tai jopa tahallaan harhaanjohdetaan lukijoita väittämällä totuudenvastaisesti opponentin sanovan tai ajattelevan jotain joka saa tämän epäedulliseen valoon. Meistä kahdesta vain sinä olet käyttänyt tässä ketjussa termiä ”hallittu ero”. Ko. termiä on käytetty kaiken kaikkiaan hyvin vähän, lähinnä Kreikan ja Portugalin lainapakettien yhteydessä.

            Miksi opposition pitäisi kyetä kuvaamaan ”hallittu ero” kun hallituspuolueet tai komissio eivät hallitse eurokriisissä yhtään mitään? Makrotaloudessa on siirrytty olosuhteisiin joissa finanssi- ja rahapolitiikan pohjalla olevat perusteoriat ovat osoittautuneet kyvyttömiksi selittämään todellisuutta, saati ennustamaan tulevaa. Suomessakin pitäisi ymmärtää riskin ja epävarmuuden perustavaa laatua oleva ero: riskejä voi yrittää hallita, epävarmuutta ei. Epävarmuutta vastaan voi ainoastaan yrittää suojautua parantamalla omaa häiriökestävyyttään. Nyt Suomen resurssit sitoutuvat tuloksettomaan riskinhallintayritykseen oman häiriökestävyyden kustannuksella. Jos / kun ns. palomuuri pettää, varasuunnitelmaa tai resursseja ei ole.

            Sarkasmisi viime hetkeen pantatuista päätöksistä menee hukkaan, sillä ne ovat EU:n arkea. Irlannin pääministeri Brian Cowen kielsi maan tarvitsevan lainapakettia aina 17.11.2010 asti, kunnes maa tarttui 18.11. tarjoukseen ”josta ei voinut kieltäytyä”. Portugalin pääministeri Jose Socrates kielsi koko kevään 2011 maan tarvitsevan apua aina 5.4. asti, kunnes avunpyyntö sitten 6.4. tuli, ja Kreikan toisen apupaketin ympärillä tanssittiin sirtakia viime hetkiin CDS’ien (maksukyvyttömyysvakuutusten) laukeamisen pelossa. Myös ero eurosta ja mahdolliset kanssaeroajat tai muut valuuttayhteistyön muodot kiistettäisiin siihen asti kunnes julkistettaisiin päätös ja sitoutuminen toimenpiteeseen.

            Euroeron mekanismi riippuisi paljon siitä olisiko kavereita. Paras vaihtoehdo olisi jos euro jakaantuisi kahteen, olkoon pohjoisen euro sitten vaikka uusi neuro (northern euro) ja etelän euro vaikkapa deuro (devalued euro). Suomen erotessa yhden tai useamman muun maan kanssa, näiden kanssa kannattaisi muodostaa yhteinen valuuttakori. Yksinkin erotessaan Suomen kannattaisi sitoa valuuttansa kurssi esim. yhteispohjoismaiseen valuuttakoriin. Markan (?) erokurssi olisi se ratkaisevan tärkeä suure ja loppuun asti varjeltava salaisuus keinottelun estämiseksi.

            Suomi istuu maksajan pulkassa ja vikisee mäenlaskukisassa, jossa etelälle lainanneet pohjoisen maat ainoastaan ostavat aikaa purkaakseen omien pankkiensa suorat riskisijoitukset PIIGS–maissa, ajaen maiden rahoituksen syvemmälle ahdinkoon. Kun positiot on purettu, aikaisemmin tabuja olleet aiheet kelpaavatkin yhtäkkiä julkiseen keskusteluun: nyt Kreikan erolle eurosta kohautettaisiin enää olkia, ja Espanjassa varmasti harkitaan myssy korvilla eroa. D-ruiskeella Espanjan talous toipuisi oleellisesti nykypolkua nopeammin.

            Altti, omaa ilmaisuasi lainaten, markkinat katsovat mitä vakausjärjestelmän napista painamalla tapahtuu, nojaamalla siihen nappiin koko painollaan.

          • avatar Altti Salomäki sanoo:

            Kari, pahoitteluni jos laitoin sanoja suuhusi. Uudelleen luettuna myönnän, että näin pääsi myös käymään supistettuani omalla tulkinnallani alkuperäisen tekstisi viimeisen kappaleen sanapariksi, jolla menin lennokkaasti minua itseäni kiinnostaneeseen aiheeseen.

            Anteeksi.

            Yritän luoda ihan tosissani kuvaa siitä, miten mahdollinen euroero voisi toteutua minkä tahansa maan tai maiden tekemänä. Talouteen yritän yleensäkin suhtautua niin kuin fysiikkaan, vähemmän uskolla tai aatteella (sarkasmilla ehkä vähän).

