TUOTTOTAVOITTEIDEN ANSASSA, KONSULTTIEN KOUKUSSA

Hämeenlinnan Energian myynnistä saaduilla varoilla tehtyjen sijoitusten markkina-arvo 31.12.2014 oli 90,5 miljoonaa euroa. Salkunhoitajien varojen tuotto vuonna 2014 oli 9,2 %. Vuosien aikana on sijoitusten tuottoja nostettu 48,5 miljoonaa euroa investointimenojen katteeksi ja kaupungin maksuvalmiuden turvaamiseksi.

Tämä on ikiliikkuja. Käännä paperi.

Kaupungin sijoitusten tuotto on siis ollut hyvä. Lamavuonna 2014 hirvittävän hyvä. Olemmeko siis keksineet ikiliikkujan, kun kaupunki saa lainaa alle prosentin korolla ja sijoitukset tuottavat yli yhdeksän prosenttia?

Tiedän etukäteen, että tämä(kin) kirjoitus tullaan lyttäämään ”asiantuntijoiden” taholta. Pääomamarkkinoilla kaikki on aina kunnossa, kasvulle on tilaa ja tulevaisuus on ruusuinen tasan siihen hetkeen asti, kun ei enää olekaan. Heinäkuussa 2007 maailman silloin suurimman pankin Citigroup’in johtaja Charles O. Prince sanoi: ”Niin kauan kuin musiikki soi, on noustava ja tanssittava. Me tanssimme edelleen.” Kaikki tietävät nyt, mitä tapahtui musiikin loputtua vuonna 2008.

Kun tavaa Suomen, Euroopan tai muun maailman talouslukuja, tuleeko kenenkään mieleen ihmetellä, minkälainen toiminta voi tuottaa salkunhoitajien palkkioiden lisäksi vielä yli yhdeksän prosentin arvonnousun?

Vastaus: velkarahalla sijoittaminen. Erilaisten arvopapereiden arvo nousee tasan niin kauan, kuin niiden arvon odotetaan edelleen nousevan, ja siksi on aina joku, joka on valmis maksamaan niistä nykyistä enemmän. Arvopapereiden hinnoilla ei ole enää mitään tekemistä reaalitalouden tosiasioiden kanssa, eivätkä olemattomat korot heijastele markkinoiden todellisia riskejä mitenkään.

Musiikki ei soi ikuisesti

Vuonna 2008 iski velkakriisi. Sen jälkeen maailman velka on kasvanut 57 tuhannella miljardilla dollarilla.

Tällä hetkellä tilanne on se, että käsittämättömän valtava määrä velkarahaa etsii kuumeisesti kohteita, joista saisi edes jonkinlaisen tuoton. Vähäriskisten sijoituskohteiden tuotto on laskenut jopa negatiiviseksi, ja raha etsiytyy yhä suuremman riskin sijoituskohteisiin löytääkseen tuottoa.

Jossakin vaiheessa tulee ns. Minskyn hetki, jolloin sijoitusten tuotto ei enää riitä kattamaan velkojen hoitokuluja. Seurauksena tulee olemaan pakkomyyntejä markkinoilla, joilla ei ole enää ostajia. Ostajien puuttuessa hinnat romahtavat. Näin kävi 2008. Näin tulee käymään nytkin, mutta kukaan ei tiedä tarkkaa hetkeä.

Saman tuoton saaminen vaatii yhä suurempien riskien ottoa

Sijoitusvarojen nostaminen kassaan on yksi asia, sijoitusten markkina-arvo taseessa on toinen. Kaupunki paikkasi alijäämänsä HAMKin yhtiöittämisestä saadulla kirjanpidollisella tuotolla, eli rahaa ei tullut senttiäkään. Aivan samoin kaupungin talous voi mennä ruhtinaallisesti kuralle sijoitusten arvon romahtaessa, vaikka kassasta ei lähtisi senttiäkään.

Kaupungin sijoitusten hyvien tuottojen kääntöpuoli on, että olemme tulleet talousarvioissa niistä riippuvaiseksi. Ei ole silti realistista kuvitella hyvien tuottojen jatkuvan ikuisesti. Nyt kaupungille kuitenkin kaupataan sijoitustoiminnan periaatteisiin muutosta, jonka mukaan kaupungin tulee ottaa enemmän riskiä säilyttääkseen toivomansa tuottotason.

Sijoittajalla on aina oltava strategia markkinoilta poistumiseksi

Kaupungin sijoitusvaroja hoitaa viisi täyden valtakirjan salkunhoitajaa. He eivät kuitenkaan ole sijoittajia, sillä he istuvat nuotiossa Hämeenlinnan rahoilla. Hämeenlinna on se sijoittaja.

