KAUPUNGIN MYLLY TALOUDEN VIRRASSA

Keskustelu ja kommunikointi on vaikea laji. Kunnan taloutta koskevien laajojen asiakokonaisuuksien käsittely on kaikilla foorumeilla haastavaa, lehtien sivuilla mahdotonta. Yritetään vielä näin.

Meitä perussuomalaisia syytetään populismista. Yksi määritelmä populismille (Wikipedia) on seuraava: ”Populismi tavoittelee laajaa kannatusta tarttuvilla iskulauseilla, vaatimalla asioita, joita enemmistö haluaisi, kehumalla ”todellista kansaa” ja pilkkaamalla räikeästi poliittisia vastustajiaan. Populismin toimintamalli perustuu suosion tavoitteluun helposti omaksuttavien, usein tunneperäisten ja asioita yksinkertaistavien tunnusten avulla.

Sivistyssanakirjasta voi askarrella toisen määritelmän populismille:

Populismi = kansansuosioon varsinkin demagogisin keinoin tähtäävä poliittinen toiminta.

Demagogia = kansaa kiihottava, villitsevä.

Julkaisen alla kirjoituksen, jonka lähetin kaikille valtuutetuille sekä kaupungin virkajohdolle ennen Kantolan tapahtumapuiston päätöstä. Jokainen voi itse arvioida, täyttääkö se Wikipedian määritelmän populismille. Demagogian määritelmän se täytti ainakin siinä mielessä, että kokdem-poliitikot (ja keskustan eläkkeellä oleva Rengon kunnanjohtaja Antti Leinikka) suorastaan kiihottuivat ja villiintyivät kukin kirjoittamaan (populistisesti?) ettei asia ainakaan noin ole ja Ilkkala nyt on joka tapauksessa väärässä.

Kaikkien selitysten äiti nähtiin Iisakki Kiemungin lehdessä ja täällä blogissa julkaisemassa kirjoituksessa ”Hämeenlinnan kannattaa investoida tulevaisuuteensa”. Kiemunki seisoo palaneen talon raunioilla todistamassa, ettei bensiini pala. Vastuu siirtyy lopullisesti täysin lukijalle Kiemungin todetessa: ”…vuosikate olisi vielä tapahtumapuiston tuottaman tulon verran huonompi kuin ilman sitä.

Näinhän voidaan perustella ilman minkäänlaista todistusvastuuta mikä tahansa summamutikassakin tehty toimi: ”Jos emme olisi investoineet miljoonia siihen, tähän tai tuohon, niin kaupungin vuosikate olisi vielä paaaaljon huonompi”. Oleellistahan olisi ymmärtää, kasvaako vuosikate tarpeeksi kattaakseen investoinnin menot. Kuntasektorin ja Hämeenlinnan talouden luvut osoittavat kiistattomasti, ettei  näin ole ollut, eikä suunta ole paranemassa Kantolan puiston kaltaisilla päätöksillä.

Kiemungin kuvaamassa mallissa se on mylly joka liikuttaa joen vettä. Arvioikaa itse.


Kantolan tapahtumapuisto, kaupungin talous ja elinkeinopolitiikka

Kriittinen suhtautuminen puistoinvestointiin ei tarkoita aktiivisen ja tehokkaan elinkeinopolitiikan vastustamista. Päinvastoin, kritiikki perustuu juuri siihen, että puiston rakentaminen ei ole tehokasta, riskeiltään ja vaikutuksiltaan tunnistettavissa ja hallittavissa olevaa elinkeinopolitiikkaa.

Yleiset perustelut

Kuntien velkataakka hallitsemattomassa, kiihtyvässä kasvussa

Kuntien, myös Hämeenlinnan, oman palvelutuotannon ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta pakolliset investointitarpeet ylittävät käytettävissä olevan tulorahoituksen niin paljon, että jokaisen investointeihin käytettävän euron vaikuttavuus on mietittävä erittäin tarkkaan. Viimeksi Hämeenlinnan investointipaineita käsiteltiin kaupunginhallituksen seminaarissa 27.-28.3.2014.

Toki kunnat ovat olleet velkaa ennenkin, mutta vuodesta 1999 kunnat ovat velkaantuneet yhtäjaksoisesti niin, että kun vuonna 1999 kunnilla oli velkaa n. 3,8 miljardia euroa(1 (ks. kaavio 1 alla), viime vuoden 2013 lopussa kuntien velkataakka oli yli 3,6-kertainen eli 13,8 miljardia euroa (ks. kaavio 2 alla). Kasvu vuodesta 2012 oli 1,6 miljardia euroa eli 13,4 prosenttia(2.