            Se miten asian viimeisimmän vastauksesi lopussa kuvasit (tai siis tulkitsin, sano jos tulkitsin väärin), vastaa omaa käsitystäni etenemisen päälinjoista: joko jatketaan ohjaillun talouden hyvin toivottomilta vaikuttavia yrityksiä tai sitten annetaan markkinoiden hakeutua luovan kaaoksen kautta uuteen järjestelmään. Suosin vaihtoehtoja, joissa lähdetään jälkimmäisestä.

  4. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Yhdessä ja myös itsenäisesti

    Olemme Euroopastakin paljon riippuvaisempia kuin haluamme uskoa. Toisaalta taas meidän täytyisi viimeistään nyt ryhtyä oikeasti panostamaan elinvoimaamme, joka sittenkin aina perustuu tässä maassa tuottavaan työntekoon. Ja se kisa on aina MM-kisa. Näkeekö osa päättäjistä jo mahdottomaksi kääntää vaihtotasettamme kuntoon ja ollaan mukana tukipäätöksissä varautuen omaan parin vuoden sisään tulevaan maksukyvyttömyyteen? Omahyväistä hieman on Suomen ilmoittautuminen oppimestariksi 90-luvun laman lääkkeitä kaupitellen. Nykyisiltä yhteisvaluutan ja EU:n jäseniltä on suurin osa silloisista Suomen keinoista pelattu pois: Devalvaatio ja lainsäädännön vapaus. Kun eri direktiivejä innolla ajamme, olemme samalla syyllisiä monien maiden ylivoimaiselta näyttäviin ongelmiin.

    Äänien, vallan ostaminen velaksi on yksi tämän taudin perussyitä. Miten ja mistä päästä kykenemme Suomessa ja Euroopassa purkamaan julkista palvelua ja vain itseään hyödyttävää hallintoa?

  5. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Etelä-Eurooppa on erityisen riippuvainen suomalaisten, tunnollisten, veronmaksajien euroista – ko. sijoittajien holtittomien velan nöyrinä takaajina.
    Kylmä tieteellinen fakta, pohjoinen porukka on tottunut sitoutumaan kulttuuriero-tutkimusten mukaan n. 70% lupauksiinsa ja säädöksiin.
    Etelä-Euroopan kulttuuriperintö ns. ”selkärankoineen” sijoittuu ko. tutkimusten mukaan sitoutumaan parhaimmillaan vain, tai jos sittenkään, n. 20% ko. lupauksiin, säädöksiin.
    Tässä on se valitettavan kallis kulttuurien välinen EU-ero, matemaattinen fakta.
    Etelä-Eurooppa palaa, mutta ei suomalaisten verovelvollisten vuoksi.
    Riitta

  6. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Kulttuurieroista sama kokemus Riitta Nyqvistin kanssa. Olisi pitänyt liittoumia perustettaessa tietenkin paremmin ymmärtää poliittisista paineista huolimatta. Kaikkien edun nimissä. Miten meni se vanhan Saksan oppikirjan loru kreikkalaiselle rahan lainaamisesta? Talous on kuitenkin muutakin kuin julkista taloutta, veroja ja yksittäsiä pankkeja. Tätä koetin tuoda esiin.

  7. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Näistä kulttuuri-eroista olen höpissyt jo aikaisemmin. Silloin olin kyllä kielteisellä kannalla ainoastaan musliimeja kohtaan. Nyt on tämän euro-kriisin aikana tullut selväksi, ettei tarvitse edes niin pitkälle mennä.
    On näköjään yhtä suuret kuilut jopa Euroopankin kansojen välillä!
    Miten sitä ennen sanottiinkin: ”Se on vain ihonväri, joka meidät erottaa toisistaan”… tuota en itse ole koskaan ostanut!

  8. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys!
    Nuori euro on pelattu alas pääasiassa katolisten maiden voimin. Heillä on samanlainen suhtautuminen niin velkaan kuin syntiinkin. Kun sopertelee pari Ave Mariaa, voi rynnätä tekemään uutta.
    Ruotsin kruunu olisi hyvä vaihtoehto Suomelle. Sen arvo lähentelee jo markan arvoa ennen euroa. Euro uppoaa, mutta vahvalla valuutalla sitoumukset voitaisiin hoitaa.
    Vientikohteiksi Suomelle muodostuvat Ruotsi, Saksa, Venäjä ja Kauko-Itä.
    Kyllä tästä selvitään, kunhan päästään eurosta irti. T. Hessu K.

  9. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Pohjoismainen yhteistyö
    Hessu K ehdotti ruotsinkruunua,samaa mieltä.
    Olen pitkän aikaa ihmetellyt miksei pohjoismaista yhteistyötä ole solmittu kruunusopimuksella. Tosiasiahan on että tehdään mitä tahansa niin turpiin tulee mutta ehkä tämä olisi se paras konsti liittyä voimassa olevaan valuuttaan. Ruotsihan on naapurimme joka jo sotien aikana Norjan,Tanskan ja Islannin tavoin auttoi kuolintuskissa kamppailevaa ”talvisodan ihmettä”. Ei kait me enää venäjää pelätä.
    Aarno Järvinen

Jätä kommentti

css.php