Lopulta tulee aina tilanne, jossa sijoitusmarkkinoilla ei pitäisi olla enää lainkaan. Tällä hetkellä kaikkien omaisuusluokkien hinnat ovat pilvissä, ja korkojen nousu antaa itsestään jo merkkejä. Jopa Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF varoittaa maailman maita uhkaavasta markkinoiden likviditeettiongelmasta (eli että markkinoilta katoavat ostajat), jolloin seuraa dramaattisia kurssilaskuja.

Suunnitelma ja päätös markkinoilla olosta tai sieltä poistumisesta kuuluu vain ja ainoastaan sijoittajalle. Salkunhoitajat tienaavat vain jatkuvasta kaupankäynnistä. Täydenkään valtakirjan turvin he eivät itsenäisesti tee ratkaisua, jossa he myyvät kaupungin kaikki sijoitukset, tulouttavat rahat kaupungin tilille, ja kertovat palaavansa asiaan jahka markkinariskit ovat palanneet normaalille tasolle.

Hämeenlinnan kaupunki on ulkoistanut ajattelunsa konsulteille. Suunnitellessaan nyt sijoitustoiminnan periaatteiden päivitystä, kaupungin tulisi samalla laatia myös strategia markkinoilta poistumiseksi ja pitkäaikaisen rahoituksen turvaamiseksi.

Markkinoiden romahdus löisi molemmille poskille sekä edessä että takana

Kaupungin rahoitusomaisuuden arvon merkittävä lasku palauttaisi mahdollisesti merkittävätkin alijäämät kaupungin taseeseen. Tuloutettavia rahoitustuottoja menojen tilkkeeksi ei olisi, vaan rahojen nosto edellyttäisi valmiiksi romahtaneiden sijoitusten purkua alennushinnoin. Kaupungin rahoitusmenot ylittäisivät rahoitustulot pahentaen rahapulaa ja alijäämää.

Vastaavasti kaupungin vanhojen lainojen uusimiseen liittyisi merkittävä korko- ja jälleenrahoitusriski. Rahaa voisi olla vaikeaa saada ja joka tapauksessa se olisi entistä paljon kalliimpaa.

Onko vaihtoehtoja?

Elinvoimaisen, pitkäjänteisen sijoittajan ei tarvitse poistua markkinoilta. Hämeenlinna ei ole sellainen, koska sen tase ei kestä tappioita ja se on riippuvainen tuotoista.

Lyhytaikaisia tuottoja ei mikään sijoitusstrategia pysty turvaamaan markkinoiden romahtaessa, mutta pääomansa voi turvata poistumalla markkinoilta ajoissa. Se aika voi olla hyvin lähellä – kun tiedämme koska olisi pitänyt poistua, on myöhäistä.

Markkinoiden tasokorjauksen jälkeen voittaja on se, kellä on rahaa. Paroni Rothschildin väitetään sanoneen: ”On aika ostaa, kun kaduilla on verta”. Tosin alun perin lainauksen uskotaan kuuluneen: ”Osta kun kaduilla on verta, vaikka veri olisi omaasi” (Veri viittaa tässä sijoittajien tappioihin).

Pitkäaikaisen rahoituksensa kaupunki turvaisi nyt parhaiten ultrapitkällä kiinteäkorkoisella lainalla, joiden hinta on vielä hyvin edullinen.

Tähän päättyy osa TUOTTOTAVOITTEIDEN ANSASSA, jatko KONSULTTIEN KOUKUSSA seuraa tähän samaan kirjoitukseen.

6 kommenttia artikkeliin “TUOTTOTAVOITTEIDEN ANSASSA, KONSULTTIEN KOUKUSSA”
  1. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Moro!
    Bisnesenkeli viisasi usein
    ”- Muista Riitta sijoittaessasi tms.,
    jos bisnekseen, valtion/kunnan talouteen
    palkataan lisää pomoja tai konsultteja toinen toisensa perään,
    oven takana kolkuttaa konkurssi.”
    Ruohonjuuritasolla ihmettelin Linnaninfran perustamisen jälkeen,
    miten ennen niin hyvin hoidettuja kaupungin puistoja,
    varsinkin ruohokenttiä,
    ajetaan nykyisin, jossain kohtaa säännöllisesti,
    vieressä saattaa kaupungin lähes parimetrinen ryteikkö odottaa elonkorjuuta.
    Aivan kuin löpö olisi loppu tai motivaatio kadonnut.
    Mitä tulee Euroopan kokonaiskuvaan,
    on synkeää luettavaa Suomen talouden&velanoton osalta.
    Talouselämä/toimitt. Esko Rantanen
    ”Miksi Merkel pitää kiinni Kreikasta.”
    ”Muut euromaat maksavat kovan hinnan Saksan menestyksestä.”
    Lepsut, vieraskoreat pääministerimme ovat vakuuttuneet,
    meillekin tutusta sloganista,
    – Samassa veneessä ollaan.
    ?!
    Riitta