Kaavio 1

Kaavio 1: Kuntien ja kuntayhtymien lainakannan ja rahavarojen kehitys 1991-2010 (milj. euroa, kyseisten vuosien raha, Suomen Kuntaliitto)(1

Kaavio 2

Kaavio 2: Manner-Suomen kuntien valtionosuudet, verotulot, vuosikate ja lainakanta 2002–2013. Lähde: Tilastokeskus(2

Velkataakan absoluuttinen määrä ei olisi vielä huolestuttava, jos kuntatalous olisi tervehtymässä niin, että vuosikatteet kasvaisivat ja tulorahoitusjäämät olisivat kääntymässä positiivisiksi. Nyt sellaisesta ei ole mitään merkkejä. Vuoden 2013 verotilitysmuutos paransi kuntien vuosikatteita kertaluonteisesti, mutta ei muuta suurta kuvaa. Kaavio 2 osoittaa, miten vuosikatteen suhteellinen osuus verotuloista ja lainakannasta on pienentynyt koko 2000-luvun (eli vuosikatteen taso pysynyt samana verotulojen ja lainakannan kasvaessa voimakkaasti).

Koska kaikki oikein alkoi mennä pieleen?

Kunnat siirtyivät noudattamaan soveltuvin osin kirjanpitolakia 1.1.1997. Vanha hallinnollinen eli kameraalinen, julkiselle budjettitaloudelle tavanomainen talousarviokirjanpito hylättiin. Toisin sanoen, tilikaudesta 1.1.-31.12.1997 alkaen kunnat ovat laskeneet ja raportoineet taloutensa soveltuvin osin samalla tavalla kuin vaikkapa yritykset. Yrityskäyttöön rakennetun tuloslaskelman, taseen ja rahoituslaskelman kuntatalouteen soveltumaton käsitteistö ja dynamiikka ei ole selvästikään auennut kunnallispoliitikoille ja vanhan koulun kamreereille.(3

Ongelmaa on pahentanut se, että sekä valtiolla että kunnilla on ollut motiivi näyttää kuntatalous todellisuutta parempana. Valtio on tasapainottanut omaa talouttaan monin tavoin jättämällä kunnille sälyttämiensä tehtävien rahoituksen vajaaksi, missä askareessa kuntatalouden kaunistelu on ollut avuksi.(4 Poliitikot eivät ole halunneet nostaa kunnallisveroa tai sopeuttaa taloutta kunnan todellisen kantokyvyn mukaiseksi, jolloin alimitoitettujen poistojen todellisuutta paremmiksi vääristämät tulokset ovat kelvanneet oikein mukavasti. Tästä saatiin viimeksi esimerkki Hämeenlinnan vuoden 2013 tuloksen julkistamistilaisuuden uutisoinnissa (HäSa 2.4.2014 s. 5, liite 1).

Miten sitten on oikein mahdollista, että kuntatalous kokonaisuutena näyttää reilusti ylijäämäiseltä(5, mutta samaan aikaan velkaantuu yhä kiihtyvään tahtiin? (1(2(5 Vastaavasti, Hämeenlinnankin todelliset alijäämät ovat tilinpäätöslukuja huomattavasti suuremmat.

Tilinpäätösten luoma harhakuva johtuu kahdesta samaan suuntaan vaikuttavasta seikasta: kunnat ovat ensiksi vuodesta 1997 alimitoittaneet poistonsa, ja toiseksi, kunnat investoivat koko ajan vuosikatetta suuremman määrän velaksi(6(7. Esimerkiksi sopii myös Hämeenlinna. Kaupungin nettoinvestoinnit ovat olleet vuosikausia kymmeniä prosentteja poistoja suurempia (80% 2012, 60% 2013), silti esim. vuoden 2013 tilinpäätöksessä (s. 21) poistot pienenivät vuoteen 2012 verrattuna.

