BORG JA VARTIAINEN. AIKA VELIKULTIA.

Pääministeri Alexander Stubb halusi välttää uuden Himasgaten. Tilausraportti Ruotsin entiseltä kirstunvartijalta Anders Borgilta ja VATT’in Juhana Vartiaiselta ei tiettävästi maksanut rahaa.

Stubb maksoikin luonnossa. Vartiainen pääsi kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Seuraava on sitten räikeä yksinkertaistus – tervetuloa keskustelemaan…

Yksikkötyökustannukset kuulemma lähteneet lapasesta

Raportin nimeksi on annettu ”Strategia Suomelle”. Sen mukaan yksi keskeinen ahdinkomme syy on vientiteollisuuden kilpailukyvyn romahdus. Kauppa ei käy, koska olemme liian kalliita. Liika kalleus taas johtuu tuottavuuden laskusta. Yksikkötyökustannukset ovat siksi räjähtäneet käsiin.

Lääkkeeksi tarjotaan käytännössä nollalinjaa palkkaneuvotteluihin – ja pitkäksi aikaa.

Eipä ole ihme, että Vartiainen lähti kokkareihin. Todellinen win-win molemmille puolueille.

Duunaria ei käy syyttäminen – hintakilpailukyky ei ole rapautunut ainakaan suorien palkkojen takia.

Yksikkötyökustannus on henkilöstökulut jaettuna jalostusarvolla. Jalostusarvoon taas vaikuttavat henkilöstökulujen lisäksi vuokrat, poistot, nettorahoitusmenot ja liikevoitto. Liikevoitto kun menee pakkaselle, niin jalostusarvo laskee ja yksikkötyökustannukset kasvavat.

Tilastokeskuksen vuosien 2005-2013 tilastot osoittavat, että teollisuuden suorien henkilöstökulujen osuus liiketoiminnan tuotoista on ollut trendinä hitaassa laskussa. Lasku on ollut selvä, huipusta on tultu alas yli 2 prosenttiyksikköä. Lasku koskee erityisesti suuria yrityksiä – ja pienethän meillä eivät tunnetusti juuri vie.

Suorien henkilöstökulujen osuus suurten teollisuusyritysten tuotoista oli vuonna 2013 10 % luokkaa, suunnan ollessa siis laskeva. Teollisuuden suorat henkilöstökulut eivät ole olleet räjäyttämässä yksikkötyökustannuksia. 2005-2013 tilastojen valossa teollisuuden tuloksentekokyky ja siten myös jalostusarvo on rapautunut muiden kustannusten kuin suorien henkilöstömenojen vuoksi.

Vartiainen ja Borg esittävät isoa lihavaa ”palkanmuodostussopimusta”: palkkakehitys minimiin vaikka nyt 10 vuodeksi. Stubb komppaa.

Mielikuva maailmalla markkinaosuuksista hinnalla taistelevasta elinkeinoelämästä haalenee, kun katsoo pörssiyhtiöiden kevään osingonjakoa. Tulokset ovat parantuneet kovien kulukuurien avulla. Omistajille jaetaan tuloksista ennätyssuuri osuus osinkoina. Hieman yli 50 pörssiyrityksen osinkopotti on n. 10 miljardia euroa.

Isolla osalla tuosta rahasta olisi voitu halutessa petrata hintakilpailukykyä maailmalla ja vallata takaisin menetettyjä markkinaosuuksia pitkän matkaa.

Tuosta kymmenestä miljardista 3,6 miljardia on kahden finanssikonsernin, Nordean ja Sammon osingonjakoa. Rahaa, josta suuri osa on kerätty yksityissektorilta, heikentäen ihmisten ostovoimaa ja yritysten jalostusarvoa ja kilpailukykyä.

Olemmekin perverssejä siinä suhteessa, että mitä enemmän finanssikonsernit nylkevät meitä, sitä enemmän luotamme niihin. Kehumme vielä, että finanssisektorimme on kunnossa.

Mitä palkansaajapuoli saisi Vartiaisen ja Borgin ehdottamalla palkkamalttisopimuksella?  