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Kari!
    Muistaakseni Kevan sijoitusjohtaja teki saman johtopäätöksen, eli myydä sijoituksia ja pitää rahat tilillä.
    Kovin montaa prosentin kymmenystä ne eivät tuota, mutta ovat turvaavasti sijoitettuja.
    Joku romahdus on odotettavissa. mutta se voi aiheuttaa muutakin kuin taloudellisen katastrofin.
    Lämmintä kesää t. Hessu K.

  3. avatar Reijo Ösberg sanoo:

    Hämeen Sanomat kertoo vihdoinkin sen mistä on puhuttu torikahviloiden pöytäpuheissa jo vuosikausia. Suurelta osin kaupungin omistamien kiinteistöjen rakennuskannan kunto alkaa olla nyt siinä pisteessä, että niitä ei enää kannattaisi oikein remontoidakaan, mutta kun rahaa ei ole uudisrakennuksinkaan, on vain pakko jotenkin keplotella menemään.

    Varsinkin koulujen ja päiväkotien tilanne on todella surkea ja kertoo omalta oasltaan surullista tarinaa päättävän kärkemme arvomaailmasta. Lehti kertoo 100 miljoonan korjaus- tarpeesta, eikä juttuun haastatetulla tilaajajohtajalla ole minkäänlaista vastausta näihin ongelmiin.

    Täytyy vain ihmetellä että mistä sitten on löydetty rahat muunmuassa kantolan tapahtumapuistoon (3,6 milj.) tai pullerin urheiluhalliin (13 milj) tai katteen liikennejärjestelyihin (15 milj) tai Innoparkiin hukattuun (9 milj)….lista on loputon. Investointien kohdalla ei edes kysytä että mistä rahat löytyvät – jostain ne kuitenkin aina tulevat, mutta kun on kyse lapsista ja oikeastaan siitä tärkeimmästä investoinnista tulevaisuuteen, ei rahaa koskaan ole missään.

  4. avatar Lauri kivimäki sanoo:

    Kaipa siellä kaupungin palkkalistoilla on joku palkattu taloushenkilö, vaikka tietysti poliitikot tekeevät lopulliset päätökset. Riskejä on sijoittamisessa aina, niiden hallinta on pitkäjännitteistä touhua. Muistan kun Leppiniemi aikanaan sanoi, ettei sijoituksia kannata ajatella muutaman vuoden vaan muutaman kymmenen vuoden aikajanalla. Riippuu tietysti rahan tarpeesta. Ehkä noin 5 vuotta sitten sijoitusrahastot putosivat jyrkästi, sijoittajat lunastivat niitä niin paljon, etteivät pankit pystyneet niitä heti maksamaan. Asia kuitenkin korjaantui 4-6 kk aikana. Nyt kyllä osakkeiden nousu ollut hälyttävän pitkään käsittämätön.

  5. avatar Antti Sulonen sanoo:

    On ihmeellistä, että kaupunki sijoittaa mihinkään osakkeisiin tai rahastoihin ja samanaikaisesti itkee rahapulaa rakennusten kunnossapidossa ja investoinneissa.

    Käyttäkää nyt ensin ne osakkeissa ja muissa ”tuottavissa” kohteissa makaavat rahat noiden rakennusten ja omaisuuden kunnossapitoon ja vasta sen jälkeen rutina rahattomuudesta, jos sitä nyt yleensä verotusoikeudellisella kaupungilla on.

    En ymmärrä miksi kaupunki verottaa ihmisiä ja sijoittaa noita verotuloja riskisijoituksiin, leikkiikö siellä joku sijoittajagurua?

    • avatar Lauri Kivimäki sanoo:

      Olen antanut itseni joskus leikitellä ajatuksella. Sähkölaitosmiljoonat ovat jossain/joissain rahoituslaitoksissa vastavakuutena kaupungin antamille laina ym takuille. Voihan tietysti olla että olen täysin väärässä. Ihmeellisestä tosin tuntuu, kun kiinteän omaisuuden annetaan rapistua rahapulassa. varsinkin kun korjaustarpeet kohdistuvat kaupungille ensisijaisesti kuuluvien toimien piiriin.Koulut, terveydenhuolto, vanhustenhuolto ym ym. Vaikuttaa enempi ihmeiden odottelulta ja hölmöläisten hommalta.

Jätä kommentti

css.php