Tampereen yliopiston kunnallistalouden emeritusprofessori Pentti Meklin varoitteli kuntaväkeä tuloslaskelmien vääristymisestä jo silloin, kun kuntiin tuotiin liikekirjanpidon käytännöt. Nyt hän sanoo: ”Kunnat eivät maksa veroja, eivät tavoittele voittoa eivätkä jaa osinkoja. Kuntatalous on luonteeltaan tasapainotaloutta. Pitkällä aikavälillä kuntien pitäisi pystyä kattamaan vuosittaisella tulorahoituksellaan käyttötalousmenot ja investoinnit. Velkaa voidaan ottaa jonkin verran, mutta kunnat eivät voi perustaa investointejaan kokonaan lainanottoon.(6

Meklinin mukaan ”Tuloslaskelmat vääristävät vakavimmin kuvan suurten kaupunkien ja kasvavien kuntien talouskunnosta. Alimitoitetut poistot kumuloituvat tuloslaskelmissa huomattavina kirjanpidollisina ylijääminä, mutta kaupungit investoivat jo valtaosin velaksi.(6

Hämeenlinnassa luottamushenkilö- ja virkamiesjohto on torjunut alimitoitettujen poistojen korjausvaatimukset vetoamalla kuntien yhdenmukaiseen toimintaan (esim. HäSa 2.4.2014 s. 5, liite 1). Kuitenkin lyhyelläkin katsauksella kaupunkien 2013 tilinpäätöksistä löytyy esimerkkejä, joissa kaupungit ovat alkaneet korjata tiedossa ollutta ja todellista ongelmaa:

  • Oulu muutti poisto-ohjelmaa niin, että poistot kasvoivat edellisvuoden 79 miljoonasta (Oulu plus liittyneet kunnat) 128,5 miljoonaan uuden Oulun 2013 tilinpäätöksessä.
  • Jyväskylä teki 2013 tilinpäätöksessä 20 miljoonan lisäpoiston, ja lisäksi poisto-ohjelma kasvoi 8 miljoonaa edellisvuodesta.
  • Lappeenranta teki 2013 tilinpäätöksessä 4,9 miljoonan lisäpoiston, ja lisäksi poisto-ohjelma kasvoi 6,4 miljoonaa edellisvuodesta.
  • Kotka muutti poisto-ohjelmaa niin, että poistot kasvoivat 2,3 miljoonaa.

Lähteet: em. kaupunkien vuoden 2013 tilinpäätökset kaupunkien verkkosivuilta 6.4.2014 luettuna

Ero suhtautumisessa näkyy myös muulla tavalla. Kun muiden kaupunkien tilinpäätöksissä ollaan huolissaan siitä, ettei vuosikate riitä nettoinvestointien kattamiseen ja kaupunki siksi velkaantuu, ei asiasta Hämeenlinnan tilinpäätöksessä sanota sanaakaan, vaikka Hämeenlinnan tilanne on vähintään yhtä tukala kuin verrokkikaupunkien.

Kuntatalouden tuhoisan nykykehityksen käynnisti edellä jo kuvattu vuoden 1997 kuntien kirjanpidon uudistus ja vuosiin 1997-2003 ajoittuneet kuntien kustannuksella tehdyt veronkevennykset.(4

Kaavio 3: Kuntasektorin tulorahoitusjäämän, korjatun tuloksen ja lainakannan muutoksen kertymä, miljoonaa euroa (Kuntaliitto)(4

Kaavio 3: Kuntasektorin tulorahoitusjäämän, korjatun tuloksen ja lainakannan muutoksen kertymä, miljoonaa euroa (Kuntaliitto)(4

Kaavio 3 vasemmalla näyttää, miten kuntien tulorahoitusjäämä (vuosikate – poistonalaisten investointien omahankintamenot) ja sen mukaisesti laskettu korjattu tulos lähtivät laskuun vuodesta 1997, ja vastaavasti lainakanta jatkuvaan kasvuun.