Kolmikanta on tärkeä elementti sopimuskulttuuria. Sen ongelma on, että yksi jalka ei oikein kanna. Sopimukset ovat sitovuudeltaan epäsymmetrisiä – yksi osapuoli ei sitoudu määrällisesti niiden ongelmien ratkaisuun, joiden vuoksi sopimus laaditaan.

Jos pitkäaikaisella palkkamalttisopimuksella tavoitellaan teollisuuden vientikilpailukyvyn palauttamista, niin mihinkään sopimukseen ei tule teollisuuden sitoumuksia palkkojen, yhteisöverojen tai Suomessa pysyvien / syntyvien työpaikkojen määristä.

Tällaisia sitoumuksia ei tietysti voi tullakaan, mutta voisiko ajatella määriteltäviksi ja sopimuksen purkaviksi sellaiset toimet, jotka ovat selkeästi ristiriidassa sopimuksen tarkoituksen kanssa? Jotakin takuutusta palkansaajapuolikin tarvitsisi.

Viimeinen pointti: Stubb on muuten katkera mies

Viime perjantaina 13. maaliskuuta Euroopan komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis, pääministeri Alexander Stubb sekä Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg osallistuivat Euroopan komission järjestämään keskustelutilaisuuteen Helsingin Eurooppasalissa. Aiheena oli kuinka neuvoston Suomelle aiemmin antamien talouspoliittisten suositusten toimeenpano on edennyt Suomessa ja millaisena Suomen taloudellinen tilanne ja haasteet näyttäytyvät komission analyysin valossa?

Stubbin tilaisuudessa pitämästä viiden pointin puheesta voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta päällimmäiseksi jäi erittäin katkera tunnelma.

Käsittämättömin oli Stubbin luonnehdinta, etteivät poliitikot (joiden yläpuolella hän ja kokoomus ilmeisesti jostakin syystä ovat) vieläkään tajua Suomen ongelmien olevan rakenteellisia.

Tämä tulee henkilöltä, jonka edustaman puolueen johtama hallitus istui käsiensä päällä kaksi kallisarvoista vuotta kasvua odotellen ja sitä virheellisesti ennustellen. Kun Matti Vanhanen valaistui Lapin hangilla, Jutta Urpilaisen kolikko putosi kesälomalla. 6.8.2013 Jutta sitten jeesusteli Ylelle: ”Suomen tilanne vakavampi kuin aikaisemmin arvioitiin.” Oppositio oli tähän mennessä vaatinut rakenteellisiin ongelmiin tarttumista vasta kaksi vuotta.

Jenkeillä on sanonta, joka vapaasti käännettynä menee näin: ”Kaki, tai pois potalta”.

Pysykää kanavalla:

Palaan rakenteellisiin ongelmiin ja niiden vaatimiin korjauksiin seuraavissa kirjoituksissa.

9 kommenttia artikkeliin “BORG JA VARTIAINEN. AIKA VELIKULTIA.”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Olin 25 viimeistä työvuottani vientiteollisuuden palveluksessa. Omasta mielestäni (muitakin mielipiteitä on), en nyt ole kaikista tyhmempiä. Ko alan työehtosopimus oli kuitenkin sellainen ettei sitä meinannut ymmärtää millään. siitä näkyi kaikki ne ”viimeisen yön rutistuksen” ihmeellisyydet, kun sopimus oli pakko saada. Puhut alhaisista palkankorotuksista. Jos hyvinäkin aikoina tehtiin sopimus 1,5% tasolla, tuppasivat vuosiansiot nousemaan kuitenkin 2,5-3%. Kiitollisuudella vastaanotettiin. Jos tehdään 0-sopimus palkat kuitenkin nousevat ilmeisesti 1-1,5%. Mekanismit ovat sellaiset. Suurempi ihmetyksen aihe minulle oli tiukka vakanssiajattelu. Oli minun työt ja työtoverin työt. Työkaverin tuskaa katsottiin hymyssäsuin jalat pöydällä, auttamaan mentiin vasta jos käskettiin. Nuorempien työntekijöiden kohdalla oli havaittavissa muutosta ja hyvä niin. Tuli enempi tiimityöajattelua.

