TUOKIOKUVIA TIEDON KINTTUPOLUILTA JA VALTATEILTÄ

Vuosikymmen sitten tein erääseen liiketoimintasuunnitelmaan liittyvää maastotyötä Inarissa, jängällä, taatusti kaukana kaikesta ja kaikista. Koko päivänä en nähnyt ketään, mikä ei Inarissa ole kovin vaikea temppu. Palatessa poikkesin Ranta-Mariin kahville. Pulina taukosi ja kaikkien päät kääntyivät uutta ohjelmanumeroa kohti. Takaraivo kihelmöiden kiikutin kuppiani pöytää kohden toivoen, että perillä siinä olisi vielä edes jotain. Kun istuttuani nostin katseeni, tillitti vastapäätä jo rohkein vakkari silmät suupielestä törröttävän lupisätkän savusta sirrillään: ”…mitäs sie sielä Korahmujänkhällä oikei värkkäät…?”.

Langaton tiedonsiirto on toiminut Inarissa aina. Senköhän turvin Sonera keräsi Lapin tolpista kaikki kuparit pois…?

Tuttavaperhe kutsui meidät vasaerotusta katsomaan. Etelän variksina keikuimme kirnun aidalla, yrittäen pysyä poissa jaloista, katsellen työhönsä täysin keskittyneitä ihmisiä. Kyse ei ollut turistinäytöksestä, meitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa, paitsi jos erehdyimme olemaan tiellä. Kunnes kirnussa pyörivistä poroista yksi törmäsi eräältä vanhemmalta naiselta ilmat pihalle niin, että tämä pyörtyä kupsahti. Ilman sekunninkaan epäröintiä tai neuvonpitoa lähin poroemäntä nykäisi silloista puolisoani hihasta: ”…siehän oot sairaanhoitaja, voikko kattoa…?”

Langaton tiedonsiirto on toi… ainiin, minähän sanoin sen jo. Ilmankos World Economic Forum Information Technology review listasi Suomen sijalle 1 vuonna 2003.

Pikakelataan liki vuosikymmen eteenpäin. Alkukesästä lähetin valtiovarainministeriön sähköpostiosoitteeseen viestin, jonka koko liitetiedostoineen oli karvan yli 10 megatavua, määrä joka nykyään kertyy helposti muutamasta valokuvasta tai skannatusta asiakirjasta. Eilen selvisi, että viesti ei ollut mennyt koskaan perille. Testasimme uudelleen, ja totta se oli: Suomen valtiovarainministeriön sähköpostijärjestelmä ei käsittele ainakaan yli 10 megatavun viestejä, vieläpä niin, että sen paremmin lähettäjä kuin vastaanottajakaan ei saa asiasta mitään palautetta.

Tänä kesänä on selvinnyt myös sellainen seikka, että jokaisella Hämeenlinnan kaupungin työntekijällä, joka joutuu käyttämään työssään tietokonetta, ei ole omaa työsähköpostiosoitetta. Jopa olemassa ja toiminnassa olleita osoitteita on suljettu ”kustannussyistä”.

Seuraava ei olekaan yllätys:

Vuonna 2010 UN E-government Survey listasi seuraavia alueita:

–          E-government development: Suomi sijalla 19

–          Online-services: Suomi sijalla 32, edellä mm. Malesia, Mongolia, Egypti, Kazakstan ja Tunisia

–          E-participation: Suomi sijalla 30, edellä mm. Malesia, Kolumbia ja Kirgisia

–          Telecom Infrastructure: Suomi sijalla 16

Piti jo ehdottaa valtiovarainministeriölle ja Hämeenlinnan kaupungille, että ottaisivat gmailin käyttöönsä jos on muuten liian kallista tai vaikeaa. Vaan tänä aamuna käyttämäni amerikkalainen tietoturvaohjelmisto heräsi itsekseen koko näytön leiskalla, jotta asenna nyt tästä ilmainen päivitys!!! Mitä kummaa, tilaukseni on voimassa ja automaattipäivitykset päällä ilman eri seremonioita? Suuren, värikkään ikkunan alakulmassa oli pikkuinen, valmiiksi rastittu valinta, selitys meni vapaasti kääntäen jotenkin näin:  Auta taistelemaan tietokonerikollisuutta vastaan, valtuuta koneesi välittämään automaattisesti eteenpäin tietoja mahdollisista tietouhista.

Just. Kenelle tiedot välitetään? Mitä tietoja? Mikä tai kuka määrittelee mikä on tietouhka, ja kehen uhka kohdistuu?

Ilmaisesti parhaiten estäisin tietojeni varastamisen sillä, että annan ne vapaaehtoisesti… En nyt sitten ehdota gmailiakaan julkishallinnon käyttöön.

Onko tässä jorinassa jokin moraali tai opetus?

Poromieheltä voi eteerisen tiedonvälityskyvyn lisäksi oppia ainakin sen, että tuottavuuden kannalta uuden kirnun rakentaminen ei paljoa auta, jos siula hoitamattomana kaatuu – erotuspaikan jokaisen osan on toimittava yhtä aikaa. Yhteiskunnan toiminta ja tuottavuuden kehittyminen ei toteudu ainoastaan rakentamalla koko ajan uutta, jännää ja ihmeellistä. Meidän on myös koko ajan pidettävä kunnossa ja päivitettävä kaikkea sitä ”vanhaa ja tylsää”, joka on tuonut ja kantanut meidät tähän asti.

Tästä me emme ole huolehtineet Suomessa emmekä Hämeenlinnassa. Hintaa maksamme nyt.

Jos aiomme säilyttää edes nykyisen tuottavuuden, pitää varmistua meillä jo olevan yhteiskunta- ja palveluinfran toimintakykyisenä pitämisestä ennen rahan kaatamista uuteen.

Lähde: Kasvi, J.J.J., 2011, ”Tietoyhteiskunta hallitusohjelmassa”, TIEKE

Jätä kommentti

css.php