Kaavio 4 alla näyttää millainen kuntien tulorahoitusjäämä olisi ollut ilman kompensoimattomia veroleikkauksia, tai jos valtio olisi kompensoinut ne.(4

Kaavio 4: Kuntien toteutunut kumulatiivinen tulorahoitusjäämä ja tulorahoitusjäämä ilman vuosien 1997–2003 kompen-soimattomia veroleikkauksia (miljoonaa euroa) (4

Kaavio 4: Kuntien toteutunut kumulatiivinen tulorahoitusjäämä ja tulorahoitusjäämä ilman vuosien 1997–2003 kompen-soimattomia veroleikkauksia (miljoonaa euroa) (4

Kunnat ovat joutuneet korottamaan veroprosenttiaan lähes vuosittain. Kuntien verotulot eivät ole silti kasvaneet veroprosenttien korotusten tahdissa. Valtio on keventänyt verotusta, mikä on vähentänyt kuntien verotuloja. Valtio on kompensoinut verotulojen menetyksen lisäämällä vastaavasti valtionosuuksia. Ero kuntien päättämän veroprosentin ja todellisen (ns. efektiivisen) veroprosentin välillä on noin 5 prosenttiyksikköä (kaavio 5)(4. Hämeenlinnan efektiivinen veroaste vuonna 2013 oli 14,54 %.(8

Kaavio 5

Kaavio 5: Kunnallisveroprosentti 1998-2012 (Kuntaliitto)(4

Tuloveroprosentin ja efektiivisen veroasteen välisen eron ja muutoskitkan vuoksi kuntien on huomattavan vaikeaa kompensoida vajaaksi jäävää ja jatkossa supistuvaa valtionosuusrahoitusta tuloverotuksen muutoksilla.

Vuosikate kullankallis ja miten se syntyy

Vuosikate on kunnalle vuosittain nettoinvestointien ja lainojen lyhennysten maksamiseen jäävä summa. Summan riittävyys on paljon tilikauden yli/alijäämää tärkeämpi mittari kunnan talouden tilaa arvioitaessa.

Pohdittaessa mihin kaupungin kannattaa keskittää investointinsa ja kehittämistoimensa, kannattaa pohtia mihin vuosikatteen osatekijöihin kaupunki voi parhaiten ja tehokkaimmin vaikuttaa.

Kunnan varsinaisessa toiminnassa vuosikatteeseen vaikuttavat nettorahoituskulut, valtionosuudet, verotulot sekä toimintakate (eli palveluiden tuottamisen nettomenot).

1)      Nettorahoituskulut:

Kaupungilla ei ole käytännössä juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa nettorahoituskuluihin. Korkomenot perustuvat otettujen lainojen kokonaismäärään ja lainakohtaisiin ehtoihin. Kunkin lainan korko voi vaihdella käytetyn viitekoron muuttuessa markkinoilla. Lainalla voi olla myös korkosuojaus, jolloin se pysyy vakiona suojausajan tai lainan koko juoksuajan.

Korko- ja muut sijoitustulot taas riippuvat täysin markkinoista ja salkunhoitajien onnistumisesta.

2)      Valtionosuudet:

Valtionosuuden muodostumiseen kaupunki ei voi käytännössä suoraan vaikuttaa. Valtionosuus toimii iskunvaimentimen tavoin siten, että se hidastaa palvelutarpeiden sekä positiivisia että negatiivisia kustannusvaikutuksia. Jos esim. työttömyys kasvaa, kaupunki saa lisää valtionosuutta, mutta ei lisätyöttömyyden aiheuttamia kustannuksia vastaavasti. Jos työttömyys taas laskee, laskee myös valtionosuus niin ettei kaupunki hyödy täysimääräisesti kustannusten laskemisesta.

Hämeenlinnan 2013 tilinpäätöksessä yksi uusi kaupunkilainen tuotti laskennallisesti 1.364 € lisää valtionosuutta.

Valtiolla on jatkossa yhä kasvavat paineet tasapainottaa omaa talouttaan ja alueiden epätasapainoa valtionosuuksia muuttamalla. Negatiiviset vaikutukset esim. Hämeenlinnan vuosikatteeseen voivat olla merkittäviä.

3)      Verotulot:

3a) Kiinteistöverot:

Hämeenlinnan 2013 tilinpäätöksessä kiinteistöverot muodostivat 18,6 M€ / 7,3 % kaikista verotuloista. Kaupunki voi vaikuttaa tuottoon nostamalla kiinteistöveroprosentteja lain sallimissa rajoissa, kunnes yläraja saavutetaan. Toisaalta kunta voi vaikuttaa kiinteistöveron tuottoon aktiivisella elinkeino- ja maankäyttöpolitiikalla. Vaikutus on varsin rajoitettu verrattuna suhdanteiden rakentamisen määrää ohjaavaan vaikutukseen. Ikävähennyksistä johtuen kiinteistöveron tuoton säilyminen edellyttää jatkuvaa lisärakentamista. Muut kuin valtion (esim. verotusarvoihin liittyvät) toimet ovat hitaita ja pitkävaikutteisia, sekä vaatimattomia suhteessa koko verotulopottiin.