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Kari!
    Prosessiteollisuudessa palkkojen osuus lopputuotteen hinnasta on minimaalisen pieni. Jos palkkoja syynätään, pitää tarkastella myös kaikkia kustannustekijöitä. Minusta palkkoja voisi reilusti nostaa ja lyhentää reilusti lomia.
    Työnantaja maksaa mielellään työstä vaan ei vapaa-ajasta.
    Jonkun verran jouduin Sellin sopimuksia katselemaan ja niissä yleisosassa prosentit olivat maltillisia, mutta tekstiosassa puhuttiin jo suoraan euroista. Se nosti palkkoja enemmän kuin julkisuudessa annettiin ymmärtää.
    Palkkojen tasoa tärkeämpi prosessiteollisuudessa on työrauha.
    Kari, tiukka on taisto. Menestystä! T. Hessu K.

    • avatar Lauri Kivimäki sanoo:

      Samaa mieltä Koskelan kanssa. Lisäksi meillä pystyttiin tekemään vanhoihin koneisiin varsin pieniä investointeja, jotka nostivat tuotantoa paljonkin. Samalla saatettiin vakansseja yhdistellä ja muutenkin työtehtäviä kehittää niin että muutama ”ukko” vuosittain väheni. Tuotanto nousi, väki väheni palkkojen osuus tuotantokustannuksista laski jne. Ei liene poikkeus muallakaan.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Ilkkala kirjoitta vientiteollisuuden palkkakehityksestä. Olin virkamiehenä 80-luvulla, tuolloin oli myös virkamieslakko. Kun lakko alkoi oli palkkani n 3500 mk, 2 vuotta myöhemmin hieman yli 5000 mk-ei voinut moittia, työt olivat samat. Lisäksi ainakin silloin pystyttiin nimikesiirroilla ”rukkaamaan ” palkkoja joitakin palkkaluokkia. En tiedä miten nykyään. Jos systeemi on sama pysyy valtio myös tulevaisuudessa palkkakehityksen johdossa.

    • avatar Kari Ilkkala sanoo:

      Huomenta Lauri,

      80-luvulla inflaatio laukkasi keskimäärin 6,7 % vuosivauhtia. Huhtikuusta 1980 huhtikuuhun 1986 (jolloin virkamieslakko alkoi), elinkustannukset olivat nousseet 58 %. En tiedä minkä tasoista virkaa hoidit tuolloin, mutta oma yksityissektorilta ansaitsemani palkka oli 1988 reilusti yli kaksikertainen omaasi nähden. Valtio ja julkinen sektori eivät todellakaan olleet palkkajohtajia tuolloin.

      Nyt on toisin – valtio on palkkajohtaja, kunnat kakkosena (lähinnä työaikasyistä) ja yksityissektori pitää perää. Julkisen sektorin palkat, sekä kaikenlainen veroilla tms. maksuilla ja byrokratialla ohjailu (kuten ympäristöverot) kuormittavat valmistavan ja vievän teollisuuden tuloslaskelmaa ja jalostusarvoa enemmän kuin välittömät henkilöstömenot.

      Velikullat tarjoavat lääkettä, joka syö eniten kansan kulutuskysyntää ja lääkitsee vähiten itse tautia.

      • avatar Lauri Kivimäki sanoo:

        Jos tekisin oikein perusteellisia kirjoituksia, niistä tulisi turhan pitkiä. Kun menin valtiolle oli palkkani suurinpiirtein sama kuin maksettiin vastaavista töistä yksityisillä (kaulusköyhälistöä), ehkä hieman alempi Lakon vaikutus palkkaukseen oli siis huomattava. Menin tavallisiin töihin vientiteollisuuteen v 1990 (konelinjalle). Ansiotaso tuplaantui. Se mitä 25 vuoden aikana tapahtui oli, aina kun tuli taantuma, väkeä vähennettiin, tehtäviä lisättiin, etuja kavennettiin. Työehtosopimuksen ulkopuolisia ns vakiintuneita lisiä poistettiin-ansiot laskivat. Urakat muuttuivat tuntitöiksi jne. Eipä niistä juuri lehdissä kirjoiteltu. Jos valtiolla jatkui sama politiikka nimikesiirroissa yms samat 25 vuotta, kasvoi valtion palkkojen piilopotti vuosittain olivat tessit mitä olivat. Kuka tämän hyväksyi. Huom siirryin 1990 keskeytymättömään 3-vuorotyöhön, siitä suuri vaikutus palkkatasoni nousuun.