3b) Yhteisöverot:

Hämeenlinnan 2013 tilinpäätöksessä yhteisöverot muodostivat 12,2 M€ / 4,8 % kaikista verotuloista. Verrattuna suhdanteisiin ja valtion toimiin, kaupungilla ei ole käytännössä mitään suoraa vaikutusmahdollisuutta yhteisöveron tuottoon. Tilastollisesti esim. 100 yritystyöpaikkaa lisää yhteisöveroja n. 63.000 € vuodessa.

3c) Tuloverot:

Hämeenlinnan 2013 tilinpäätöksessä tuloverot muodostivat 223,4 M€ / 87,9 % kaikista verotuloista. Kuten edellä on todettu, kaupunki voi vaikuttaa tuloverotuottoonsa nostamalla veroprosenttia, mutta vaikutus on rajallinen, koska valtion säätämät verovähennykset tekevät kuntaverosta progressiivisen. Efektiivinen veroaste ei ole merkittävästi noussut vuodesta 1997, vaikka kuntien veroprosenttien painotettu keskiarvo on samassa ajassa noussut yli 2,5 prosenttiyksikköä.(4(8

Pienipalkkaisten työpaikkojen syntyminen ei kasvata oleellisesti tulovero- ja vuosikatekertymää ellei kaupunkilainen työtön samalla työllisty. Esim. vuoden 2012 tilastotietojen valossa alle 25.000 € ansaitsevia oli 53 % kaikista ansiotuloja saaneista kaupunkilaisista, kun kaikista tuloista he ansaitsivat 27 % ja kaikista kunnan tuloveroista he maksoivat vain 19 % (lähde: Tilastokeskus).

Verrattuna avoimeen talouteen vaikuttaviin ulkoisiin ja sisäisiin muutosvoimiin ja niistä johtuvaan dynamiikkaan, kunnalla ei ole menoja uhraamalla käytännössä mahdollista vaikuttaa lisäävästi alueen elinkeinoelämän liikevaihtokertymään, voittoon, maksamaan palkkasummaan, bruttoarvonlisäykseen tai kokonais-investointeihin. Syy-yhteyttä kunnan menojen ja tulojen lisäyksen välillä ei yksinkertaisesti ole(3, mikä on yksi syy siihen, että 1997 käyttöönotettu sovellettu liikekaava vastaa huonosti toimeksianto- ja tasapainotalouden laskennan ja tuloksen arvioinnin tarpeisiin.

Hämeenlinnan 2013 tilinpäätöksessä yksi uusi kaupunkilainen tuotti laskennallisesti 3.295 € lisää tuloveroja (3.750 € kaikkia veroja yhteensä).

4)      Toimintakate (eli toimintamenot)

Hämeenlinnan 2013 tilinpäätöksessä yksi kaupunkilainen aiheutti laskennallisesti 4.833 € toimintamenoja.

Vaikka kaikki tietävät miten vaikeaa on säästää kaupungin toimintamenoista, ovat ne silti ylivoimaisesti tehokkain ja vaikuttavin vuosikatteen parantamisen kohde, sillä jokainen säästetty euro on ensiksikin varmaa rahaa, ja toiseksi parantaa suoraan vuosikatetta.

Esimerkiksi, 1 miljoonan euron vuosikatteen parannus edellyttää vuoden 2013 tasossa vain 0,3 % säästöä toimintamenoissa, kun taas verotulojen saman suuruinen nettokasvu ei ole käytännössä kaupungin toimin mahdollista ilman veroprosentteihin koskemista.

Koska pääosa verotuloista perustuu kaupungissa asuvan henkilön työnteon verottamiseen, kunnassa jo asuvan työttömän työllistyminen parantaa tehoikkaimmin kaupungin tulo/menosuhdetta. Kaupungin vaikutusmahdollisuudet tähän ovat varsin rajalliset verrattuna avoimen talouden suhdannevaihteluiden vaikutukseen.

Kaupunkilaisen työllistymisen jälkeen seuraavaksi paras vaihtoehto on uuden työllisen muuttaminen kaupunkiin. Jotta kaupunki hyötyisi väestön kasvusta ja pystyisi rahoittamaan kasvun vaatimat investoinnit, tulisi toimintamenojen per asukas ja suhteessa verotuloihin laskea. Vuosikate kasvaisi sitä kautta tehokkaimmin. Nyt niin ei ole käynyt, vaan lähes kaikki lisätulot käytetään lisämenoihin.

Vuoden 2013 tasossa yksi uusi kaupunkilainen tuotti vain 321 euroa lisää käyttökatetta. Ellei tämä muutu, mikään väestönkasvu eivätkä mitkään veronkorotukset riitä maksamaan kaupungin investointeja ja taittamaan velkaantumista.

Erityiset perustelut: Kaupungin elinkeinoinvestointien syy-yhteys aluetalouden kehittymiseen

Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun professori Salme Näsi (yrityksen taloustiede, alana yrityksen laskentatoimi) ja tutkija, KTM Juha Keurulainen tutkivat vuonna 1998-1999 kuntien kirjanpitouudistusta(3. He vertaavat yrityksen talousprosessia ja kirjanpitoa rahaprosessin kuvauksena liikekirjanpitomallin soveltumiseen kuntasektorille:

Yrityksen prosessista:

…Yritys siis uhraa menoja tulojen saamiseksi. Menoja (ja kassamenoja) uhrataan ensin ja tuloja (ja kassatuloja) kertyy myöhemmin. Erityisesti vasta alkava ja investointeja tekevä yritys tarvitsee pääomarahoitusta menojen ja tulojen välisen aikaeron kattamiseen. Yrityksen menoilla ja tuloilla (rahan käytöllä ja rahan tulolla) on ainakin jonkinlainen keskinäinen kausaalisuhde. Mitä enemmän menoja yritys uhraa, sitä enemmän tuloja se voi odottaa.

ja vastaavasti kunnan prosessista:

Kunnan kirjanpito on kunnan rahaprosessin kuvaus, mutta rahaprosessi ei kunnassa ole reaaliprosessin peilikuva eikä heijasta reaaliprosessin menestymistä” ja

Kunta ei uhraa menoja tulojen saamiseksi, eikä se menoja lisäämällä voi lisätä tulonsaantimahdollisuuksiaan. Kausaaliyhteys kunnan menojen ja tulojen väliltä puuttuu, kuten puuttuu myös yhteys tuotoksen ja tulojen väliltä.

Kaavio 6: Hämeenlinnan alueen ja kaupungin talous 2012 luvuin (Lähteet: Tilastokeskus, Hämeenlinnan 2012 tilinpäätös)

Kaavio 6: Hämeenlinnan alueen ja kaupungin talous 2012 luvuin (Lähteet: Tilastokeskus, Hämeenlinnan 2012 tilinpäätös)

Kaavio 6 vasemmalla kuvaa Hämeenlinnan avoimen aluetalouden ja kaupungin talouden kokojen suhdetta (kolmioiden pinta-ala vastaa kunkin erän summaa).

Yksittäisenä laskentayksikkönä kaupungin taloudessa liikkuvat suuret rahat. Verrattuna aluetalouden liikevaihtoon, bruttoarvonlisäykseen (BKTA) tai kokonaisinvestointeihin, kaupungin verotuksella keräämät varat edustavat kuitenkin murto-osaa alueen taloudellisesta toimeliaisuudesta (kaavio 6).

Esimerkiksi, vuoden 2012 tasossa Hämeenlinnan alueen kokonaisinvestoinnit olivat laskennallisesti vajaat 400 miljoonaa euroa. Siihen sisältyy myös kaupungin bruttoinvestoinnit 33 miljoonaa. Yli puolet (52 %) kokonaisinvestoinneista on rakentamista.(9 Lukujen valossa on selvää, että esim. kokonaisinvestointien pienentyessä matalasuhdanteessa, kaupungin verorahoilla ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä merkittäviä vastasyklisiä investointeja eli ts. elvyttää.

Vastaavasti, kaupungin investoinneilla Kantolan tapahtumapuiston kaltaisiin, ”yleistä pöhinää” lisääviin hankkeisiin ei voi avoimessa taloudessa olla toivottuja vaikutuksia alueen elinkeinoelämän liikevaihtokertymään, voittoon, maksettuun palkkasummaan, bruttoarvonlisäykseen tai kokonaisinvestointeihin. Professori Näsin(3 tutkimuksen ja käytettävissä olevien aluevaikutusmallien perusteella vaikutus on korkeintaan tilastollinen.