    • avatar Erkki Strömberg sanoo:

      Arvoisat bloki-”toverit”!

      Täällä näyttä olevan yleiset palkkakehujaiset meneillään. Itse olen elämäntyöni tehnyt VR Pasilan konepajalla valtaosaltaan hitssajana ja levyseppänä, ”talon” koulutuksen jälkeen teknikkona ja apulaisinsinöörin tittelillä (luetaan: insinöörin apulainen).
      Vuonna 1988 aloitin koulutuksen määräaikaisen eläkkeen turvin joka laskettiin silloin neljän edellisen vuoden perusteella ja oli yli 6000 mk/kk. Palkkani oli siis noin 10 000 mk/kk. Urakkapalkka konepajateollisuudessa.
      Itse olimme taistelleet itsellemme Rautatieläisten liiton sopimukseen konepaja liitteen jossa oli metallin palkkaseuranta, paikkakuntakalleusluokittain. Pasilan palkat seurasivat siis Hesaa pääasiassa, miinus 4 % koska meillä oli vapaaliput ja perheenjäsenillä myös. Avoipuolisolla avio-liiton ajan ja lapsilla jopa 21 ikävuoteen jos opiskelivat toisella paikkakunnalla 18 ikävuoden jälkeen.
      Nyt ovat vapaaliput poistumassa, vaimokin pian eläköityy ja ”lahjaksi” otetaan aviopuolison vapaalippu pois vuoden 2015 päättyessä. Lasten liput ovat enää voimassa kun täyttävät 18, sen vuoden loppuun ja eikä ne ole olleet enää vapaalippuja vaan alennuslippuja. Ensin oli alennus 85 % sitten 70% ja siten ei mitää enää ensi vuonna.
      Töissä ollessamme meille sanottiin jotta saatte pienempää palkkaa koska teillä on ikuinen vapaalippu ja ”muijallanne” kans.
      Näin ne ”herrojen” puheet pitävät paikkansa, demareidenkin!
      Siihen aikaan jos lähti Norjaan porauslauttoja rakentelee sai paljon parempaa liksaa, noin 20-30 tmk/kk mutta työkin oli kovaa ja kaikki ei siellä kestäny!

  4. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Ja vielä. Ainakin 80-luvulla valtiolla jos tuli pienikin tehtävämuutos haettiin heti lisää resursseja=henkilökuntaa ja ainakin silloin saatiin. Koska uusi rekryytti oli täystöllistetty sillä ei niin väliä. Yksityinen toimii vähän toisin.

  5. Henkilöstökustannusten suhteellinen osuus tuotantokustannuksista on toki saattanut pienentyä suhteessa muihin kustannustekijöihin. Se ei kuitenkaan vielä kerro sitä, kuinka paljon ne ovat nousseet kokonaissuudessaan ja suhteessa kilpailijamaihin.

    Raaka-aineineiden hintoihin on vaikea vaikuttaa, eikä ole helppoa vaikuttaa palkkakustannuksiinkaan, jotka muodostavan vain osan henkilöstömenoista, tosin suurimman osan. Se, mihin hallitus voi vaikuttaa ovat verot ja työnantajamaksut.

    Voimme perustellusti olla erimieltä keinoista, joita velikullat Suomen strategiaksi esittävät. Olennaista on se, onko heidän analyysinsä perusteiltaan oikein. Onko kilpailukyky Suomessa 15-20 % heikompi kuin kilpailijamaissa, kuten he esittävät?

Jätä kommentti

css.php