Kaupungilla on vuosikatteeseensa nähden tarjolla yllin kyllin Kantolan tapahtumapuistoa valtavasti paljon tuottavampia investointeja:

  1. pakollisia investointeja (kuten opetuksen ja varhaiskasvatuksen tilat) ja
  2. vuosikatteeseen tehokkaammin positiivisesti vaikuttavia investointeja, kuten omien palvelurakenteiden ja prosessien tuottavuuden parantamiseen ja siten suoranaisiin toimintamenojen säästämiseen tähtääviä, aineettomia kehittämisinvestointeja.

Kaupungin vuosikate ei tällä hetkellä riitä investointeihin saati lainojen lyhennyksiin. Vanhan lainan erääntyessä otetaan uusi, jolla vanha laina maksetaan. Lisäksi otetaan uutta velkaa.

Kantolan tapahtumapuiston investoinnin tekeminen elinkeinoyhtiön kautta siten, että kaupunki sijoittaa vuosittain yhtiöön pääomaa lainan lyhennyksen verran, tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että elinkeinoyhtiön velka siirtyy vuosien mittaan kokonaisuudessaan kaupungin velaksi.

Käytössä olevien aluevaikutusmallien pohjalta tehtyjen laskelmien (liite 2) valossa on käytännössä varmaa, ettei Kantolan tapahtumapuistoon sijoitettuja varoja saada vuosikymmeniin takaisin. Esim. tämän kirjoituksen lähteinä olevat Kuntaliiton ja Tilastokeskuksen aineistot osoittavat Suomen olevan täynnä kuntia, jotka ovat investoineet miljoonia toisensa perään elinkeinohankkeisiin ilman, että ne olisivat saaneet toimintamenojaan kestävälle uralle tai riittävää tuottoa investoinneilleen. Pakollisten palvelutuotantoon tehtyjen investointien lisäksi tehdyt investoinnit Kantolan tapaisiin elinkeinohankkeisiin ovat vain entisestään lisänneet kuntien velkataakkaa.

Kantolan tapahtumapuiston rakentaminen ei ole tehokasta, riskeiltään ja vaikutuksiltaan tunnistettavissa ja hallittavissa olevaa elinkeinopolitiikkaa.

Sen sijaan kestävää ja tehokasta elinkeinopolitiikkaa Suomen ja Euroopan nollakasvun tilanteessa on toimintamenojen suhteuttaminen käytettävissä oleviin tuloihin. Vain niin väestönkasvun vaatimat investoinnit voidaan rahoittaa kestävästi vuosikatteesta. Vain niin Hämeenlinna voi myös hyötyä talouden orgaanisesta kasvusta jos tai kun se joskus alkaa.

Liitteet (eivät mukana tässä verkkoblogissa):

Liite 1)          Hämeen Sanomien artikkeli 2.4.2014 (HäSa 020414.pdf)          1 sivu

Liite 2)          Arvio matkailutulon vaikutuksesta.pdf                                               3 sivua

Lähteet (ensiviittauksen mukaisessa järjestyksessä):

1)      Helin, H. (2010) Parasta ennen. Kuntien talouden kehityksestä 2000-luvulla. Suomen Kuntaliitto, Helsinki, 2010

2)      Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuntien ja kuntayhtymien talous neljännesvuosittain [verkkojulkaisu]

3)      Näsi, S. ja Keurulainen, J. (1999), Kunnan kirjanpitouudistus, Kunnallisalan kehittämissäätiö 1999

4)      Helin, H. (2011) Velkaa velan päälle. Kuntien lainakannan kehitys 2000-luvulla. Helsingin kaupungin tietokeskus 2011

5)      Kuntien taloudellisia tunnuslukuja vuosilta 2001-2012. Luettu 5.4.2014 osoitteesta:
http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/kuntatalous/kuntien-tilinpaatokset/taloudellisia-tunnuslukuja/Sivut/default.aspx

6)      Suomen Kuvalehti 3.12.2010 | Päivitetty 29.11.2013: Kuntatalous harhapolulla – ylijäämä onkin alijäämää. Luettu 5.4.2014 osoitteesta: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/kuntatalous-harhapolulla-ylijaama-onkin-alijaamaa/

7)      Helin, H. (2013) VALTIO VELKAANNUTTAA KUNNAT. Suurten kaupunkien tilinpäätökset 2012. Helsingin kaupungin tietokeskus 2013

8)      Kuntien veroprosentit ja efektiiviset veroasteet. Luettu 5.4.2014 osoitteesta:
http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/kuntatalous/veroprosentit/veropros_efektiivinen/Sivut/default.aspx

9)      EK: Tuotanto ja investoinnit 16.1.2014. Luettu 6.4.2014 osoitteesta:
http://ek.fi/mita-teemme/talous/perustietoja-suomen-taloudesta/3998-2/

2 kommenttia artikkeliin “KAUPUNGIN MYLLY TALOUDEN VIRRASSA”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Kari!
    Tämä ei ole moite, mutta kirjoituksesi olisi käynyt opinnäytetyöstä.
    Liittyneekö vuoden -97 kuntien kirjanpitomuutokseen, mutta jostain syystä kaupungin omistamia osakeyhtiöitä on perustettu runsaasti tällä vuosituhannella. Minusta ne eivät ole terveellä pohjalla, vaikka Sari S. muuta väittää.
    Terveyspalvelut -liikelaitoksella on palvelusopimus kaupungin tilaajaorganisaation kanssa, jossa ateriapalvelut joudutaan ostamaan Linnan Ateriat Oy:ltä. Se maksaa liikelaitokselle yli 200 donaa ylimääräistä verrattuna esimerkiksi Attendon maksamiin yksikköhintoihin. LA teki kuulemma yli 400 donan liikevoiton, josta siis yli puolet on kiskottu terveyspalveluista, ja tuo raha piti säästää vähentämällä viiden hengen työpanos sairaalasta.
    Kysyin asiasta Limperiltä, ja hän myönsi, että asia voi olla noinkin. Pelkkä ruokien roudaaminen maksaa parin kolmen keittäjän vuosiansion verran. Ehdotin, että lasketaan, paljonko ruoka tulisi maksamaan omassa keittiössä. Limperi tokaisi, ettei tämmöisiä ruveta laskemaan.
    Toinen minua ärsyttävä firma on KuntaPro. Se on ottanut itselleen 15 %:n kauttalaskutuslisän. Esimerkiksi liikelaitos joutuu ostamaan vaippansa KuntaProlta. Hoitotarvikkeiden välitys vie liikelaitokselta liki pari sataa donaa. Koska Hämeenlinna on aika pieni yksikkö hoitotarvikkeissa, ehdotin Limperille, että perustetaan pooli Hattula-Janakkalan, Valkeakosken, Akaan seudun ja Forssan seudun kanssa vaikkapa vaippapoolin nimellä.
    No, tämä oli täysin kuusta tullut esitys.
    Jotenkin Hämeenlinnan nykyjohtoa vaivaa samanlainen ehdottomuus oikeassaolemisesta kuin nykyistä tasavallan hallitustakin. Eli näin on päätetty ja perään ei huudella.
    Onneksi on aina uudet vaalit!
    Hauskaa Vappua! T. Hessu K.

  2. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Olin aikanaan työssä suhteellisen suuressa yksityisessä yrityksessä ns talousjohtajan ”vasempana kätenä.” Ensin tehtiin tilinpäätös. Jos se ei johtoa miellyttänyt muutettiin kiinteän omaisuuden ja sitä kautta poistojen määrää ja näin saatiin ”sopiva” tulos. Väitän, että ei ole niin taitavaa tilintarkastajaa tai yhtiötä, joka pystyisi kuin sattumalta havaitsemaan nämä manipuloinnit saati todentamaan ne virheellisiksi. No yritys meni myöhemmin konkurssiin, kuntahan ei voi tätä tehdä-nostetaan veroja ja muita maksuja. Olen joskus mietiskellyt sitä koska kuntien valtuustoissa on runsaasti henkilöitä, jotka ovat kunnan tai sen yhtiön palveluksessa tai joku läheinen on, voiko tämä olla vaikuttamatta päätöksentekoon.. Kas on helpompi hyväksyä asia siltä kannalta kuin näyttää itselle edulliselta. Varsinkin jos päätös voisi vaikuttaa työllisyyteen. Se koskee päätöksentekijää, päinvastaiselle löytyy maksajia-veronmaksajia. itse olen niin heikko ihminen, että varmaan ei voisi olla vaikuttamatta.

Jätä kommentti

css.php